Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Taas kerran viikonloppu takana ja tuntuu että “arkeen” palaaminen on niin raskasta, vaikkei se edes ole - maailma tuntuu hymyilevän ja onni odottamassa kulman takana. Liiallisia toiveita ei uskalla töidensaannin suhteen saada vaikka molemmat haastattelut menivät yrityksen haastattelijoiden mukaan “lupaavasti”. Ensimmäisessä tukkuliikkeessä kilpailen todennäköisesti monen muun ihmisen kanssa jossa saan taistella vain sillä että oma ulkokuori ja luonne toi voiton, jälkikäteen ilmeni myös erinäisiä reittejä pitkin että olisi siinä voinut suhdemainintaakin haastattelussa käyttää - harmi vaan että ilmeni liian myöhään. Toisena oli eräs pyöräliike, jossa kuulemani mukaan olin kolmen muun hakijan kanssa samalla viivalla, positiivista sikäli - ellei melkeinpä ensimmäinen kysymys olisi ollut että “mitenkäs, oletko sä mitekään perehtynyt näihin pyörien kasauksiin?“, täytyy vaan toivoa ettei niistä kolmesta muustakaan kukaan olisi. Nyt peukut pyllyssä toivoen kovasti, että työtä tulisi, pääsisi elämäntilanne muuttumaan ja mieli päätymään onnelliseksi.

Viikonlopun aikana oli tarkoitus kovasti mennä katsomaan tyttöystävän ja hänen pikkusiskonsa kanssa Ilotulituksen SM-kisoja mutta toisinpahan se kävi - käytiin karkkikaupassa ja päädyttiin katselemaan Hain Tarinaa, itse melkeinpä pilkkien. Lauantai meni helposti, sujahti suorastaan - herättiin myöhään ja siitä sitten pikkuhiljaa keskustaan parisuhteen kauniimman osapuolen kanssa ostoksille ja sen jälkeen R-kioskilta leffan kanssa iltaa viettämään. Leffavalinta oli Will Smithin tähdittämä Onnen Potkuja (The Pursuit of Happyness), joka valintana sikäli oli tarkoin aikasemmin valittu (oi, kiitos Oprah!) ja nyt toteutettu.

Will Smith (Chris Gardner) toimii leffassa yksityisenä luuntiheysskannereita myyvänä perheenisänä. Asiat ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista kyseisellä kaupan alalla joten perhe on vaikeuksissa, vuokrat jää rästiin, on ongelmia maksaa lapsen päivähoitoa - vaikka perheen äiti tekeekin tuplavuoroa ja yritykset toimeentuloon eivät ole pienet. Jossakin vaiheessa elokuvaa Chris saa innoitteensa pörssimeklarin ammattiin, ja kun eräs tunnettu yritys ottaa puolen vuoden jaksolle 20 harjoittelijaa palkatta, on hän kärppänä taistelemassa paikastaan. Joskin siinä ohella elämäst katoaa, vaimo, auto ja loppujenlopuksi myös talo. Tämän palkattoman 6 kuukauden aikana on elämä varsinaista sinnittelyä, asua hotellissa ja lopullisten verorästien takia valtio pystyy ottamaan rahat suoraan tililtä ilman välikäsiä, jonka jälkeen elämä jatkuu yömajoissa sekä jotenkin sinnitellen pitkin katuja. Niin kuin nykypäivänä, ehkä jopa liian moni elokuva päättyy onnellisesti ei tämä ole sarjassaan vastavirtaan menevä. Perheen pojan roolissa oleva Jaden Smith tekee ikäisekseen hienon roolisuorituksen ja saa omalla söpöydellään, jopa raavaammankin miehen varmasti tuntemaan sen lapsen ajatusmaailman jossa koitetaan ulospäin näyttää että tiedetään paljon, mutta todellisuudessa tiedon määrä onkin vähäistä.

Elokuvahan perustuu tosielämään jonka myötä se saa ehkä omansalaisen arvostuksen ja pienet uteliaisuuspisteet itsellensä. Yleisesti käsittelyn aiheena on paljon onnellisuuden hakemista, suuria tunteita, rakkautta, välittämistä ja toivoa. Jos katsojana ihminen on yhtään myötäeläjä, jos kykenee yhdistymään tunteisiin - ei tarvitse kauaa elokuvasta etsiä kohtia joissa huomaa pienen ahdistuksen ja säälien hiipivän pään sisälle, sen ohella fyysiseltä puolelta myös naurua ja itkua. Elokuvassa oli paljon hyviä kyseenalaistajia sekä mielipiteitä siitä kuinka maailma voi potkia ja potkiikin välillä, toisia aivan liian paljon ja lujaa kun toiset selviää helpommalla katettuun pyötään istutettuna. Sikälihän tässä oli paljon mielenkiintoista ja viihdyttävää tunti 56 minuuttia - ilman tylsistymistä.

“Maybe happiness is something that we can only pursue. And maybe we can actually never have it no matter what.” © Chris Gardner

Alkuperäinen nimi: The Pursuit of Happyness
Genre: Elämänkerrallinen/Draama
Ohjaus: Gabriele Muccino
Käsikirjoitus: Steve Conrad
Pääosissa: Will Smith, Thandie Newton, Jaden Smith

**** / *****

Musiikin suhteen perjantaina klo 09-16 soi suurinpiirtein kolme-neljä kertaa Kanye Westin Graduation albumi lävitse. Ja ei voi olla pettymättä, itse levy on nykyaikaista räppiä, sellaista jota sen musiikin pitäisikin olla. Tuottajana herra West on pettämätön varmuus, räppärinä ei teknisesti parhaasta päästä ja cocky-bastard-linjan vetäminen sanoituksissa ja asenteessa on sikäli se yksi tekijä mikä pitää Kanyen mielenkiintoisena. Myös tekstien hyvä kerrontatapa, elämän- ja ihmisläheisesti on yksi iso plussa isoon soppaan. En kiellä etteikö levyllä olisi ollut pettymyksiäkin, ja ehkä - sanottaisiinko outoja vetoja, mutta silti jokaisella kuuntelukerralla levyn soundi paranee omassa korvassa ja sieltä löytyy se tietynlainen kokonaisuus joka levyillä tuleekin olla. Kirjoittelen todennäköisesti lähitulevaisuudessa parempaa arvostelua levystä - vaikka sitten kun se on rehellisesti maksettuna omissa käsissä.

The Pursuit of Happyness

Kanye West

Biisilista (vol. 78%):
Lil Wayne - Prostitute Fling
Lil Wayne - I Feel Like Dying
Lil Wayne - I Feel Like Dying
Opaali feat. Idän Ihme - Silmät
Opaali feat. Idän Ihme - Silmät
Kanye West - Good Morning (Intro)
Kanye West - Champion
Kanye West - Stronger
Kanye West - I Wonder
Kanye West feat. T-pain - Good Life
Kanye West - Can’t Tell Me Nothing
Kanye West feat. Lil Wayne - Barry Bonds
Kanye West feat. Mos Def - Drunk and Hot Girls
Kanye West feat. Dwele - Flashing Lights
Kanye West - Everything I Am

- e