Vääntöä, vittu että stressaakin taas

Huh, pitää päästää syvä huokaus ulos aloittaessa kirjoittamaan tätä - sikäli hyvä päästä purkamaan paineita ulospäin kun tuntuu että tällä hetkellä blogi on ainut potentiaalinen kuuntelija. Aikaisemmassa postauksessa puhuin vanhempien kanssa käydystä keskustelusta, joka päättyi todellakin siihen että perheen pää lähti kävelemään kesken kaiken. Jälkikäteen itselleni ilmeni syy tälle, faija itse on aikoinaan läpikäynyt sen aikaista kauppakoulua aivan samoilla tuloksilla kuin minä, nuoruuden uho, oma jukuripäisyys ja laiskuus ajaa pois koulusta työelämään, “tietäen selviävänsä“. Rehellisesti hän sanoi minulle katuneensa ja paljon sen aikaista ratkaisua, ymmärrän kyllä. Käytiin myös keskustelua yleisesti kasvatuksesta ja siitä miten paljon heidän työnsä on aikoinaan vienyt omasta lapsuudestani aikaa pois. Jossakin vaiheessa tajusin itseni argumentoimassa “ihmistyypin” seurauksista jotka ovat geeniperimässä johtavat koulun lopettamiseen - faija iski vastaan sillä, että

“sä olet peluri, laiska jätkä - kyllä sä puhua osaat ja laittaa sen hetkisen tilanteen hyvään valoon vaikkei se sitä olisikaan”

jollakin kierolla tavalla kyseinen kommentti miellytti omaa narsistista minääni, otin sen kehuna vaikkei se sitä ollutkaan. Mutsin puolelta eteen pöydälle oli iskeytynyt 1½ a4:sta kirjoitettuna faktoista jotka tulee ottaa huomioon kotoa pois muuttaessa, esimerkiksi että mihin kaikkeen rahaa tulee kulumaan. Ensiksi pelästyin ja sen johdosta tein noin viidettäkymmenettä kertaa heittoarviot rahantulosta ja -menosta jonka jälkeen vain närkästyin. Tuli tunne listan olleen kirjoitettu sillä ajatuksella että “nyt se poika lähtee silmät kiinni inho-realismia tajuamatta työelämään ja omin päin maailmaan“, vaikka loppupeleissähän se onkin vaan huolta.

Eilen illalla sieltä tuli myös sellainen ehdotus, että mitä jos muuttaisin muutaman kilometrin päähän erääseen “pikkukaupunkiin” faijan maksamaan vuokrakämppään jolloin lasku oman pojan poislähtemiseen olisi pienempi sekä voisin kustannella vuokria sitten tekemällä (perhe)yrityksessä aina välillä keikkaluonteisesti joitakin hommia. Ehdotus kyllä houkutteli, ainut ongelma siinä vain on sijainti, se ei ole Helsinki enkä itse halua enää kokea minkään muun kaupungin “tunnelmaa”. On kuitenkin raskasta katsella omia vanhempia lyötävän märällä rätillä naamalle, harvoinpa sitä on tullut nähtyä kumpaakaan rehellisesti itkien naaman edessä ja senpä takia nyt lievästi masentaakin ja olotilat vähän tasaantunut siitä kaikesta ilosta mikä maanantaina olikaan. Vanhemmat lähti työmatkalle perjantaihin asti, sunnuntaina olisi taas luvassa rakentavaa keskustelua tästä päätöksestä.

Tähän soppaan voidaan laittaa vielä lisätä sattumia. Kaiken ylläolevan lisäksi on parisuhde tämän johdosta kuralla, kaukosuhteen kanssa kun ei pitäisi koskaan päästää mielialojen vaikuttamaan yhteydenpitoaktiivisuuteen tai toisen huomioimiseen. Nyt kuitenkin näin on päässyt käymään, on tässä oikeasti ollutkin tehtävää iltaisin ja kun toinen on huomionkipeyden addikti (lue ts. rakastunut) on siinä vaikea itse sinnitellä vähemmällä huomiontarpeella. Olen myös huomannut ärsyyntyneeni kritisoinnista, laitan aina vastaan samalla mitalla ja etsin syitä toisesta osapuolesta yhtälailla kuin hän minusta - puolustaudutaan luonteen vaikeudella, ihmisenä en todellakaan ole helpoimpia käsitellä tai ymmärtää. Itselleni kun ei ole ongelma vaieta kolmeksi päiväksi “jos vain tuntui siltä” (en luojan kiitos sitä ole tehnyt), mutta toista kohtaanhan se ei ole oikein. Vituttaa vaan yleisesti kun kritisoinnit ja keskustelut useinmiten toisista etäällä ollessa vie siihen että ajatukset alkavat pelonsekaisin tuntein liikkumaan “milloin erotaan” fiiliksissä. Tämän illan aikana tullut mietittyä että miksi helvetissä sitä pitää elää vaikeassa ihmissuhteessa ja sellaisen ihmisen kanssa joka on todellakin täysin vastakohtaista niin monessa asiassa, aikaisemmin kovassa nälässä ja väsymyksessä tuntui ettei saa edes irroitettua mitään lämmintä ajatusta toiseen suuntaan mutta nyt on tilanne toinen. Tällä hetkellä tekee kyllä mieli manata rakkaus alimpaan rakoon maailmassa, lainaten omaa vastaustani mitä-kuuluu-kysymykseen: “paskaa, vitullinen nälkä ja parisuhde on perseestä - välil tekis mieli heivaa koko paska pois vaa ja unohtaa“, vaikkei sitä kuitenkaan tahdo.

Muutto siirtyi ensi viikon viikonloppuun, muutaman päivän heitto mutta heitto kuitenkin. Onpas kaikki nyt hetkellisesti taas niin hankalaa.

Biisilista (vol. 54%):
Fat Joe feat. The Game - Breathe And Stop
Joe feat. Mystikal - Stutter
The Loudmouf Choir & Noora Noor - Stoopid
The Game feat. Cashville - Buckfest
Näkökulma, Don P, Jam & Papru - P-Town Massiivi
Kapasiteettiyksikkö - Meilläpäin
Nas - Shoot Em Up
J.R. Writer feat. Hell Rell & Jim Jones - Goonies
DMX - Baby Motha

- e

Jätä vastaus