Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Noh, nyt sitten rehellisesti alkaa ymmärtämään ja tajuamaan elämäntilanteen faktoja, asun yksin vuokralla yksiössäni postinumeroalueena Helsinki Kymppi, olen aktiivisessa työsuhteessa ja omaan kaukosuhteen tyttöystäväni kanssa.

Tyttöystävä/parisuhde “-check”
Löysimme toisemme nyt jo yli vuosi sitten. Rehellisesti koitan vain koko ajan opetella edelleen arvostamaan sitä kaikkea mitä kyseinen ihminen tarjoaakaan, lämpöä, turvaa, rakkautta, uskollisuutta, luottamusta ja niin edelleen, se on loputon lista positiivisia asioita. En vain ole onnistunut kehittämään itselleni sitä ajatusta täydellisesti päähän että osaisi rajoittaa elämässään sen siten että olisi vain yksi ja ainoa niin ettei muut herättäisi edes ajatusta. Itse olen miettinyt asian ajatuksella siten että johtuen juuri kaukosuhteesta en vain ole oppinut tajuamaan aktiivista tärkeyttä toiselle ihmiselle, nyt kun hän ei kuitenkaan ole mukana jokapäivä muutakuin matkan päässä - toinen juttu olisi jos hän olisi vastassa kotona kun tulisin töistä ja olisi rakastamassa siellä. Toinen vaihtoehto toki olisi että se ei sitten toimisikaan niin hyvin, mutta uskon vakaasti siihen että jo kesälomalla yhdessä vietetyn ajan perusteella tiedän homman toimivan, ainakin uskon. Pitäisi vaan saada omaan päähän se ajatus siitä että JOS tekisin liikkeen poispäin suhteesta niin paluuta siihen ei enää olisi ja mitä kaikkea menettäisinkään silloin - todennäköisesti suhteesta irrottautuminen olisi hetken aikaa hauskaa kunnes kyllästyisin irtosuhteisiin ja jatkuvaan hakemiseen jolloin kaipaus sillä hetkellä jo edesmennyttä toimivaa suhdetta kohtaan olisi taas päällä, vain ilman mahdollisuutta onnistua. Sanon kuitenkin vakaasti ja täydellä sydämellä sen että rakastan tyttöystävääni ilman epäilyksen sanaa, rehellisesti olen valmis tekemään (ja olen ollut ja tehnyt) töitä sen eteen että kykenen, ja hän kykenee, olemaan onnellinen tässä suhteessa.

Työ “-check”
Kolmen päivän kuluttua tulee kaksi kuukautta täyteen, vähän aikaa mutta tiedän kuitenkin tämän työpaikan olevan erittäin hyvä ja merkittävä välietappi työkokemuksen kannalta ja verraten siihen että oma ikäluokkani tällä hetkellä käy vielä 2. asteen kouluja puolisentoista vuotta. Palkka on PAM:in mukainen hyllyttäjän palkka, eli nyt hakukoneselvennys “hyllyttäjän (varastotyöntekijä) peruspalkka PAM:illa on 9,48e / h, iltalisä on taas 3,15e / h”, oma palkkani on siis kohtuullinen, ei liian suuri muttei liian pienikään - toimeentulon mahdollistava. Työntekomotivaationi on rehellisesti todella korkealla johtuen juuri siitä etten koulun penkillä vain kyennyt istumaan ja opettelemaan kaupallista alaa - parempi näin.

Asunto “-check”
Asunto on miellyttävä 29m2 parvekkeellinen yksiö ja on juuri pintaremontoitu. Kämppä sijaitsee erittäin hyvässä taloyhtiössä, voitaisiin sijainnista johtuen todeta hieman ehkä snobahtavaksi ja paremman elämänlaadun asukeilla varustetuksi mutten toki kiellä ettenkö henkilökohtaisesti sopisi tähän kuvaukseen paremmin kuin esimerkiksi Kallion perustuoppikansaan. Sijainti on erittäin hyvällä paikalla lähellä Helsingin keskustaa joten itse nuorena miehenä en löydä sijainnin suhteen yhtään mitään valitettavaa, kaikki on lähellä ja mahdollisuudet helppoon liikkumiseen tarjolla. Kokonaisuudessaan aamuisin on hieno tunne herätä nähden vilkasta liikennettä ja öisin kaupungin valot.

Blogin lähtökohdasta on siis tapahtunut paljon muutosta, parempaan päin ja tästä eteenpäin edelleen. Olen onnellinen, vaikka tässä materiamaailmassa ihminen kaipaa yhä enemmän kun jotain saavuttaa.

www.pam.fi

Biisilista (vol. 34%):
Elastinen - Häivytään
Elastinen feat. Timo Pieni Huijaus - Väärin
Elastinen - Se Siitä
Elastinen feat. Tasis - Jarruta
Elastinen - Ovet Paukkuu
Elastinen feat. Illi - Tila Haltuun
Elastinen - Myöhästä
Elastinen - Kuume
Elastinen - Yks Ja Ainoo

-e

Kovasti hiljenin viime viikon myötä, vietin kyseisen ajan tyttöystäväni luona sekä aktiivisesti töissä inventaarion johdosta. Pahoittelut niille muutamille aktiivilukijoille jotka toivottavasti positiivisessa mielessä tätä seuraavat. Sain koneeni vihdoin takaisin huollosta, ja ennenkaikkea muutin. Istun nyt toimistotuolissani, kääntäessäni sivullepäin katseeni näen etu-töölöä ja Helsingin ennenkaikkea kaunista maisemaa, vaikkei se tästä toki niin hyvin näykkään kuin että siirtyisin ikkunan eteen. Olotilat ovat euforisesta kodin tunnelman hakemiseen, en epäile etteikö uni tulisi tai en nauttisi asumisesta täällä sillä jo asunnon sijainti ja tämänkin hetkinen sisustus on saanut allekirjoittaneen rakastumaan. Tällähän hetkellä toki asunnossa ei ole kuin tv, patja sekä tietokone - hieman onttoa vielä ja kaikupohjaa löytyy, tulevalla viikolla kuitenkin tulee valaisinasennusta, vaatekaapin kasausta ja itse henkilökohtaisesti suurilla toiveilla ja odotuksilla myös sänkyrungon saapumista odotetaan (futonrunko, vihdoin!). On niin vaikeata ymmärtää vielä että tässä on nyt se koti, juuri täällä ja tänne tulen joka ilta nukkumaan sekä täältä joka aamu herään - hämmentävää mutta silti niin hymyä huulille kihelmöittävää.

On tässä viime hetkinä käynyt ikäviäkin ajatuksia seurustelusuhteen osalta mielessä, en edes tiedä miksi sitä ajattelee vaikka kuitenkin tietää olevansa onnellinen itse suhteessa. Silti vain pelkään ja pienesti annan mieleni päästä harkitsemaan sitäkin mahdollisuutta että olisin vapaa mies, sitten taas tämänkin ajatuksen tähän kirjoittaessani alkaa kalvamaan kylmä sisältä ja todella negatiivinen ajatus siitä yksinäisyydestä ja ei-varmasta ihmisestä joka tukee juuri silloin kun sitä tarvitsee ja päinvastoin. Kaksipiippuinen juttu kun välillä tuntuu että tekisi mieli ajaa samantien pois helposti riidellessä pyytämään häntä poistumaan, kuten itse olen saanut kokea, ja sitten toisaalta tekisi mieli vetää hänet lähelle ja ravistella hereille kertomalla rakkauttaan ja niitä positiivisia ajatuksia. Viime riita tuli juuri muuttopäivänä, satuin muistamattani vahingossa pakkaamaan kaksi joskus ajattelematta ostamaani XXL -lehteä, hiphop-aiheisia siis, joskin sisältäen ainakin 20% pehmopornoa, näissä numeroissa (jostakin kumman erehdyksestä samat???) oli myös haastattelussa joitakin kohtuullisen edustavia naishenkilöitä. En olisi rehellinen jos sanoisin etten olisi lukenut lehtiä, mutta se vääntö joka tyttöystävältäni näistä tuli oli vallan mahdotonta, siitä johdateltiin tottakai viime kesän tapahtumiin, kuten normaalisti petettynä toki tuleekin jonka jälkeen hän alkoi valittamaan tietokoneen käytöstä. Olen kasvanut maalla, ja olen pitemmän päälle ajautunut tietokoneen kanssa niin läheiseksi johtuen siitä ettei sieltä ollut mahdollisuutta päästä mihinkään nuorten tavoin viettämään aikaa, tämä oli se keino jolla itse hoidin sosiaaliset suhteet, ja sen myötä jäin myös hoitamaan niitä näin - niin se on nykyäänkin pääasiallisesti. Kuitenkin itse riidassa käsiteltiin sitä kuinka paljon käytän aikaa tietokoneella ja hän ei halua sellaista ihmistä elämäänsä joka ei osaa tehdä muuta, koin itseni loukkaantuneeksi tästä kommentista sikäli että jo kaiken “yhteisen kokemuksen” tietokoneitten kanssa on tehnyt siitä itselleni tärkeän (joidenkin mielestä) surullisen mutta rakkaan harrastuksen ja ajanviettotavan, on niin väärin että ihminen jonka tulisi rakastaa minua sellaisena kuin olen tyrmää niin lujasti itselleni tärkeää asiaa. Tämäkin kuulemma johtuen siitä ettei hän tiedä mitä teen siellä, eli toisinsanoen ei voi valvoa, päästä ohi oman yksityisyyteni - saatanan tirkistelyt ja pihtiotteet niskassa. Välillä rehellisesti tuntuu että olen aivan liian paljon myötäilemässä sen mukaan mitä hän haluaa, sitten kuitenkin hänen mukaansa en anna yhtään siimaa hänelle vaikka siima on jo niin kireällä kuin voin omalletunnolleni antaa. Nyt ahdistaa.

Sitten taas toiselta puolelta odotan perjantaita ja tyttöystäväni kasvoja taas, sitä hymyä ja tunnetta kun saa pitää itselle tärkeää ja rakasta ihmistä niin lähellä kuin vain voi - voi olla täysin oma itsensä niine moineen ilman huolta toisen mahdollisista negatiivisista ajatteluista ja siitä että minkälaisen kuvan antaa, kun tietää että se kuva jonka antaa on hyvä ja tärkeä, vastapuolellekkin. Annan olla ja selvennän päätäni stressaamatta asiaa sen enempää, katson mitä tapahtuu vaikka kovasti välillä pelottaakin että tämän asuinpaikan myötä alkaa rakoilemaan. Kesäkuuhun kun on vielä pitkä aika.

Huomiseen…

Biisilista (vol. 18%):
Jay-Z - Say Hello
Jay-Z feat. Beanie Sigel - Ignorant Shit
Jay-Z - Party Life
Jay-Z - I Know
Jay-Z - Sweet
Jay-Z - Roc Boys (And The Winner Is)

- e

Olen nyt ylpeänä ensimmäisen vuokrasopimukseni allekirjoittanut, tai no - teknisesti isäni, mutta asunto kuitenkin allekirjoittaneelle määritetysti. Sisustusinnoitus vauhdissa joskin vielä hieman budjetin osalta auki - kuitenkin se lupaus itselle ainakin futonvuoteen rungosta täytyy pitää, se vain on niin mahtava. Pääasialliset sävyt kalusteissa tulevat olemaan puna-mustaa, johtuen sen omasta aasialaisesta värimaailmasta. Saa nähdä miten aneemiseksi sen sitten saakaan.

Yleisesti seurustelusuhteenihan on sujunut hyvin, olen oppinut ja panostanut suhteeseen paljon ja parantanut tapojani siitä entisestä. Kuitenkin vielä edelleen vivahteet siitä vanhasta on tallella, päivästä riippuen miten vahvasti ja vaikuttaako ne toimitapoihini. Huonona (joillekin se saattaisi olla hyväkin) homma menee silmäpeliä seuraavalla rajalla, tutustautuminen ei vielä ole tapahtunut mutten sano etteikö sekin saattaisi pahana päivänä käydäkin toteen, rajat kuitenkin selvillä siinä määrin ettei mitään fyysistä kontaktia. Riippuen toki paikoista, esimerkiksi työpaikalla eräskin naispuolinen työntekijä on siinä määrin miellyttävää katsottavaa sillä omalla luonnollisuudellaan että häntä huonona päivänä moikkailisi joka kerta nähdessään, tähän asti kuitenkin ainoat kontaktit olleet pelkästään moikkaamisen tasolla, ehkä jopa parempi näin. Metromatkat on mielenkiintoisimpia, sitä odottaa hieman innostuen kun astuu metroaseman portaisiin päästäkseen laiturille näkemään onko siellä yhtään potentiaalisesti kaunista yksilöä jonka kimppuun silmillään voisi tarrata. Tänään töistä tullessani valitsin rehellisesti vaunun ikkunasta nähtyäni vaaleahiuksisen naisyksilön omaten ihan miellyttävän asuvalinnan, joskin suhteellisen helpon. Mustavalkoinen kuviohame, legginsit ja musta nahkatakki todellakin täysin vaaleahiuksisen tytön päällä herättää allekirjoittaneen huomion helposti. Tyttöä vastapäätä oleva penkki oli vapaa joten tietenkin aktiivisena miehenalkuna istuin siihen, hän oli siinä määrin mielenkiintoinen luonne että tarkasteli minua silmistä varpaisiin avoimesti neutraalilla ilmeellä jonka jälkeen katseli “ohimennen” kiertäen minua - aina kuitenkin itseni vaihtaessa katsekontaktin poispäin hänen suunnastaan pystyin näkemään sivukulmasta miten hän tarkasteli kenkiäni ja vaatteita. Ensimmäisten sekuntien silmäkontaktista ei tietoakaan, mutta silti tilanteesta jäi hyvä mieli.

Moni varmasti miettii, erityisesti feminiinisempi sukupuoli, että toimin väärin ja epärehdisti - tunnustan sen itsekin. Jotenkin tälläinen toimintapa on iskostunut mieleen ja sitä on vaikea kitkeä pois, tuskinpa se ikinä edes tuleekaan sieltä katoamaan. Ainoa asia joka tämänkin todellisesti aiheuttaa ja tekee kaikesta houkuttelevampaa, vaikkei se sitä olekaan, on se että tyttöystäväni on nytkin yli 150 kilometrin päässä - sellaisella alueella, sillä rajalla ettei jokapäiväinen näkeminen ole mahdollista. Jos hän asuisi kanssani ja olisi joka ilta kanssani nukkumaanmennessä ja kotiintullessani ei todellakaan olisi epäilystä ettenkö osaisi käyttäytyä. Edellämainitussa kuitenkin on aina haittapuolensa, tai pelkonsa, se että se kaikki onkin pelkästään sitoutumista, tottumista siihen että toinen on siinä ja sitten virheellisesti sitä luuleekin rakkaudeksi vaikka todellisuudessa on vain välittämistä ja toisen läheisyyteen tottumista. Se onkin se asia johon kaikki vastaa ettei koskaan tahdo sitä, mutta entä jos se kaikki onkin rakkautta - mikä määrittelee rakkauden, onko sellaista edes olemassa. Se lähtökohtaisesti mielestäni määräytyy jokaisen omalla tavalla, se elää sen mukaan minkälainen ihminen itse on. Hankalaa mutta tiedän kyllä etten ole omasta parisuhteestani vielä hetkeen (toivottavasti en aikoihin) karkaamassa vaikka välillä mieli sitä harkitseekin.

Biisilista (vol. ??):
Elastinen feat. Sami Saari - Yks Plus Yks
Elastinen - Peli Seis
Elastinen - Yks Ja Ainoo
Elastinen - Myöhästä
Elastinen feat. Illi - Tila Haltuun

-e

Päivä 30.10 on päivä jolloin tulen allekirjoittamaan elämäni ensimmäisen vuokrasopimuksen. Asunto sijaitsee Etu-Töölössä, painottaen sanoja ERITTÄIN hyvällä paikalla. Asunto itsessään ei onneksi ole 20m2 koirankoppi parvisängyllä vaan vajaa 30 neliöinen valoisa yksiö miellyttävällä arkkitehtuurilla. Vuokra karvan vajaa kuusi sataa euroa kuussa - pintaremontin jälkeen sanottaisiinko tulevaa paikkaa unelma-asunnoksi. Olen euforisissa olotiloissa kävellen pilvissä ja odottaen erityisesti sitä, että pääsen pakkaamaan kamani ja muuttamaan kyseiseen asuntoon tietäen eläväni siellä, omassa kodissa - käyden töissä, ulkona syömässä, omaten yksityisen rauhan ja erityisesti se paikka! Matkaa mihinkään on mitättömästi, kaksi Helsingin suurinta ostoskeskusta on helposti kävelymatkan päässä ja palvelut oikealla kädellä.

Yleisesti elämässä tapahtumat ovat olleet sikäli mitäänsanomattomia, viikonloppu meni pääasiallisesti töissä, toki töiden jälkeen aina sitten parisuhdeajalla ja maanantai sitten oli vapaa jolloin pääsi vähän irtautumaan arjesta erisuuntaan. Nyt kun miettii tulevia viikkoja niin hymy tulee huulilla automaattisesti, ensi perjantaista lähtien on pitkästä aikaa luvassa tyttöystävän seuraa kokonaisen viikon verran, toki molemmat käyden töissä mutta illat ja nukkumiset yhdessä kohottaa mielialaa vahvasti positiiviseen suuntaan. Sen lisäksi myös tänään sain käytyä nappaamassa ensimmäisen amerikanpaketin josta löytyi 3 farkut ja 2 hupparia, huh, täytyy sanoa että materiaonnellisuus pääsi kohoamaan ja korkealle - ei yhtäkään virheostosta!

Unelmia täyttyy, nyt haavekuvaa vielä vasempaan ranteeseen hakaten ja sen jälkeen oikeeseen käteen talutusnauha jonka päässä seikkailee veijari. Näistä lisää seuraavalla kerralla.

Biisilista (vol. ??) (kone vieläkin huollossa…):
Elastinen - Myöhästä

- e

Rakas äitini kävi katsomassa Etu-Töölössä asuntoa. Ainut ongelma siinä olikin sitten se etten henkilökohtaisesti tajunnut asunnon olevan 80 vuotta vanhassa talossa - pitänee sopia uusi näyttö siitä että pääsee itse totetamaan onko asunto asumiskelpoinen, pintaremonttia jokatapauksessa tulossa jos se sopimuksiin asti menee. Vähän vituttaa toki, taas inhimillisiä mokia että antoi toiveiden nousta taas liian korkealle. Huomenna olisi Lauttasaaressa näyttö, tuntuu jotenkin hölmöltä mennä sinne kun odotukset tästä ensimmäisestä (ja sen sijainnista!) oli korkealla, mutta kannattaahan se käydä. Olotiloissa tuntee taas tämän niin tutun epämiellyttävän ahdistuksen ja paineen, enpä kehtaa valittaa enempää.

Viikonloppu sisältää töitä, lauantaina aamuvuoroon ja täytynee sanoa ettei nyt erityisemmin houkuttele - muttei auta itkeäkään, rahaahan se tilille toki on.

Biisilista (vol. ??):
Elastinen - Myöhästä

- e

Huomenna asuntonäyttö Mechelininkadulla, sanotaan rehellisesti - helvetin hyvällä paikalla, vajaa kolmekymmentä neliötä ja vuokrahinta kohdallaan. Harmi vaan että itse olen töissä joten en pääse, piti lähettää senioreista toinen käymään paikan päällä ja päättämään asunnon potentiaalisuus allekirjoittaneelle. Pää alkaa hajoamaan pikkuhiljaa asunnonhakemiseen ja metsästykseen, erityisesti siihen kuinka mieli antaa muovata ajatuksia toiveita ja unelmia kyseisistä asunnoista ja sitten kuitenkaan niitä ei saa. Jokatapauksessa, peukalot pystyyn ja toiveet korkealle. Perjantaina sitten toisintoa, Lauttasaaressa asuntonäyttö about samankokoisesta kämpästä mutta muutamaa kymppiä halvemmalla. Kaippa se tästä.

Rahantulo ja lopputulos sen kanssa on aina mielenkiintoista - tilin saldo näytti hieman yli kuuttasataa euroa, tänään katselin summan olevan vajaassa kolmessa sadassa. Yleisesti voitaisiin herätellä rahankäytöllisiä ongelmia, mutta olenkin henkilökohtaisesti sitoutunut siihen että tässä oli nyt parille kuukaudelle hyvinkin riittävästi vaatteita, jos lisää tarvitsee tulee ne sitten vanhojen myyntituloista.

Rehellisesti hävettää. Kaippa se tästä.

Oma kone toissa sunnuntaista asti ollut huollossa, kosahteli sähkökatkoksen jälkeen, jotain jännitepiikki-juttuja ja nyt odotellaan uutta näytönohjaita takuusta. Pitihän se sitten huoltoon viedessä tuhlata rahaa paremman (hiljaisemman) tuuletuksen saamiseksi.

Biisilista (vol. ??):
Hitz106.com (Hiphop & R&B)

- e

Jahas, taas on toki aikaa vierähtänyt viime kerrasta kun kirjoittelin. Kovasti odotellut Amerikan paketteja jotka molemmat nyt ovat saapuneet Suomen pinnalle, joskin vielä olettaen Tullin selvityksessä tai jossakin päin “tutkinnan” alla. Viime viikolla parit vapaapäivät tulivat kyllä yllättäen tarpeeseen ja keskiviikkoillan työtunnit kuluivat jopa hitaantuntuisesti, tästä viikosta sitten työrintamalla tuleekin hieman enemmän vaativa, illat töitä normaalisti ja lauantaina sitten aamusta 6-12 jonka jälkeen sunnuntaina seuraa vielä 7 tunnin työpäivä, ei auttaisi valittaa sillä rahaahan siitä tulee mutta rehellisesti tulee jotenkin mietittyä hieman nuivasti ajatellen tätä tulevaa rupeamaa. Maanantai sitten kuitenkin onneksi vapaa, kuten myös tyttöystävällä - pääsee ottamaan irti sen mikä viikonlopulta jää.

Tähän postaushiljaiseen kahteen viikkoon on mahtunut paljon kuitenkin asunnonmetsästämistä ja näyttövierailuja. Olisikin kaiken saaminen niin helppoa että kun sen haluaisi kovasti ja se omiin tarkoituksiin sopisi niin silloin se olisi myös saatavana, löytäisi mahdollisen yhteisymmärryksen asiantarjoajan kanssa, se vaan kun ei tunnu menevän niin. Helsingin yksiöiden tarjontamäärä on yleisesti kuuleman mukaan laajempi mitä se on ollut vähään aikaan, mutta niin on myös tarve, jokaisessa hiemankin potentiaalisessa asuntonäytössä on 20 “kilpakumppania” joista ainakin 3/4 jättävät asuntohakemuksensa, näistä taas “voittaja” valitaan sitten periaatteella “kenellä on kivoin nimi”. Sanon rehellisesti lievän vitutuksen kehkeytyvän jo takaraivoon kun ei tunnu millään löytyvän asuntoa johon pääsisi muuttamaan, se kun on nyt vain siitä kiinni että onnellisuuden maksimointi hetkellisesti olisi omissa käsissä. Myös perheen senioriportaalta tulleen asuinsijaintitoiveen (lue määräyksen) takia se rajaa paljolti pois hyvinkin mielenkiintoisia asuntokohteita, joskin ehkä ihan hyvälläkin mutta siinä ohella pahallakin. Tätä kaikkea ei kuitenkaan helpota esimerkiksi “unelmakämpässä” vierailu kuten torstaina tuli vahingossa todettua. Eräs henkilö myi lippiksiään eräällä suomalaisella mediaforumilla suhteellisen halpaan hintaan, tapa myydä niitä oli mielenkiintoisesti suoraan hänen kodistaan joten mentiin sitten tyttöystävän kanssa käymään Töölössä ja jouduin itse kyllä todeta käyneeni elämäni upeimmassa kämpässä siihen elin- ja hintatasoon. Oletan asunnon sisältäneen 40-70m2, peruskorjattu 2003, sijainti etu-Töölössä erittäin lähellä kaikkea ja vuokra (yksityiseltä) 800e kuussa, kuvitelkaa parasta tähän ajatukseen mitä pystytte - tämä oli sitä. Rehellinne materiakateus iski, hieman ihannointikin kyseistä nuorta miestä kohtaan, tätä se on, katkeran kateellisen elämä, kidutusta silmille hetkittäin. Nyt vain asuntoa alle ja omaan kotiin, ainoa oleellinen asia mitä kaipaan tällä hetkellä.

Totesin tässä myös vuosia miettiessäni että siitä ajatuksesta kun mietin täysi-ikäisyyttä on nyt monta vuotta, tuntuu lyheltä ajalta mutta pikkuhiljaa sitä voikin alkaa tuudittautumaan faktaan olevansa tässä maagisessa kahdeksantoista vuoden iässä, tarkkaanlaskien kysytään vielä 4 kuukautta, vajaa puoli vuotta. Tämän jälkeen kädestä pitäisi löytyä henkilöllisyystodistus (ts. toivottavasti ajokortti) jonka myötä alkoholiostot omissa nimissä on mahdollisia, vastuutekijät lainopissa on omissa nimissä ja tähän kaikkeen päälle myös kynnys siihen että henkisesti vastapuoli ajattelee minut täysi-ikäiseksi iän kuullessaan, vaikka henkisesti eläisinkin aivan muita lukuja.

Olen myös pitkän aikaa haaveillut tatuoinnista, se on ideana vain houkuttanut kovasti ja idean kehittelyä pään sisällä on harrastettu paljoltikin. Ei tässä vartalon fyysisessä muodossa vielä kykene harkitsemaan mitään massiivista, siinä vaiheessa kun lihakset alkavat kehittyä aikuiseen muotoon ei lopputulos tulisi enää olemaan ollenkaan miellyttävästä päästä joten jotakin pientä lievää, helposti näkymättömiin saatavaa. Kelloranteen kiertävää tekstiä “eat, grind, sleep, love” voitaisiin pitää tällä hetkellä potentiaalisimpana vaihtoehtona tällä hetkellä, jotakin omanlaista kuitenkin tahtoo sen merkkaavan ja perustribaalikuviot tai merkityksettömät symbolit eivät ole se juttu itselle. Harkinta jatkuu.

Biisilista (vol. ??):
Hot 108 Jamz (Hiphop)

- e

Kovasti on ollu normaalia arkea elämässä, tuntuu kuitenkin näin istahtaneena todella keskittyen kirjoittamaan että kaikki tämä aika on kuitenkin edennyt vauhdilla ja aivan liian nopeasti. Rehellisesti on kovasti pitänyt motivoitua kirjoittamaan mutta sen toteuttaminen on vaikeaa, itsekuri kun kaikessa muussakin on aivan liian huono. Nyt kuitenkin.

Tällä viikolla alkaa neljäs viikko työpaikassa ja täytyy sanoa että näistä neljästä pari viikkoa on ollut aamuvuoroa ja rehellistä paskaa - herätä aikaisin jonka johdosta nukkumaanmenoajankin tulee olla aikaisin, itse työn laatu on aamuvuorossa paljon vähäisempää, ei niin aktiivisesti intensiivistä kuin illassa jolloin on määrätyt kuormat tulleet paikan päälle, ajantappo kun on tylsää pitemmän päälle. Työ on kuitenkin miellyttävää loppupeleissä, hyllyjen siivouskin maistuu kunhan koko päivä ei vain ole sitä ja erityisesti lisäkokemus trukinajosta nostattaa fiiliksiä ja innostusta työtä kohtaan. Tuli tuossa myös tehtyä viime lauantaina se 6-12 vuoro, joka kieltämättä oli aika tappoaamu mutta sekin siitä sujui ja voitaisiin sanoa että työkin toimii lievästi sillä periaatteella se mitä itse antaa, saa jossakin vaiheessa takaisin - keinolla tai toisella.

Tällä hetkellä käynnissä olevalla viikolla on myös tullut käytyä asuntonäyttöjä muutamat kappaleet, olen tähdännyt siihen että joka päivälle ainakin yksi näyttö. Maanantaina käytiin faijan kanssa katsastamassa Munkkivuoressa ja Etelä-Haagassa yksiöt, ensimmäinen oli, rehellisesti sanottuna, liian tumunen allekirjoittaneen mieleen, suhteessa kallis vuokra asunnon kuntoon ja sijaintiin ja toinen taas olikin sitten aivan täynnä jengiä ja se jo ajoi pisteitä “tutustumisesta” alaspäin paljolti, sen lisäksi myös taloyhtiöstä pesutuvan ja saunan puuttuminen riitti pisteeksi iin päälle ettei se välttämättä ollut se ensiasunto itselleni. Tiistaina käväisin itse Konalassa parikymmentäneliöisessä yksiössä joka oli asunnon osalta oikein sopiva, lähellä kärkipäätä yleisesti käydyissä näytöissä mutta sijainti ajoi pisteitä melko paljon alaspäin, jotenkin kahden bussilinjan voimin kulkeminen ei herätä euforisia onnellisuudentunteita ja myös matkan osalta tuli kestoa melko paljolti. Tänään olikin sitten ensimmäinen asunto johon koin tarpeen osoittaa kiinnostusta omalta osaltani, Munkkiniemi 25m2 (500e/kk) ja erityisen hyvällä paikkaa - innostuin kovasti ja nyt toivon ettei asiat suju niin kuin oletettavasti liian usein ne sujuu: innostut, toivot, osoitat kiinnostuksen, odotat, saat negatiivisen vastauksen ja petyt. Huomenna vielä parisen näyttöä jollei välittäjä suoraan sano OK.

Yleisesti tässä budjetteja laskiessa ja rahankäyttöä miettiessä on pään sisällä kehittynyt, tai suurentunut taas ajatus oman yrityksen perustamisesta. Olen aina ollut kiinnostunut yrittämisestä ja rehellisestihän tuo on verissäkin kun vanhemmat pyörittävät omaa yritystä. Toimiala ja palvelut aika hyvin hanskassa jo, toinen asia vain toiminimen rekisteröiminen, sisällöntuottaminen, www-sivut ja markkinointi. Ideoita on, sisältö puuttuu. Todennäköisesti joku toinen hetki tästä enemmän.

Päivän Asuvalinta:

Sisältää siis toisinsanoen: farkut ja huppari Artful Dodgerin (oletan) tuoreinta mallistoa (kuvat lainattu Karmaloop:ista), väriyhdistelmä on sopivan synkähkö mutta silti kivan puolikirkas sininen. Harkitsin vakavasti kyseisen asukokonaisuuden tilaamista, mutta veikkaanpa ajankohdan venyvän rahasiirtojen takia niin että jo loppuneen hupparin lisäksi myös farkut katoavat. Kengät taas ovat Niken Air Max 90 uutta tuotanto, joka tuli Kix-Files:iin myyntiin näinä päivinä, täytyy sanoa että kenkien malli on mielenkiintoisen retro, ajetaan todennäköisesti lähemmäs 90-luvun alkua, ja ensiksi olinkin itse sitä mieltä ettei kyseinen kenkä näytä hyvältä mutta mitä enemmän sitä koittaa vihata niin mielipide muuttuu ja se alkaakin kiinnostaa.

Karmaloop
Kix-Files

Viikkoa jatkamaan. Kirjoittelen todennäköisesti vasta ensi viikon puolella seuraavan kerran kun vuorot vaihtuu takaisin iltaan ja huomisesta lähtien tuleekin pummailtua tyttöystävän luona sunnuntaihin.

Biisilista (vol. 45%):
Snoop Doggy Dogg - Midnight Love
Eminem - Pistol Pistol (Remix)
Coachbeats feat. Jay-Z - When Ya Hot, U Hot
5th Element - Vitut
Rick Ross feat. Cinque & Big Duke - Get That Bread
Two Five - Homicidal Thoughts
Wu-Tang Clan - Black Shampoo
5th Element (Kunkku & GeeCee) - Rumat Ihmiset
Consequence - Callin’ Me
Two Five - New Kid

- e

Olen aina nauttinut hotelliasumisesta, nautin jotenkin siitä tiedosta että joku hoitaa jokapäiväisesti huoneen siistiksi sekä joka aamu kun vain itse nouset niin pääset valmiiseen seisovaan pöytään, siihen oheen vielä erittäin toimiva ja siisti hotelli hyvällä sijainnilla niin mikseipä siitä ottaisi kaikkea irti. Olin viime viikon torstai-perjantai -akselin Sokos Hotel Vaakunassa johtuen juuri näistä edellämainituista messuista. Loppuviikko meni kyllä rahantienauksessa pitkälti, 10e tuntipalkalla messuilla 11 tunnin verran ja siinä ohella sitten nykyisessä duunimestassa iltavuorot pois alta, ja lauantaina vielä kuuden tunnin aamuvuoro = 136e - ei auta valittaa.

Tulevalla viikolla olisi tarkoitus nyt faijan kanssa laittaa tassu maahan ja etsiä sitä vuokra-asuntoa todenteolla ettei se nyt veny mahdottoman pitkälle - pikkuhiljaa 3½h matkoihin per päivä alkaa tuntumaan jo motivaatiotekijöissä ja mielialoissa, mutta väliaikaistahan tämä nyt kuitenkin on. Huomisesta lähtien näytöt kiertoon ja oikeaa asuntoa löytämään. Perjantaina tuleekin sitten parisuhteen kanssa vuosi kasaan, jollei sitä kesäistä kahden viikon hetkeä erossa lasketa. Ajattelin että voisi juhlistaa sillä perustavanlaatuisella tavalla, kukkia perjantaina ja sitten illemmalla tai vaihtoehtoisesti lauantaina syömään johonkin fiiniin ravintolaan Helsingissä (jos on vinkata oikeasti hyvää paikkaa (joskaan ei kuitenkaan listaltaan mitään liian fiiniä) niin kertokaa toki vaihtoehtoja).

Mielihalut kirjoittamiselle olisi mutta täytyy piirtää pilkku nyt, uni kutsuu kun ensi viikko onkin sitten taas aamuvuoroa: herätys 6:40. Huomiseen, toivottavasti.

Biisilista (vol. 13%):
Clipse feat. Bilal - Nightmares
Kanye West - I Use To Love You
Kapasiteettiyksikko - Toisinaan
Näkökulma, Don P, Jam & Papru - P-Town Massiivi
Urbaanilegenda - Aamulla

- e

Taloudellisia ratkaisuja miettiessä tulee aina ottaa lähtökohdat ja tulevaisuudensuunnitelmat huomioon. Itsehän en tätä taaskaan tajunnu ajatella, Isäni onneksi osasi. Täyslaidallinen spekulointia ja jossittelua tuotti ajatuksen asunnon mahdollisesta puoliksi ostamisesta - joka taas pitemmän päälle on paljon kannattavampi ratkaisu kuin vuokraaminen, niin tiivistetysti kun se kasaan laitetaan: “vuokrasopimusta irtisanoessasi mitä jää käteesi? - omat tavarasi ja ehkä näkemiin“. Täytyy kyllä Hesarin asunto-sivuja katsellessa todeta että on asunnot helvetin kalliita 09 -alueella yleisesti, Helsingissä tottakai erityisen. Eiköhän sieltä Länsi-puolelta kuitenkin joku erittäin potentiaalinen asuntokohde löydy, jos ei Munkkiniemestä tai -Vuoresta niin Leppävaarasta tai Mäkylästä sitten.

Huomenna kutsuukin sitten ensimmäinen työpäivä, täytyy vähän unirytmien kanssa skarpata: kahdelta viimeistään nukkumaan joka yö, nyt kun on puolisentoista viikkoa mennyt joka yö nukkumaan neljän jälkeen - ei tee liiallisen hyvää unirytmillekkään. Eiköhän se tästä lähde. Tämä kokislasi jonka jälkeen nukkumaan. Kirjoittelen alkuviikosta ensimakuja työstä ja työpaikasta.

Biisilista (vol. 27%):
The Game - Outro (Red Bandana)
Juvenile feat. Beanie Sigel - Killin’ That
Leijonamieli & Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle

- e