Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Kapsahdin tilanteeseen jossa taas sain huomata sen miten ihmeellisen nopeasti ihmisen mieli arpoo mielialansa. Juteltiin tyttöystävän kanssa puhelimessa ja sanotaanko puhelua nyt arkisen tavalliseksi, ei herättänyt erityisemmin tunteita eikä mitään, oli neutraalia, kunnes hän mainitsi että oli tänään kehitellyt idean minun hiusmalliksi - herätti tällä heitolla mielenkiinnon, sisältä kuplivan ilon ja sen rakkauden tunteen kun kuulee toisen oikeasti ajatelleen ja miettineen. Siitä tunti-pari eteenpäin kun olin ruoan laittanut laitoin pyörimään Sopranosin toisiksi viimeisen jakson joka kehitti adrenaliinit polttelemaan niin kovaa että huomasin oman henkisen ja fyysisenkin puolen olleen aktiivisena odottamassa jatkoa, niinpä katsoin sitten sen viimeisenkin. Tiedän olevani eskapisti ja sanotaan näin että kyseinen tapa toimia tulee syvältä sisältäni, nautin suuresti katsoa sarjoja, erityisesti niitä hyviä joiden maailmaan pääsen pakoon sitä kaikkea todellista joka ei lämmitä lähellekkään niin paljoa aina kuin sen tulisi. Olen tahtomattakin opetellut tavan että kun haluan rentoutua niin alan katsomaan sarjaa, leffaa tai tekemään jotakin mikä ajaa itseäni hetkeksi hieman kauemmas siitä missä todella olen ja istun. Sopranos sarjana kesti 6 tuotantokautta, sain kyseisen kokonaisuuden katsottua nyt vasta, ja aloitin kuitenkin puolisentoista vuotta sitten - kuitenkin kehitin kyseiseen sarjaan tietynlaisen siteen joka nyt, miten sen sanoisi, katkesi ja tunnepuolella hieman haikeat olotilat. Reaalielämä nyt kuitenkin takaisin päähän ja arkisimpiin asioihin.

Sain eilen joululahjaksi vanhemmiltani sopivan summan siihen että voisin ostaa jotakin joululahjaa itselleni, päätin ostaa kengät - nyt tullaankin ongelmaan että mitkä ja mistä. Niken Air Maxit ne tulevat olemaan, mietinnässä vain että mitä mallistoa, AM90:ssä kuuleman mukaan kaikissa kanta tuppaa “hajoamaan” (= soleboxiin tulee “repeämä“), joten todennäköisesti AM LTD tai AM1 ehkäpä Light:kin käy. Täytyy nyt katsoa, pakko ne on kuitenkin jotkut materiaonnellisuutta tuovat kulutusesineet jalkaansa saada.

Tyttöystävä on perjantai- ja lauantai-illat töissä joten huomenna kerkee ottaa muutaman tunnin omaa aikaa vielä ennenkuin lähtee häntä sitten vastaan. Itsehän tulee myös oltua lauantaipäivä töissä joten sanotaanko näin että ajat menee hyvinkin hyvin ristiin, illalla onkin sitten tyttöystävän pikkusisko(puolen) “hoitamista” - toki kymmenvuotiaassa ei nyt liiemmin hoitoa tarvita, enemmänkin hieman valvovaa silmää. Nyt kuitenkin hakemaan lohtua tyynystä, täytyy hemmetti vie vielä pyykätäkkin ennen kahtatoista.

Katson kelloa ja totean sen taas kummallisesti venähtäneen yhteen yöllä, aamulla kännykän herätys pärähtää Kanye Westin - Good Morning biisillä tasan kello kahdeksan ja siitä suihkuun. Vittu. Tänään töiden jälkeen keskustaan ja siitä Hotelli Vaakunan aulaan istuskelemaan isäni kanssa siksi aikaa että toinenkin osapuoli vanhemmistani saapui työkeikalta paikalle. Käytiin syömässä hyvässä espanjalaisessa ruokaravintolassa joka sijaitsee Eerikinkadulla, sieltä sitten Elielin kautta porukat heittivät sitten autolla itse kotiin ja huh, siinä vaiheessa kun moikkailtiin tyyliin “nähdään taas, näkemisiin“, niin täytyy sanoa että tulvi hetkeksi kaikki se “vanha” mieleen, se kun vielä asui vanhempien luona. Selän kääntämisen jälkeen katselin poispäin ja mieli erittäin haikeana siitä ettei kotona ole ketään odottamassa, ei edes sitä pientä karvaista kaveria jonka hinkuaminen on kohonnut taas aivan tajuttomiin sfääreihin. Ja eikö hetken kuluttua sitten taas saatu tyttöystävän kanssa mojova riita aikaiseksi sivuten taas löyhästi tätä kesäistä tapahtumaa, tai (hänelle) sitä “aiempaa-minää” - ottaapa taas aivoon kun toinen ei vaan luota, liekkö edes yrittänee.

Viikonloppu lähestyy ja viikko on taas kulunut pirun nopeasti. Melankolinen fiilis, kyllä tää tästä.

Selkävammaannuin jostakin syystä maanantai-iltana, normaalisti töistä lähtiessäni kävin hetken seisoskelemassa ennen lähtöäni ja kun sitten alotin matkaamiseni kolmella askeleella koin ehkä elämäni pahimman sisäisen “jumittavan” kivun - niin kovan että en ole koskaan kokenut yhtä pahaa tunnetta joka vihlaisee niin kovasti että allekirjoittaneelta meinasi lähteä jalat alta. Hetken aikaa lepoa leipäkoreja vasten ja sitten vaikeasti, niin vaikeasti kohti raitiovaunupysäkkiä josta sitten kotiin, koomisinta tässä kaikessa oli se että ratikassa aivan naamani eteen tuppaa ala-asteen kotitaloudenopettaja - jostain kumman syystä en vain ollut erityisemmin juttelutuulella. Isoimmaksi ongelmaksi heti tämän piinaavan kivun ohessa koitui se ettei pizzaa saa kotiinkuljetettuna niin että maksutavaksi kävisi Visa Electron, toki varmentamisen pitäisikin olla sitten internet-yhteys… Tänään puolet helpompi, vapaapäivä kuitenkin meni pitkälti ensiksi sängyn pohjalla jonka jälkeen sitten noutaessa yhdet housut, kokatessa ja katsoessa Sopranosia. Ihan miellyttävää, rauhallista oleskelua.

Huomenna sitten onkin aivan toista, a) ensiksi pitäisi päästä ylös sängystä ja töihin, toivoen kovasti että selkä antaa sen verran myöten että sitä pystyy nostella laatikoita ylös hyllyillekin. En kuitenkaan lähde leikkimään selän kanssa, jos hommat ei ole kondiksessa niin sitten vaikka väkisin lisää lepoa, kyseinen alue kipualueena on sellainen juttu että sitä ei turhaan halua lähteä rikkomaan tyhmyydellään, mieluumin kaikki kondikseen ensiksi ja sitten takaisin kuin että liian aikaisin ja olla selkävaivainen loppuelämänsä. b) luvassa on työpaikan pikkujoulut alle puolen korttelin sisään omasta kämpästä, tarkoituksena ottaa alle pieni sievä muutamalla icelandialla jonka myötä sitten supliikkina lähteä katsomaan meininki kyseisissä juhlissa - hieman ehkä mielessä silmäpeli työpaikalta löytyvän blondin kanssa.

Tänään tuli suihkussa mietittyä että miksi sitä oma tyttöystävä onkaan tumma (ja tulinen) kun kuitenkin tuntuu katse karkaavan huomattavan paljon helpommin vaaleahiuksisiin neitoihin, ja itseasiassa kun kesän episodia miettii niin yllättäen hiusten väri oli tätä edellämainittua. Tämä työpaikan blondi kuitenkin on ollut muuten aika vaisuhko, ollaan moikkailtu ohimennen ilman kummempaa, kuitenkin aina hetkellisesti omasta mielestäni erityisellä katsekontaktilla katseltu toisiamme - epäilen vahvasti että kilpailevat maskuliinisemmän sukupuolen edustajat kyseisessä työyhteisössä saisi samanlaisia silmäkontakteja aikaiseksi. Tässä juuri maanantaina kun käväsin pikaisesti puhumassa esimiehelleni toimiston puolella jossa juuri tämä blondi oli hän heitteli jotain vitsiä (puhui ensimmäisen kerran suoraan minulle) juuri vapaapäiväpyynnöstäni kyseisen firman palveluksessa, tyyliin “ei täällä mitään vapaapäiviä saada” yms yms, ei sikäli mitään laatuhuumoria mutta kuitenkin sai huomioni jota hän todennäköisesti kyseisellä tempauksella hakikin. Siksi siis huomenna mielenkiinnolla odottaen pääseekö sitä “laittamaan siemenen itämään”, toki ilman mitään velvollisuutta jatkaa asiaa sen pidemmälle - mahdollisesti jättää sen kytemään ja kun joskus voi antaa ilmaa niin saada se palamaan. Todennäköisesti sitten jos (kun) joskus tulen jäämään yksin - aina hyvä olla yksi tai kaksikin naiskauneuden edustajaa “lohduttamassa”.

Biisilista (vol. 12%):
R.Kelly - Peace
Emily King feat. Lupe Fiasco - Walk In My Shoes
Wyclef Jean feat. Akon & Lil Wayne & Niia - Sweetest Girl
Kanye West feat. GLC - Heavy Hitters
Lil’ Mo - Broken Heart
Skandaali - Rakas Markiisi

- e

Pitkän aikaa (anteeksi) taas ollut hiljaista. Ehkä pitkälti johtunut siitä että olen kokenut lieviä paniikinomaisia ajatuksia blogin paljastumisesta lähipiirille, erityisesti tyttöystävälle - mutta veikkaanpa, ja tavallaan nykyisissä olotiloissa ehkä jopa toivoisin hänen löytävän tämän. Nykyään kun ei vaan yksinkertaisesti suju ollenkaan, heti kun muutin niin ongelmat vain alkoivat, pitkälti johtuen itseni omista olotiloista ja mielialoista. Jotka ovat jotakin tämänkaltaista “hei cmoon, tää on tätä - mä asun nyt Helsingissä, siellä mistä oon aina unelmoinut ja täälä kaikki on mahdollista“, painotan lainauksessa sanaa KAIKKI, eli myös ne muutkin. Se on johtanut siihen että arkiviikkoisin tulee riideltyä miltei joka päivä, ei toki aina johtuen minusta ja sen myötä viikonlopuista katoaa palan verran hehkua joka kerralla, sama yleisesti suhteestakin. Tämän päivän ongelma ja riidanaihe oli se että huomenna olin järjestänyt pienimuotoiset tupaantuliaiset lähipiirille - no, tänään sitten töistä lähtiessäni ilmeni että olenkin listoissa merkattu lauantai- ja sunnuntaipäiväksi töihin, etsin kuumeisesti muista työkavereista vapaaehtoista tekemään vuorot puolestani, no, eipä löytynyt joten ne vuorot täytyy käydä tekemässä. Olen ollut nyt viime viikonlopun ja edellisen viikonlopun sunnuntain tekemässä sen päivän vaatimat (6/7h) sisään ja tämän johdosta tyttöystäväni mielestä me emme näe koskaan ja hän on aina yksin täällä odottamassa minua, tiedän kyllä että tämän viikonlopun olisi pitänyt olla pyhitetty vapaalle ja erityisesti sille että voitaisiin pitää kivaa, mutta toisinpa kävi ja nyt syyhän tottakai on minussa, minä kun en ollut (kokenut tarvetta) lukenut työvuorolistaa seinältä. Sanoinkin tänään tyttöystävälle että “se on surullista miten nopeasti sut saa ajattelemaan negatiivisinta vaihtoehtoa, kolme viikkoa - tän ollessa väliaikasta - ja sä olet katoamassa kokonaan pois, vitun hienoo“. Ei vaan tiedä jaksaako enää, mietityttää erityisesti että onko tämä jo liian arpapeliä - sitten toiselta kantilta surettaa että kadottaako siinä sitten jotain liian tärkeätä ja rakasta jota ei vaan ymmärrä arvostaa. Ja mitenkäs joulu, missä mä sitten olisin…

Biisilista (vol. 93%):
Justin Timberlake - Summer Love-Set The Mood
Trey Songz - Can’t Help But Wait

- e

Noh, nyt sitten rehellisesti alkaa ymmärtämään ja tajuamaan elämäntilanteen faktoja, asun yksin vuokralla yksiössäni postinumeroalueena Helsinki Kymppi, olen aktiivisessa työsuhteessa ja omaan kaukosuhteen tyttöystäväni kanssa.

Tyttöystävä/parisuhde “-check”
Löysimme toisemme nyt jo yli vuosi sitten. Rehellisesti koitan vain koko ajan opetella edelleen arvostamaan sitä kaikkea mitä kyseinen ihminen tarjoaakaan, lämpöä, turvaa, rakkautta, uskollisuutta, luottamusta ja niin edelleen, se on loputon lista positiivisia asioita. En vain ole onnistunut kehittämään itselleni sitä ajatusta täydellisesti päähän että osaisi rajoittaa elämässään sen siten että olisi vain yksi ja ainoa niin ettei muut herättäisi edes ajatusta. Itse olen miettinyt asian ajatuksella siten että johtuen juuri kaukosuhteesta en vain ole oppinut tajuamaan aktiivista tärkeyttä toiselle ihmiselle, nyt kun hän ei kuitenkaan ole mukana jokapäivä muutakuin matkan päässä - toinen juttu olisi jos hän olisi vastassa kotona kun tulisin töistä ja olisi rakastamassa siellä. Toinen vaihtoehto toki olisi että se ei sitten toimisikaan niin hyvin, mutta uskon vakaasti siihen että jo kesälomalla yhdessä vietetyn ajan perusteella tiedän homman toimivan, ainakin uskon. Pitäisi vaan saada omaan päähän se ajatus siitä että JOS tekisin liikkeen poispäin suhteesta niin paluuta siihen ei enää olisi ja mitä kaikkea menettäisinkään silloin - todennäköisesti suhteesta irrottautuminen olisi hetken aikaa hauskaa kunnes kyllästyisin irtosuhteisiin ja jatkuvaan hakemiseen jolloin kaipaus sillä hetkellä jo edesmennyttä toimivaa suhdetta kohtaan olisi taas päällä, vain ilman mahdollisuutta onnistua. Sanon kuitenkin vakaasti ja täydellä sydämellä sen että rakastan tyttöystävääni ilman epäilyksen sanaa, rehellisesti olen valmis tekemään (ja olen ollut ja tehnyt) töitä sen eteen että kykenen, ja hän kykenee, olemaan onnellinen tässä suhteessa.

Työ “-check”
Kolmen päivän kuluttua tulee kaksi kuukautta täyteen, vähän aikaa mutta tiedän kuitenkin tämän työpaikan olevan erittäin hyvä ja merkittävä välietappi työkokemuksen kannalta ja verraten siihen että oma ikäluokkani tällä hetkellä käy vielä 2. asteen kouluja puolisentoista vuotta. Palkka on PAM:in mukainen hyllyttäjän palkka, eli nyt hakukoneselvennys “hyllyttäjän (varastotyöntekijä) peruspalkka PAM:illa on 9,48e / h, iltalisä on taas 3,15e / h”, oma palkkani on siis kohtuullinen, ei liian suuri muttei liian pienikään - toimeentulon mahdollistava. Työntekomotivaationi on rehellisesti todella korkealla johtuen juuri siitä etten koulun penkillä vain kyennyt istumaan ja opettelemaan kaupallista alaa - parempi näin.

Asunto “-check”
Asunto on miellyttävä 29m2 parvekkeellinen yksiö ja on juuri pintaremontoitu. Kämppä sijaitsee erittäin hyvässä taloyhtiössä, voitaisiin sijainnista johtuen todeta hieman ehkä snobahtavaksi ja paremman elämänlaadun asukeilla varustetuksi mutten toki kiellä ettenkö henkilökohtaisesti sopisi tähän kuvaukseen paremmin kuin esimerkiksi Kallion perustuoppikansaan. Sijainti on erittäin hyvällä paikalla lähellä Helsingin keskustaa joten itse nuorena miehenä en löydä sijainnin suhteen yhtään mitään valitettavaa, kaikki on lähellä ja mahdollisuudet helppoon liikkumiseen tarjolla. Kokonaisuudessaan aamuisin on hieno tunne herätä nähden vilkasta liikennettä ja öisin kaupungin valot.

Blogin lähtökohdasta on siis tapahtunut paljon muutosta, parempaan päin ja tästä eteenpäin edelleen. Olen onnellinen, vaikka tässä materiamaailmassa ihminen kaipaa yhä enemmän kun jotain saavuttaa.

www.pam.fi

Biisilista (vol. 34%):
Elastinen - Häivytään
Elastinen feat. Timo Pieni Huijaus - Väärin
Elastinen - Se Siitä
Elastinen feat. Tasis - Jarruta
Elastinen - Ovet Paukkuu
Elastinen feat. Illi - Tila Haltuun
Elastinen - Myöhästä
Elastinen - Kuume
Elastinen - Yks Ja Ainoo

-e

Kovasti hiljenin viime viikon myötä, vietin kyseisen ajan tyttöystäväni luona sekä aktiivisesti töissä inventaarion johdosta. Pahoittelut niille muutamille aktiivilukijoille jotka toivottavasti positiivisessa mielessä tätä seuraavat. Sain koneeni vihdoin takaisin huollosta, ja ennenkaikkea muutin. Istun nyt toimistotuolissani, kääntäessäni sivullepäin katseeni näen etu-töölöä ja Helsingin ennenkaikkea kaunista maisemaa, vaikkei se tästä toki niin hyvin näykkään kuin että siirtyisin ikkunan eteen. Olotilat ovat euforisesta kodin tunnelman hakemiseen, en epäile etteikö uni tulisi tai en nauttisi asumisesta täällä sillä jo asunnon sijainti ja tämänkin hetkinen sisustus on saanut allekirjoittaneen rakastumaan. Tällähän hetkellä toki asunnossa ei ole kuin tv, patja sekä tietokone - hieman onttoa vielä ja kaikupohjaa löytyy, tulevalla viikolla kuitenkin tulee valaisinasennusta, vaatekaapin kasausta ja itse henkilökohtaisesti suurilla toiveilla ja odotuksilla myös sänkyrungon saapumista odotetaan (futonrunko, vihdoin!). On niin vaikeata ymmärtää vielä että tässä on nyt se koti, juuri täällä ja tänne tulen joka ilta nukkumaan sekä täältä joka aamu herään - hämmentävää mutta silti niin hymyä huulille kihelmöittävää.

On tässä viime hetkinä käynyt ikäviäkin ajatuksia seurustelusuhteen osalta mielessä, en edes tiedä miksi sitä ajattelee vaikka kuitenkin tietää olevansa onnellinen itse suhteessa. Silti vain pelkään ja pienesti annan mieleni päästä harkitsemaan sitäkin mahdollisuutta että olisin vapaa mies, sitten taas tämänkin ajatuksen tähän kirjoittaessani alkaa kalvamaan kylmä sisältä ja todella negatiivinen ajatus siitä yksinäisyydestä ja ei-varmasta ihmisestä joka tukee juuri silloin kun sitä tarvitsee ja päinvastoin. Kaksipiippuinen juttu kun välillä tuntuu että tekisi mieli ajaa samantien pois helposti riidellessä pyytämään häntä poistumaan, kuten itse olen saanut kokea, ja sitten toisaalta tekisi mieli vetää hänet lähelle ja ravistella hereille kertomalla rakkauttaan ja niitä positiivisia ajatuksia. Viime riita tuli juuri muuttopäivänä, satuin muistamattani vahingossa pakkaamaan kaksi joskus ajattelematta ostamaani XXL -lehteä, hiphop-aiheisia siis, joskin sisältäen ainakin 20% pehmopornoa, näissä numeroissa (jostakin kumman erehdyksestä samat???) oli myös haastattelussa joitakin kohtuullisen edustavia naishenkilöitä. En olisi rehellinen jos sanoisin etten olisi lukenut lehtiä, mutta se vääntö joka tyttöystävältäni näistä tuli oli vallan mahdotonta, siitä johdateltiin tottakai viime kesän tapahtumiin, kuten normaalisti petettynä toki tuleekin jonka jälkeen hän alkoi valittamaan tietokoneen käytöstä. Olen kasvanut maalla, ja olen pitemmän päälle ajautunut tietokoneen kanssa niin läheiseksi johtuen siitä ettei sieltä ollut mahdollisuutta päästä mihinkään nuorten tavoin viettämään aikaa, tämä oli se keino jolla itse hoidin sosiaaliset suhteet, ja sen myötä jäin myös hoitamaan niitä näin - niin se on nykyäänkin pääasiallisesti. Kuitenkin itse riidassa käsiteltiin sitä kuinka paljon käytän aikaa tietokoneella ja hän ei halua sellaista ihmistä elämäänsä joka ei osaa tehdä muuta, koin itseni loukkaantuneeksi tästä kommentista sikäli että jo kaiken “yhteisen kokemuksen” tietokoneitten kanssa on tehnyt siitä itselleni tärkeän (joidenkin mielestä) surullisen mutta rakkaan harrastuksen ja ajanviettotavan, on niin väärin että ihminen jonka tulisi rakastaa minua sellaisena kuin olen tyrmää niin lujasti itselleni tärkeää asiaa. Tämäkin kuulemma johtuen siitä ettei hän tiedä mitä teen siellä, eli toisinsanoen ei voi valvoa, päästä ohi oman yksityisyyteni - saatanan tirkistelyt ja pihtiotteet niskassa. Välillä rehellisesti tuntuu että olen aivan liian paljon myötäilemässä sen mukaan mitä hän haluaa, sitten kuitenkin hänen mukaansa en anna yhtään siimaa hänelle vaikka siima on jo niin kireällä kuin voin omalletunnolleni antaa. Nyt ahdistaa.

Sitten taas toiselta puolelta odotan perjantaita ja tyttöystäväni kasvoja taas, sitä hymyä ja tunnetta kun saa pitää itselle tärkeää ja rakasta ihmistä niin lähellä kuin vain voi - voi olla täysin oma itsensä niine moineen ilman huolta toisen mahdollisista negatiivisista ajatteluista ja siitä että minkälaisen kuvan antaa, kun tietää että se kuva jonka antaa on hyvä ja tärkeä, vastapuolellekkin. Annan olla ja selvennän päätäni stressaamatta asiaa sen enempää, katson mitä tapahtuu vaikka kovasti välillä pelottaakin että tämän asuinpaikan myötä alkaa rakoilemaan. Kesäkuuhun kun on vielä pitkä aika.

Huomiseen…

Biisilista (vol. 18%):
Jay-Z - Say Hello
Jay-Z feat. Beanie Sigel - Ignorant Shit
Jay-Z - Party Life
Jay-Z - I Know
Jay-Z - Sweet
Jay-Z - Roc Boys (And The Winner Is)

- e

Olen nyt ylpeänä ensimmäisen vuokrasopimukseni allekirjoittanut, tai no - teknisesti isäni, mutta asunto kuitenkin allekirjoittaneelle määritetysti. Sisustusinnoitus vauhdissa joskin vielä hieman budjetin osalta auki - kuitenkin se lupaus itselle ainakin futonvuoteen rungosta täytyy pitää, se vain on niin mahtava. Pääasialliset sävyt kalusteissa tulevat olemaan puna-mustaa, johtuen sen omasta aasialaisesta värimaailmasta. Saa nähdä miten aneemiseksi sen sitten saakaan.

Yleisesti seurustelusuhteenihan on sujunut hyvin, olen oppinut ja panostanut suhteeseen paljon ja parantanut tapojani siitä entisestä. Kuitenkin vielä edelleen vivahteet siitä vanhasta on tallella, päivästä riippuen miten vahvasti ja vaikuttaako ne toimitapoihini. Huonona (joillekin se saattaisi olla hyväkin) homma menee silmäpeliä seuraavalla rajalla, tutustautuminen ei vielä ole tapahtunut mutten sano etteikö sekin saattaisi pahana päivänä käydäkin toteen, rajat kuitenkin selvillä siinä määrin ettei mitään fyysistä kontaktia. Riippuen toki paikoista, esimerkiksi työpaikalla eräskin naispuolinen työntekijä on siinä määrin miellyttävää katsottavaa sillä omalla luonnollisuudellaan että häntä huonona päivänä moikkailisi joka kerta nähdessään, tähän asti kuitenkin ainoat kontaktit olleet pelkästään moikkaamisen tasolla, ehkä jopa parempi näin. Metromatkat on mielenkiintoisimpia, sitä odottaa hieman innostuen kun astuu metroaseman portaisiin päästäkseen laiturille näkemään onko siellä yhtään potentiaalisesti kaunista yksilöä jonka kimppuun silmillään voisi tarrata. Tänään töistä tullessani valitsin rehellisesti vaunun ikkunasta nähtyäni vaaleahiuksisen naisyksilön omaten ihan miellyttävän asuvalinnan, joskin suhteellisen helpon. Mustavalkoinen kuviohame, legginsit ja musta nahkatakki todellakin täysin vaaleahiuksisen tytön päällä herättää allekirjoittaneen huomion helposti. Tyttöä vastapäätä oleva penkki oli vapaa joten tietenkin aktiivisena miehenalkuna istuin siihen, hän oli siinä määrin mielenkiintoinen luonne että tarkasteli minua silmistä varpaisiin avoimesti neutraalilla ilmeellä jonka jälkeen katseli “ohimennen” kiertäen minua - aina kuitenkin itseni vaihtaessa katsekontaktin poispäin hänen suunnastaan pystyin näkemään sivukulmasta miten hän tarkasteli kenkiäni ja vaatteita. Ensimmäisten sekuntien silmäkontaktista ei tietoakaan, mutta silti tilanteesta jäi hyvä mieli.

Moni varmasti miettii, erityisesti feminiinisempi sukupuoli, että toimin väärin ja epärehdisti - tunnustan sen itsekin. Jotenkin tälläinen toimintapa on iskostunut mieleen ja sitä on vaikea kitkeä pois, tuskinpa se ikinä edes tuleekaan sieltä katoamaan. Ainoa asia joka tämänkin todellisesti aiheuttaa ja tekee kaikesta houkuttelevampaa, vaikkei se sitä olekaan, on se että tyttöystäväni on nytkin yli 150 kilometrin päässä - sellaisella alueella, sillä rajalla ettei jokapäiväinen näkeminen ole mahdollista. Jos hän asuisi kanssani ja olisi joka ilta kanssani nukkumaanmennessä ja kotiintullessani ei todellakaan olisi epäilystä ettenkö osaisi käyttäytyä. Edellämainitussa kuitenkin on aina haittapuolensa, tai pelkonsa, se että se kaikki onkin pelkästään sitoutumista, tottumista siihen että toinen on siinä ja sitten virheellisesti sitä luuleekin rakkaudeksi vaikka todellisuudessa on vain välittämistä ja toisen läheisyyteen tottumista. Se onkin se asia johon kaikki vastaa ettei koskaan tahdo sitä, mutta entä jos se kaikki onkin rakkautta - mikä määrittelee rakkauden, onko sellaista edes olemassa. Se lähtökohtaisesti mielestäni määräytyy jokaisen omalla tavalla, se elää sen mukaan minkälainen ihminen itse on. Hankalaa mutta tiedän kyllä etten ole omasta parisuhteestani vielä hetkeen (toivottavasti en aikoihin) karkaamassa vaikka välillä mieli sitä harkitseekin.

Biisilista (vol. ??):
Elastinen feat. Sami Saari - Yks Plus Yks
Elastinen - Peli Seis
Elastinen - Yks Ja Ainoo
Elastinen - Myöhästä
Elastinen feat. Illi - Tila Haltuun

-e

Olen aina nauttinut hotelliasumisesta, nautin jotenkin siitä tiedosta että joku hoitaa jokapäiväisesti huoneen siistiksi sekä joka aamu kun vain itse nouset niin pääset valmiiseen seisovaan pöytään, siihen oheen vielä erittäin toimiva ja siisti hotelli hyvällä sijainnilla niin mikseipä siitä ottaisi kaikkea irti. Olin viime viikon torstai-perjantai -akselin Sokos Hotel Vaakunassa johtuen juuri näistä edellämainituista messuista. Loppuviikko meni kyllä rahantienauksessa pitkälti, 10e tuntipalkalla messuilla 11 tunnin verran ja siinä ohella sitten nykyisessä duunimestassa iltavuorot pois alta, ja lauantaina vielä kuuden tunnin aamuvuoro = 136e - ei auta valittaa.

Tulevalla viikolla olisi tarkoitus nyt faijan kanssa laittaa tassu maahan ja etsiä sitä vuokra-asuntoa todenteolla ettei se nyt veny mahdottoman pitkälle - pikkuhiljaa 3½h matkoihin per päivä alkaa tuntumaan jo motivaatiotekijöissä ja mielialoissa, mutta väliaikaistahan tämä nyt kuitenkin on. Huomisesta lähtien näytöt kiertoon ja oikeaa asuntoa löytämään. Perjantaina tuleekin sitten parisuhteen kanssa vuosi kasaan, jollei sitä kesäistä kahden viikon hetkeä erossa lasketa. Ajattelin että voisi juhlistaa sillä perustavanlaatuisella tavalla, kukkia perjantaina ja sitten illemmalla tai vaihtoehtoisesti lauantaina syömään johonkin fiiniin ravintolaan Helsingissä (jos on vinkata oikeasti hyvää paikkaa (joskaan ei kuitenkaan listaltaan mitään liian fiiniä) niin kertokaa toki vaihtoehtoja).

Mielihalut kirjoittamiselle olisi mutta täytyy piirtää pilkku nyt, uni kutsuu kun ensi viikko onkin sitten taas aamuvuoroa: herätys 6:40. Huomiseen, toivottavasti.

Biisilista (vol. 13%):
Clipse feat. Bilal - Nightmares
Kanye West - I Use To Love You
Kapasiteettiyksikko - Toisinaan
Näkökulma, Don P, Jam & Papru - P-Town Massiivi
Urbaanilegenda - Aamulla

- e

Täytyy rehellisesti sanoa että väsyttää paljolti, vaikka työaika nyt ei olekaan kuin 6h per päivä niin huomaa kehossa ja olemuksessa sen, että on aktiivisesti tullut jotain tehtyäkin. Silmät lumpsuu siihen malliin että eiköhän tämän jälkeen pikainen läähätys vaatesivustoille ja sitten nukkumaan. Joka tapauksessa, katselin tässä rästiinjääneitä (ja tulleita) jaksoja eri sarjoista ja joutui taas huomaamaan sen, ehkä hävettävänkin faktan että tulee myötäelettyä silmät vetisinä noita lässynlässyn-rakkaus-kohtauksia joissa vannotaan sitä ikuista rakkautta hirveän matkan päästä. Niin naurettavaa kuin se onkin niin ehkä sitten se johtuu siitä että itsellä on kuitenkin se joku jota odottaa ja jonka kanssa pystyy kertomaan samaa rakkaudenosoitusta sitä toista kohtaan.

Nyt yleisesti olotila parisuhteen puolella on niin vahva rakastus ettei toista olekaan, enemmänkin toivo ja mietintä siitä että miten pitkään tämä olotila pysyy yllä. Olen aina ollut viriili, aina itsekseni ollessa hakenut paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, jopa silloin kun olen ollut parisuhteessa, väärin, kyllä mutta se on niitä asioita joista on pitänyt todella kovalla itsekurilla päästä irti. Rehellisesti en vieläkään ole päässyt siitä irti etteikö silmät hakeutuisi automaattisesti hakemaan toisen silmiä, vaikka koen sen velvollisuudeksi. Tyttöystävä on sanonut monesti sen että “mä rakastan sua niin paljon ettei kukaan muu värähdytä mitään, mä saatan totee jonkun pojan komeeks mut sekin on vaan ajatus ilman jatkoaikeita” kun taas mulla lause (jota en koskaan ole ääneen hänelle sanonut) menisi jotenkin näin “kun ollaan erossa mun silmät väkisinkin ajautuu hakemaan kaunista naispuolista henkilöä, haen silmäkontaktia ja hymyä - vaikka kuitenkin rakastan sua aivan älyttömästi“. En uskalla sanoa satavarmaksi että jos tilanne ajautuisi siihen että nainen tekisi aloitteen niin mihin se johtaisi, itse tiedän kuitenkin etten lähde hakemaan mitään - ja kesän mokailujen jälkeen on tajuntakin todennäköisesti avartunut niin paljon että ymmärtää kyllä mihin raja vedetään. Se kuitenkin miksi puhun tästä kontaktinotosta erikseen ollessa johtuu siitä että koen sen pettämiseksi, kun vastapuoli sanoo sitä pettämiseksi niin tottakai jostain pakonomaisesta tarpeesta käsitän itse sen myös niin, ja jos kyseessä olisi eri ihmissuhde saattaisi tilanne olla aivan luonnollinen ilman tietoakaan pettämisestä.

Täytyy sanoa kyllä ihan totuudella että olen sitä paska jätkä -kastia, sellaista joka ei ansaitsisi anteeksiantoa vaikka oppisikin läksynsä. Kohtelen toista osapuolta aivan väärin siinä vaiheessa kun tulee arkiinnuttua ja aivan liian useasti tulee tilanteita joissa pitää saada rätistä silmille tai vähä henkisen puolen nyrkiniskua että herää taas tilanteeseen. Fakta kuitenkin on se että niin paljon väärää kuin olenkin tehnyt niin rakastan tyttöystävääni aivan älyttömän paljon enkä todellakaan haluaisi kuvitella tilannetta jossa joutuisin elämään ilman häntä, ei vaan pysty kuvittelemaankaan tilannetta jossa pitäisi nähdä vuosi vaivaa toisen, eri, ihmisen eteen että oppisi tuntemaan häntä. Täytyy vaan toivoa että oma pää (ja tyttöystävän) kantaa niin pitkälle että tunteet kantaa toisensa ensi kesän alkuun jolloin olisi aikeissa muuttaa yhteen - saa sitten nähdä että sekö onkin lopun alku.

Eilinen jokatapauksessa oli mukava aloitus viikolle, tyttöystävä soitteli jossakin vaiheessa työpäivää olevansa tulossa Helsinkiin ja kyseli että kiinnostaako yöpyminen hänen seurassaan - miksei siis, siellä sitten rennosti pari tuntia illasta ja nukkumaan. Opimme kesällä yhteiseen huviin kun löydettiin Kruununha’asta erittäin miellyttävä solarium-paikka jossa sitten tuli käytyä muutamaan kertaan, tänään aamulla sitten harrastimme tätä yhteistä huvia taas kerran ja kieltämättä, olotila “arkussa” ollessa on kuin pikavisiitti ulkomaan hiekkarannoille ottamaan aurinkoa. Itse en kuitenkaan sikäli rusketuksen perässä juokse, enemmänkin juuri tuon edellämainitun fiiliksen, tyttöystävä taas lievän tanoreksiansa johdosta. Siitä sitten takaisin kämpälle josta parin tunnin päästä työvuoroon, työt ja kotiin - sitten sitä huomaakin istuvansa yhden jälkeen tietokoneella tietoisena siitä että silmät valuvat kiinni aivan liian raskaasti siihen tilaan että olisi todellista järkeä olla tässä.

Huomenna levyostoksille hakemaan Kymppilinjan tuore albumi Kaupunkilapset!

Solarium Studio Sunlight (Kruununhaka)

Kymppilinja

Biisilista (vol. 42%):
Snoop Dogg feat. Daz W & Young Wee - Whatchu Talkin’ About
Wu-Tang Clan - Ya’ll Been Warned
Pharoahe Monch - Trilogy (Act 1 Ft. Mr. Porter, Act 2 Ft. Dwele, Act 3 Ft. Tone)
Fergie geat. Sean Kingston - Big Girls Don’t Cry (Remix)
Iso H - Saunareissu

- e

Pientä stressinpoikasta ja niskasta tartuttavaa tunnetta kokenut blogikirjoittamisesta tämän illan aikana, ehkä hieman sitä kaikkea mitä tän ei tulisi olla mutta päätin kuitenkin käsitellä asiaa kokonaisuutena enemmänkin sellaisena minkä tilalle jotkut ihmiset saattaisivat laittaa esimerksiksi kuntoilun. Susupalaa suuhun ja ajatuksia purkamaan.

Viikon jälkeen voi sanoa työn olevan todellakin miellyttävää, helppoa sikäli “aivotonta” työnkuvaa jota on helppo toteuttaa ja suurimmat ongelmat päivän aikana muodostuu enemmänkin siitä kun ei ole vielä sisäistänyt tiettyjen tavaroiden sijaintia jolloin asiakkaan tavaranhakuongelmiin vastaaminen vaikeutuu. Trukinajotaidot pikkuhiljaa parempaan päin, vasta- ja myötäpäivä terät edellä ja terät takana ajaessa alkaa olemaan jo jäänyt päähän jolloin niitä vahinkotörmäyksiä hyllyihin ei pitäisi tulla - vielä kun kaasujalan yhteistyö näiden oppien kanssa pysyisi kasassa niin saattaisi allekirjoittaneesta olla yhteistyötekijä myös muille hyllyttäjille. Huomenna siirto takaisin iltaan joka toisaalta on miellyttävää, pääsepähän taas nauttimaan pitkään valvomisesta ja nukkumisesta - aamut kun ei ole aivan sitä miellyttävintä itselleni.

Soittelin viime viikolla Verotoimistoon ja vaihdoin verokorttia, 9,6% veroprosentti loppuvuodelle, täytyy sanoa että on hävyttömän pieni, käteen kun jää nyt nettona hieman päälle 1000 euroa kuussa tämän parin kuun ajan - ensi vuonna taitaakin sitten olla milteinpä puolet suurempi. Rahasta puheenollen täytyy ensi viikolla selvitellä että lainaisikohan senioriminä luottokorttiaan jotta saisi Amerikasta päin tulemaan vaatepostia tännepäin, niin hienoa vaateta kun saakin niin jo kalliin merkkituotteen hinnan lisäksi siihen päälle joutuu huonolla tuurilla maksamaan sen 40$ toimitusta, 12,2% vaatetullin sekä tuotteiden + näiden kahden em. lisäksi kokonaissummasta 22% arvonlisäveroa - laskeskelin ajankulukseni ihannepaketille tulevan hintaan 510€, joista vaatteet kustansivat 350€, onneksi jotain edes saa halvalla.

Viikonloppu oli yllättävän miellyttävä. En hetkeen ole ollut mielissäni ajatuksesta kotona vanhempien luona vietettävästä viikonlopusta tyttöystävän kanssa mutta nyt se jopa toimi (vanhemmat tulivat lauantai-illalla myöhään ja aivan tajuttomassa darrassa sekä kuosissa - upeaa!), rauhallisesti apuvälineet ja -teot minimissä naisen kanssa miellyttävää yhteiseloa. Aika kulu siivillä ja nyt onkin jo kaipaus takaisin, tätä se arki on - tunteja on aina 24 liian vähän ja päiviä on aina 1 liian vähän.

Nyt kuitenkin rentoutumaan Sopranosia katsellen ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan, jos vaikka kahdelta pääsisi jo sänkyyn. Ensi viikkoon ja ensi viikon tunnelmiin!

Biisilista (vol. 42%):
Snoop Dogg feat. Kurupt - Story To Tell
Snoop Doggy Dogg - Vapors
Peedi Crakk - So Sweet
Pharoahe Monch - Stadium
Pyhimys - Intialainen Enneuni
ILS - Nälkä
ILS - Pillit Pussiin
Papoose - The Streetsweeper
Nelly feat. St Lunatics - Getcha Getcha
Young Dro - Rubber Band Banks
Papoose feat. Hot Rod - Freestyle
Pyhimys - Intialainen Enneuni

- e