Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Uusien julkaisuiden ylösnostamista vol. 2.

KYMPPILINJA - KAUPUNKILAPSET

26.9 oli sikäli mielenkiintoinen päivä että silloin tuli suomalaisen rytmimusiikin saralla kaksi merkittävää julkaisua, Pyhimyksen Salainen Maailma sekä Kymppilinjan Kaupunkilapset. Niin humoristisesti kun “Fiddyt” (Kymppilinja “uhkasi” lopettavansa musiikinteon jos myy vähemmän kuin Pyhimys) heitettiin langoille, doubt that - saa toki nähdä tuleeko tästä kisasta mitään oleellista tulosta edes, selkäreppumeininki varmasti vie osansa myös näistä laskuista. Esikuuntelin Pyhimyksen levyä aikaisemmin jo parisen kertaa joten pystyn asettamaan halutessani vertauskohteita toisiinsa, mutten sitä tee sillä aion arvostella levyn kuitenkin objektiivisesti omalta tasoltani.

Levyn aloittaa kappale Huomenta Suomi jossa vierailemassa juuri edellämainittu Pyhimys - biisi ajaa itseänsä hyvin, joskin sanottaisiinko että sen kuvan mitä sain samplerista (ts. miten paljon annoin sen hämätä omia odotuksiani) on koko levyn muutaman sekunnin intro ja ensimmäinen kappale yllättävän negatiivinen. Kuitenkin hyvällä lähtökohdalla levy lähtee käyntiin, noin ensimmäistä kertaa Kymppilinjaa kuuntelevalle äänet varmastikin vaikuttaisi karismaattisilta, uskottavilta ja lyriikat hyvin kasatuilta LYRIIKOILTA.

Ykköskappaletta seuraava Perhosvaikutus ajaa omassa korvassa ensimmäisistä sekunneista lähtien tajuttomalla paineella, kappaleen melodiset tausta-adlibit on milteinpä euforisen toimivia. Olen henkilökohtaisesti aina nauttinut suuresti koukuttavista adlibeista tai melodioista jotka ei välttämättä ole kappaleessa määritettynä siihen ykköskastiin jota kuuntelijan korva pääasiallisesti kuuntelisi. Kappaleen kokonaisuus jatkaa linjaansa, Kymppilinjaa.

Kolmantena oleva Kuuroille Korville kertoo taustan ensimmäisistä hetkistä jo näin aikasemmalla kokemuksella sen, että tausta on Don P:n, biitin äänimaailmasta ei vain pysty erehtymään jos on hajuakaan että kyseinen tuottajavelho saattaa olla jotenkin yhteydessä tähän. Vieraileva nuori lupaus Luminate antaa oman osansa kappaleelle, joskin ei mielestäni mitenkään tärkeästi - haiskahti enemmänkin omassa korvassa sille, että on vaan tarjottu mahdollisuus kaverille iskeytyä mukaan levylle. Enkkusetti suomenkielisessä levyssä on hieman ristiriitaista, ei häiritsevää mutta ristiriitaista. Yleisesti kappaleessa syntyy hyvä tunnelma joskin taustan “skrätsit” saattaa käydä ärsyttämään pitemmän päälle. Don P:n versevierailu negatiivinen - kuultu paljon parempaa tekstien osalta, teknisyys kun on aina uniikki ja toimiva omalla tavallaan.

Seuraavaksi jo aiemmin puhkikulutetut nuotit alkaa soimaan, Onnellisempi, kappalehan oli ensimmäinen rahallinen sinkkulohkaisu jonka kävinkin hakemassa itselleni. Yleisesti biisin soundissa on todella positiiviset vibat, tyhmästi tokaisten voisi sanoa onnelliseksi kertosäkeeksi - toimivaa kokonaisuudeltaan, tausta ja verse ei mielestäni kuitenkaan toimi yhteen, tai edes puoli kahteen, niin hyvin kuin pitäisi.

Kappale viisi, Alhainen Varas, edellisen biisin positiiviset vibat viedään heti biitin intron jälkeen pois ja asetetaan kuuntelija penkille kuuntelemaan sanoja ja ymmärtämään sitä mitä paperille on kirjoitettu. Coman tausta toimii kuin junan vessa, äänimaailma snareineen ja pianoineen toimii hyvin yhteen jonka päälle on toteutettu, taas kerran, mielenkiintoisen hyvin toimivat melodiat sekä teknisesti hyvinkin toimivat tekstit ja räpit. Ainut ajatuksia mietityttävä kysymys on se että mikä tämän fiktiivisen (?) kappaleen päämääräinen tarkoitus levyn kokonaisuudessa on, vai onko sitä?

Seuraavan kappaleen Reunalla äänimaailma muuttuu pitemmältikin melankoliseksi ja haikeammaksi, äänten karismat toimii edelleen muttei niin intensiivisesti kuin aiemmissa kappaleissa. Eräs hyvänpäivän irkkituttu sanoi joskus ettei ole koskaan ymmärtänyt Kymppilinjan lyriikoiden perimmäistä tarkoitusta, rehellisesti totesi ettei vaan tajua tekstejä itse ollenkaan. Mietin silloin että miten vaikeita ne tekstit muka sitten on ja nyt rehellisesti etukansi käsissä voin myös ymmärtää kaverin kantaa. Ei sillä etten ymmärtäisi, jokainen mielestäni ymmärtää kirjoitetun tekstin omalla tavallaan, oli se kirjoittajan mielestä väärin tai oikein, mutta niin paljon mielikuvia, metaforia ja ajatuksien sanoiksi muuttamista ehkä jopa tekotaiteellisin keinoin saa pään pyörälle helposti. Milteinpä pitäisi lause kerrallaan koittaa tulkita sanoja itselle että pääsisi kokonaissisällöstä perille - ei onneksi Asamaista sienitrippisekoilua enemmänkin tajunnanvirralla kirjoitettuna kuin mietittynä. Taustan (pitchattu?) naisääni toimii haikeuden tuojana hyvin.

Näin muutaman kuuntelukerran jälkeen yksi allekirjoittaneen lempikappaleista Nuku, kappale 7 jatkaa melankolisten taustojen listaa, eikä siinä, hyvin jatkaakin. Tässä kappaleessa kiteytyy mielestäni hyvin tarinankerronta ja ajatusten purkaminen sanoiksi ensiksi kynällä (nykypäivänä jopa näppäimistöllä) jonka jälkeen jokainen omalla äänellään mikkiin. Kukin tavallaan, olen kuitenkin sitä mieltä että Lebastin ääni ei sovellu räppäämiseen niin hyvin kuin laulamiseen (toivon osuvani oikeeseen tyypin nimestä, piti käydä lunttaamassa ex-Wossap.netin (RIP) haastatteluarkistosta että löytyi edes hajua), verse toimii hetkittäin ja hetkittäin tuntuu että se koko tunnelma niissä kuudestatoista linjasta katoaa kuin hiekka sormien välistä - kohta “.. ja totuus ei oo rankka, se on vitun karmiva” on kuin likainen vaippa naamalle äänenkäytön uskottavuuden kannalta. Laulu- ja äänenkäyttömelodioiden kannalta asia on kuitenkin toinen.

Kaupunkilapset ajaa levyllä sen toisen positiivisen biisin osaa. Tarinankerronnallisesti kappale on todellakin toimiva, välillä kuitenkin ehkä teksteiltään jopa liian alkeellinen, raja on niin häilyvä että hetkittäin saattaisin jopa sanoa tekstejä alkeelliseksi ja toisella hetkellä taas todella toimiviksi. Kertosäkeen laulut on koukuttavia ja sanoisin milteinpä pakottavaksi tartuttajaksi. Yleistunnelma kappaleessa välittyy hyvin, Helsinki on kaunis omalla tavallaan - kaikki on vain kiinni siitä miten sitä katsoo.

Kappale yhdeksän, Lopunajan Musiikkia on taustan samplevalinnaltaan mielenkiintoinen, tämä kun on tullut kuultua aikaisemminkin ja aivan eri artistin kappaleen alaisuudessa. MGI toki kuitenkin hoitaa tuotantopuolen hyvinkin helposti kotiin. Kappale taas on mielestäni heikompaa Linjaa, koko soundimaailma on jotenkin liiallista egon nostatusta ilman tarvetta siihen - heikkous kuitenkaan ei jää kiinni siitä ettei äänet olisi tarpeeksi karismaattisia pitämään tunnelmaa yllä, tekstien sisältö vain on mitättömästi mitään käteenjättävää. Myöskään vierailijana toimiva Efu ei sikäli tuota kappaleelle mitenkään kummempaa muutosta suuntaan taikka toiseen.

Koska parin edellisen kappaleen taustat ajoivat kokonaiskuvaa hieman eri suuntaan voin rehellisesti sanoa tämän (Äänetön Kuolema) tekevän sitä samaa - huomaa yleisesti levyn äänimaailman ja tunnelman siirtyneen hieman eri suuntaan. Vaikka tausta onkin haikea ja paljolti mollivoittoinen niin silti tästä löytyy jotakin vivahteita duuriin, ihan lievästi vaikka aihealueet teksteissä ei sitä lähentelekkään. Biitissä ehkä lievästi jotain irlantilaista soundia, jos pelkästään instrumentaalia kuuntelisi voisin kuvitella mielikuvien kanssa liitäväni jossakin Irlannin vihreillä nurmikentillä. Kertosäe jokatapauksessa toimii hyvin räpättynäkin, huomaa jäsenten äänenkäytöllisen teknisyyden joka saa kasattua koukuttavan kertosäkeen ilman laulua tai todellista melodioidenkäyttöä.

Monenkin suomidiggarin odottama Resus Kristus esiintyy vierailevassa muodossa kappaleessa Rakentavaa Palautetta, täytyy sanoa että odotin itsekin kovasti herran ääntä pitkästä aikaa jollakin julkaisulla tai edes kappaleella. Eikä olekaan huono vierailu, ainakaan kertosäkeen perusteella, äänen karismaattisuus ja “syvyys” antaa nauhalle päätyneelle ääniraidalle kunnon vahvuuden joka on milteinpä kylmät väreet aiheuttavaa toimivuutta. Soveltuva valinta aika-juoksee-loppuun-biittiin ja aggressiivisuuteen joka koko kappaleesta välittyy. Kappale toimii kuitenkin vaikka aihealue mielestäni sivuaa lievästi Lopunajan Musiikkia tekstiensä osalta. Siis Rakentavaa palautetta, teille.

Niiden muutamien Helsingin Räppiryhmän (HRR) kautta kuulleiden biisien osalta, sekä parin eksklusiivin (esimerkiksi Lutkamusaa) kautta on tullut kuultua se mihin Linjan pojat pääsee musiikillisesti kun aihealueet on lähellä sydäntä, siis sitä alkoholin juomista, kappale 12, Juodaan. Kappaleet toimii todella hyvin kokonaiskuvallisesti, tekstit on milteinpä hymähdyksien arvoisia vaikka esitystapa ei välttämättä ole niistä huumoristisimmista tavoista. Vahva esitys omalla sarallaan, toimii kyllä. Biitin osalta Don P tehnyt ainutlaatuista jälkeä ja hyvinkin erilaisella äänimaailmalla kuin moni muu tuottaja olisi.

Moni sanoi tätä kappaletta samplerin perusteella lällyksi ja liian nössö-herkistelyksi, sitähän se toki onkin, Toivo kertoo hyvinkin vahvasti äänisävyiltään ja tunnelmaltaan juuri siitä mistä itse pidän. Ymmärrän kyllä hyvin ettei kappale ole välttämättä se ykkösvalinta monelle johtuen juuri kappaleen “nössöydestä” - se vaan on juuri se positiivinen tekijä tässä joka ajaa tätä itselleni listauksessa yhdeksi levyn parhaista kappaleista. Tausta on Coman tuottama ja voidaan rehellisesti kuulla yhteneväisyyttä instrumentaalien (samplet (?)) käytössä, pianot toimii kuitenkin yhtä hyvin kuin Alhaisen Varkaan taustassa. Tekstien osalta kappalehan ei aja mielestäni mitään todellista linjaa, yleisesti elämäntilanteita käsittelevää mietiskelyä ja lievää tarinankerrontaa, lyhyesti ja ytimekkäästi toimivaa.

Paha Maa, kappale jossa on vierailijana herra jonka äänen tahtiin on julkisesti uhkailtu harrastettavan itsetyydytystä. Paperi-T on kyllä kova, harmittavaa vain sikäli ettei kyseinen herra itse tietääkseni ole edes tekemässä mitään julkaisua, vierailijana aivan omaa luokkaansa. Tässä kappaleessa äänen aggressiivisuus eikä mahtipontisuus ole niin voimissaan kuin monessa muussa, mutta silti koko vierailu on kuin tappava tauti, yhtä lopullisen toimivaa, tekstien osalta sanavalinnat on osuvia ja juuri niitä jotka saa hymyilemään vinosti: “et millasii bileitä pidetäänkään niis taloissa joissa tanssitaan läpi öiden poliisin diskovaloissa“. Kertosäe, taas, toisinnolla erittäinkin tarttuva.

Levyn lopettajakappale on ensimmäinen mainossinkkuna julkaistu Kiitos, Anteeks, Näkemiin joka kiteyttää hyvinkin koko levyn lopetuksen. Ehkäpä hieman haiskahtaa vanhalta materiaalilta, tai sitten sekin johtuu vain siitä että on tietoinen siitä faktasta että kappale julkaistiin 2006 kesällä. Hyvää tarinankerrontaa ja ajatustenmaalailua erittäin toimivan taustan päälle, the end.

Yleisesti levy sisältää paljon laulua ja melodioidenkäyttöä, kertosäkeissä, verseissä, adlibeissä ja kokonaiskuvallisesti se kuuluu Kymppilinjan tapaan tehdä musiikkia. Julkaisu itsessään on todella kova, allekirjoittanelle tämän vuoden toimivin kokonaisuus, taustat, räpit, tekstit ja tunnelmat sopii niin hyvin yhteen että tekisi odotusmäärissä ja innostuneisuudessaan mieli viedä levyn tekijät hiekkalaatikolle leikkimään kuraleikkejä. Yleisesti tunnelmat on synkkiä ja melankolisia, ehkä se on suomalaisten kompleksi tehdä suomijulkaisuissa ja -elokuvissa kaikesta niin pirun negatiivista. Jokatapauksessa itse suosittelen kovasti levyn ostamista, 15 euroa on pieni hinta tämän kaltaisesta levystä ja erityisesti siitä että suomalainen musiikkituotanto saa oman arvoisensa kustannuspanoksen. Sekä lisäpisteitä täytyy antaa tunnin mittaisesta kestosta, 15 kappaletta on kaksi normaalimäärää enemmän, arvostettavaa toki.

Ohella myös pahoittelen epäselvyyksiä, kirjoitusvirheitä ja loppupeleissä mahdollisesti olematonta arvostelua itse levystä. Jatkan maistelua.

Kuuntele Kaupunkilpaset levyn sampleri:

Kymppilinja

Biisilista (vol. 39%):
Kymppilinja - Kiitos, anteeks, näkemiin
Kymppilinja feat. Paperi-T - Paha Maa
Kymppilinja - Toivo
Kymppilinja - Juodaan
Kymppilinja feat. Resus - Rakentavaa Palautetta
Kymppilinja - Äänetön Kuolema
Kymppilinja feat. Efu - Lopunajan Musiikkia
Kymppilinja - Kaupunkilapset
Kymppilinja - Nuku
Kymppilinja - Reunalla
Kymppilinja - Alhainen Varas
Kymppilinja - Onnellisempi
Kymppilinja feat. Luminate & Don P - Kuuroille Korville
Kymppilinja - Perhosvaikutus
Kymppilinja feat. Pyhimys - Huomenta Suomi

- e

Niin kuin eräs työtoverini tänään sanoi:

Näin se vastuu kasvaa vauhdissa.

Eilen eräs kollega irtisanoi itsensä joten tänään tulikin sitten hieman miehistövajetta työpaikan puolella, ajelin itsekseni parisen tuntia kuormia ja täytyy kyllä sanoa että olihan se aika vaikuttava fiilis vaikkakaan en kyllä ollut lähelläkään tietotaidolla pelaamassa itse asiakaspalvelutehtäviä. Sitten parin tunnin jälkeen saapui toinen kaveri purkamaan siihen oheen, kahdestaan ilta sitten loppuun - pääsi helpolla fyysisen työn suhteen ja sen kyllä huomaa energiamäärässä ja jalkojen olemattomassa kivussa.

Jossakin vaiheessa iltaa kukkaosastolle tarvittiin henkilökuntaa, no, olin tällä hetkellä ainut vastaava henkilökunnasta (ts. meistä kahdesta) joten menin paikan päälle. Vastassa odotti noin 30 -kymppinen nainen kädessään yhdeksän liljaa ja rehtiä kysymystä että “antaisitko jotain millä nämä pysyisi hengissä?” - heh, peukalo keskellä kämmentä henkilökunnan puolelle ja täytyi todeta ettei kyllä ollut mitään hajua mitä siinä olisi pitänyt tehdä, helpoimman kautta sanoin naiselle “help yourself, ota mitä tarvitset että pidät kukat hengissä niin pääset jatkamaankin täältä“. Loppujenlopuksi hain vessapaperirullan jonka nainen sitten kasteli ja kääri kukkien ympärille, oletan että kukatkin selvisi hengissä kotiin asti - toivon ainakin. Huomenna taas, homma maistuu.

Kävin tänään hakemassa ennen töitä itselleni käteen Kymppilinjan tuoreimman levyn, nyt ensimmäinen kuuntelukerta pyörimässä ja vaikuttaa hyvältä vaikkakin annoin samplerin vakuuttaa itseäni levystä liikaa - täytyy siirtää kännykkään vielä ja puhkikuluttaa huomisilla työmatkoilla.

Päivän bongaus:

Otteita Nixonin 2008 Kevätdesignista. Kieltämättä omalaatuisen hyvännäköisiä kelloja. Täytyy laittaa kyllä jostakin palkasta muutaman kympin verran sivuun ja ostaa itselle kello tai pari nykyisen ohelle.

Nixon

Biisilista (vol. 42%):
Kymppilinja feat. Resus - Rakentavaa Palautetta
Kymppilinja - Äänetön Kuolema
Kymppilinja feat. Efu - Lopunajan Musiikkia
Kymppilinja - Kaupunkilapset
Kymppilinja - Nuku
Kymppilinja - Reunalla

- e

Täytyy rehellisesti sanoa että väsyttää paljolti, vaikka työaika nyt ei olekaan kuin 6h per päivä niin huomaa kehossa ja olemuksessa sen, että on aktiivisesti tullut jotain tehtyäkin. Silmät lumpsuu siihen malliin että eiköhän tämän jälkeen pikainen läähätys vaatesivustoille ja sitten nukkumaan. Joka tapauksessa, katselin tässä rästiinjääneitä (ja tulleita) jaksoja eri sarjoista ja joutui taas huomaamaan sen, ehkä hävettävänkin faktan että tulee myötäelettyä silmät vetisinä noita lässynlässyn-rakkaus-kohtauksia joissa vannotaan sitä ikuista rakkautta hirveän matkan päästä. Niin naurettavaa kuin se onkin niin ehkä sitten se johtuu siitä että itsellä on kuitenkin se joku jota odottaa ja jonka kanssa pystyy kertomaan samaa rakkaudenosoitusta sitä toista kohtaan.

Nyt yleisesti olotila parisuhteen puolella on niin vahva rakastus ettei toista olekaan, enemmänkin toivo ja mietintä siitä että miten pitkään tämä olotila pysyy yllä. Olen aina ollut viriili, aina itsekseni ollessa hakenut paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, jopa silloin kun olen ollut parisuhteessa, väärin, kyllä mutta se on niitä asioita joista on pitänyt todella kovalla itsekurilla päästä irti. Rehellisesti en vieläkään ole päässyt siitä irti etteikö silmät hakeutuisi automaattisesti hakemaan toisen silmiä, vaikka koen sen velvollisuudeksi. Tyttöystävä on sanonut monesti sen että “mä rakastan sua niin paljon ettei kukaan muu värähdytä mitään, mä saatan totee jonkun pojan komeeks mut sekin on vaan ajatus ilman jatkoaikeita” kun taas mulla lause (jota en koskaan ole ääneen hänelle sanonut) menisi jotenkin näin “kun ollaan erossa mun silmät väkisinkin ajautuu hakemaan kaunista naispuolista henkilöä, haen silmäkontaktia ja hymyä - vaikka kuitenkin rakastan sua aivan älyttömästi“. En uskalla sanoa satavarmaksi että jos tilanne ajautuisi siihen että nainen tekisi aloitteen niin mihin se johtaisi, itse tiedän kuitenkin etten lähde hakemaan mitään - ja kesän mokailujen jälkeen on tajuntakin todennäköisesti avartunut niin paljon että ymmärtää kyllä mihin raja vedetään. Se kuitenkin miksi puhun tästä kontaktinotosta erikseen ollessa johtuu siitä että koen sen pettämiseksi, kun vastapuoli sanoo sitä pettämiseksi niin tottakai jostain pakonomaisesta tarpeesta käsitän itse sen myös niin, ja jos kyseessä olisi eri ihmissuhde saattaisi tilanne olla aivan luonnollinen ilman tietoakaan pettämisestä.

Täytyy sanoa kyllä ihan totuudella että olen sitä paska jätkä -kastia, sellaista joka ei ansaitsisi anteeksiantoa vaikka oppisikin läksynsä. Kohtelen toista osapuolta aivan väärin siinä vaiheessa kun tulee arkiinnuttua ja aivan liian useasti tulee tilanteita joissa pitää saada rätistä silmille tai vähä henkisen puolen nyrkiniskua että herää taas tilanteeseen. Fakta kuitenkin on se että niin paljon väärää kuin olenkin tehnyt niin rakastan tyttöystävääni aivan älyttömän paljon enkä todellakaan haluaisi kuvitella tilannetta jossa joutuisin elämään ilman häntä, ei vaan pysty kuvittelemaankaan tilannetta jossa pitäisi nähdä vuosi vaivaa toisen, eri, ihmisen eteen että oppisi tuntemaan häntä. Täytyy vaan toivoa että oma pää (ja tyttöystävän) kantaa niin pitkälle että tunteet kantaa toisensa ensi kesän alkuun jolloin olisi aikeissa muuttaa yhteen - saa sitten nähdä että sekö onkin lopun alku.

Eilinen jokatapauksessa oli mukava aloitus viikolle, tyttöystävä soitteli jossakin vaiheessa työpäivää olevansa tulossa Helsinkiin ja kyseli että kiinnostaako yöpyminen hänen seurassaan - miksei siis, siellä sitten rennosti pari tuntia illasta ja nukkumaan. Opimme kesällä yhteiseen huviin kun löydettiin Kruununha’asta erittäin miellyttävä solarium-paikka jossa sitten tuli käytyä muutamaan kertaan, tänään aamulla sitten harrastimme tätä yhteistä huvia taas kerran ja kieltämättä, olotila “arkussa” ollessa on kuin pikavisiitti ulkomaan hiekkarannoille ottamaan aurinkoa. Itse en kuitenkaan sikäli rusketuksen perässä juokse, enemmänkin juuri tuon edellämainitun fiiliksen, tyttöystävä taas lievän tanoreksiansa johdosta. Siitä sitten takaisin kämpälle josta parin tunnin päästä työvuoroon, työt ja kotiin - sitten sitä huomaakin istuvansa yhden jälkeen tietokoneella tietoisena siitä että silmät valuvat kiinni aivan liian raskaasti siihen tilaan että olisi todellista järkeä olla tässä.

Huomenna levyostoksille hakemaan Kymppilinjan tuore albumi Kaupunkilapset!

Solarium Studio Sunlight (Kruununhaka)

Kymppilinja

Biisilista (vol. 42%):
Snoop Dogg feat. Daz W & Young Wee - Whatchu Talkin’ About
Wu-Tang Clan - Ya’ll Been Warned
Pharoahe Monch - Trilogy (Act 1 Ft. Mr. Porter, Act 2 Ft. Dwele, Act 3 Ft. Tone)
Fergie geat. Sean Kingston - Big Girls Don’t Cry (Remix)
Iso H - Saunareissu

- e

Pientä stressinpoikasta ja niskasta tartuttavaa tunnetta kokenut blogikirjoittamisesta tämän illan aikana, ehkä hieman sitä kaikkea mitä tän ei tulisi olla mutta päätin kuitenkin käsitellä asiaa kokonaisuutena enemmänkin sellaisena minkä tilalle jotkut ihmiset saattaisivat laittaa esimerksiksi kuntoilun. Susupalaa suuhun ja ajatuksia purkamaan.

Viikon jälkeen voi sanoa työn olevan todellakin miellyttävää, helppoa sikäli “aivotonta” työnkuvaa jota on helppo toteuttaa ja suurimmat ongelmat päivän aikana muodostuu enemmänkin siitä kun ei ole vielä sisäistänyt tiettyjen tavaroiden sijaintia jolloin asiakkaan tavaranhakuongelmiin vastaaminen vaikeutuu. Trukinajotaidot pikkuhiljaa parempaan päin, vasta- ja myötäpäivä terät edellä ja terät takana ajaessa alkaa olemaan jo jäänyt päähän jolloin niitä vahinkotörmäyksiä hyllyihin ei pitäisi tulla - vielä kun kaasujalan yhteistyö näiden oppien kanssa pysyisi kasassa niin saattaisi allekirjoittaneesta olla yhteistyötekijä myös muille hyllyttäjille. Huomenna siirto takaisin iltaan joka toisaalta on miellyttävää, pääsepähän taas nauttimaan pitkään valvomisesta ja nukkumisesta - aamut kun ei ole aivan sitä miellyttävintä itselleni.

Soittelin viime viikolla Verotoimistoon ja vaihdoin verokorttia, 9,6% veroprosentti loppuvuodelle, täytyy sanoa että on hävyttömän pieni, käteen kun jää nyt nettona hieman päälle 1000 euroa kuussa tämän parin kuun ajan - ensi vuonna taitaakin sitten olla milteinpä puolet suurempi. Rahasta puheenollen täytyy ensi viikolla selvitellä että lainaisikohan senioriminä luottokorttiaan jotta saisi Amerikasta päin tulemaan vaatepostia tännepäin, niin hienoa vaateta kun saakin niin jo kalliin merkkituotteen hinnan lisäksi siihen päälle joutuu huonolla tuurilla maksamaan sen 40$ toimitusta, 12,2% vaatetullin sekä tuotteiden + näiden kahden em. lisäksi kokonaissummasta 22% arvonlisäveroa - laskeskelin ajankulukseni ihannepaketille tulevan hintaan 510€, joista vaatteet kustansivat 350€, onneksi jotain edes saa halvalla.

Viikonloppu oli yllättävän miellyttävä. En hetkeen ole ollut mielissäni ajatuksesta kotona vanhempien luona vietettävästä viikonlopusta tyttöystävän kanssa mutta nyt se jopa toimi (vanhemmat tulivat lauantai-illalla myöhään ja aivan tajuttomassa darrassa sekä kuosissa - upeaa!), rauhallisesti apuvälineet ja -teot minimissä naisen kanssa miellyttävää yhteiseloa. Aika kulu siivillä ja nyt onkin jo kaipaus takaisin, tätä se arki on - tunteja on aina 24 liian vähän ja päiviä on aina 1 liian vähän.

Nyt kuitenkin rentoutumaan Sopranosia katsellen ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan, jos vaikka kahdelta pääsisi jo sänkyyn. Ensi viikkoon ja ensi viikon tunnelmiin!

Biisilista (vol. 42%):
Snoop Dogg feat. Kurupt - Story To Tell
Snoop Doggy Dogg - Vapors
Peedi Crakk - So Sweet
Pharoahe Monch - Stadium
Pyhimys - Intialainen Enneuni
ILS - Nälkä
ILS - Pillit Pussiin
Papoose - The Streetsweeper
Nelly feat. St Lunatics - Getcha Getcha
Young Dro - Rubber Band Banks
Papoose feat. Hot Rod - Freestyle
Pyhimys - Intialainen Enneuni

- e

Kyllä, kolmisen päivää töitä takana hyllyttäjän toimessa. Täytyy sanoa että työnkuva on miellyttävää, hommia on aktiivisesti ja vaihtelevalla tasolla, jos tuntuu ettei sillä hetkellä jaksa vääntää kuivalla kiireellä niin ottaa hitaammin, kunhan hommia tekee, sitten itse kiireessä vääntää isommalla panoksella. Loput ajasta availee laatikoita esille, järjestää hyllyä kuntoon ja palvelee asiakkaita. Miellyttävää ja helpohkoa. Tämä alkuviikko sovittu että kuljen aamuvuorossa ihan siitä johtuen että trukinajotaidot on olemattomat joten sitä harjoitellessa kuluu tietty osa päivästä aina, mikäs siinä - vaikuttaa mukavalta sekin. Erityisesti pystyy kuvitella miten hienoa sitä on sitten iltavuorossa kuljetella tulevia lähetyksiä hyllyväleihin jonka jälkeen käydä purkamassa oman osaston laatikot vielä. Kovinta tällä viikolla oikeastaan ollut vain tottua seisomaan kuutta tuntia putkeen ja olemalla koko ajan liikkeessä, kuuleman mukaan kysyy vielä päälle viikon että jalat alkaa tottumaan, sekä tietenkin herääminen: aikaisin nukkumaan > aikaisin ylös - itse kuitenkin olen yöihmisiä, että kotiin tullessa on tottunut valvomaan helposti vielä 7-10h. Eiköhän se sitten ensi viikosta kun oppi alkaa olemaan jo alustavasti takaraivossa.

Yleisesti mielialat on aika matalalla, tähän asti toki ihan hyvillä vaikka onkin työt raskaasti imaissut päivän tehoista paljon, muutama tunti kotiin tullessa ei irrota hirveästi voimia kaikkeen muuhun. Parisuhteen toinenkin osapuoli huomannut asian ettei aikaa ole samallalailla kuin edellisten aikojen sisällä, jolloin kerkesi kuluttamaan paljonkin aikaa parisuhteeseen (niin paljon ettei se mielestäni edes ansainnut sitä, johtuen siitä että nyt läheisyydentarve vastapuolelta on aivan vitullisen paljon suurempi kuin sen pitäisi olla omaan aikaan nähden). Kuulemma en osaa arvostaa häntä tarpeeksi - sepä mukavaa, nyt sitten siellä ollaankin jo jättämässä viikonlopun näkemistä väliin ja palaamassa asiaan kuukauden päästä JOS osaisin silloin arvostaa.

Tilannehan meni niin että tulin töistä kotiin, saavuin koneelle, avasin messengerin ja moikkasin as usually - sitten vastapuoli kuittaili “anna mä arvaan, sä meet nyt syömään, sit saunaan faijas kanssa ja sit katot jotain sarjoja pari jaksoa ja sit soitat mulle 5 min puhelun ja meet nukkumaan“, vastasin rehellisesti “mä meen nyt vaihtamaan vaatteet, haen kokista jonka jälkeen katson Sopranosia siinä ohella toivottavasti jutellen sun kanssasi ja irkaten“, josta kaikesta seurasi siis se etten osaa arvostaa häntä. Huomion olisi kuulemma täytynyt olla TÄYSIN hänelle, ilman sivuhäiriöitä - josta tiedän monta vuotta itse tietokonetta käyttäneenä ettei tilanne ole sen kummempi vaikka tuijottaisin hiljaista mese-ikkunaa miettien kovasti puheenaihetta - välillä kun tajuisi olla vain hiljaa tietyistä asioista eikä niin rehellinen.

Nyt ero-uhkausta jauhaessa täytyy sanoa oikeasti tulleen mieleen ajatus epäsopivuudesta kaukosuhteeseen, helvetti kun en vaan saa arkisin itsestäni mitään todellista irti itse suhteeseen. On mukava soitella muutaman kerran päivässä ja kuulla kuulumiset, mutta rajaa täytyy kyllä vetää siihen että väsyneenä ja ärtyneenä halutessani vaan istahtaa hetkeksi miettimättä mitään ja katsomaan sarjaa jonka jälkeen saunaan rentoutumaan niin pitäisikin keskittyä keskustelemaan internetin välityksellä jostain täysin turhanpäiväisestä ja olemattomasta, toisin sanoen siis antamaan huomiota. Toista se on viikonloppuisin, ihan rehellisesti - silloin ei ole olemassa mitään parempaa, mutta kun se ei arkisin puhelimella tai internetillä aja sitä asiaa niin onko järkeä. Samoin myös ihmissuhteen osapuolien erilaisuus, toinen pelaa niin tunteilla että pahan olon myötä kaikki pyörii oman navan ympärillä, ja jos toisella on mieli hyvä tai edes jotenkin neutraali niin pilataan sekin samantien. Kuitenkin toisaalta on hirveän raskasta ajatella uutta suhdetta kenenkään kanssa - ja ohimenevät ei ole hauskoja koskaan, ne kun ei anna mitään irti. Vuosi yhdessä on kuitenkin taas vuosi eteenpäin kuromista jonkun toisen kanssa ja siinäkin mahdollisuudet toimivuudelle on arpapeliä. Tylsistynköhän liian helpolla - välillä kun tuntuu ettei toisen naamaa jaksa katsella tai edes kiinnosta arkisin tapellessa nähdä, mutta kuitenkin viikonloppuna tiedän ikävän iskevän - luulen ainakin. Eikä ajatus tyttöystävästä jonkun toisen miehen kainalossa herätä yhtään positiivista ajatusta, ainoastaan suuren luokan mustasukkaisuutta, ärsytystä ja surua. Olisi niin eri asia jos asuinpaikat olisi lähekkäin, niin että pystyisi joka päivä (korkeintaan joka toinen) näkemään pikaisesti ja pitkään, silloin ei todennäköisesti tulisi muut mieleenkään kun oma tyttöystävä olisi lähellä koko ajan ja tietoisesti tietäisi että kun haluaa läheisyyttä niin sen saa muutaman tunnin sisään - myös huomionannot tulisi varmasti perille kun livenä ne sujuu kyllä. Olen monesti valittanut tästä suhteessa mutta suoraan lainaten lause menee aina jotenkin näin “joo, mä tiedän mutta sille EI vaan mahda mitään nyt” - miksei saatana, en mä tästä kuitenkaan nää mitään järkeä muuttaa vajaaksi vuodeksi kauemmas siitä missä nyt olen töissä. Miten tää nyt taas on tälläistä.

Rauha päähän nyt ja mielenkiinnolla töitä kohti - eiköhän se parisuhdekin toivottavasti siinä ohella selviä, jos ei niin tuskinpa on epäilystä ettenkö siitä mielelläni purkaisi tunteitani ulos.

Biisilista (vol. 51%):
Nelly - Shawty What Ya Name Is
B-5 Feat Bow Wow - Hydraulics
The Dream feat. Fabolous - Shawty Is A Ten (Remix)
R. Kelly feat. Ludacris - Rockstar
Keyshia Cole - Shoulda Let You Go
Ne-Yo - Spend The Nite
Alicia Keys - Just Want You Close
Alicia Keys - Just Want You Close
Alicia Keys - Just Want You Close
Alicia Keys - Just Want You Close
Alicia Keys - Just Want You Close
Alicia Keys - Just Want You Close
Kanye West feat. T-Pain - The Good Life
50 Cent feat. Mary J. Blige - Give You All of Me

- e

Taloudellisia ratkaisuja miettiessä tulee aina ottaa lähtökohdat ja tulevaisuudensuunnitelmat huomioon. Itsehän en tätä taaskaan tajunnu ajatella, Isäni onneksi osasi. Täyslaidallinen spekulointia ja jossittelua tuotti ajatuksen asunnon mahdollisesta puoliksi ostamisesta - joka taas pitemmän päälle on paljon kannattavampi ratkaisu kuin vuokraaminen, niin tiivistetysti kun se kasaan laitetaan: “vuokrasopimusta irtisanoessasi mitä jää käteesi? - omat tavarasi ja ehkä näkemiin“. Täytyy kyllä Hesarin asunto-sivuja katsellessa todeta että on asunnot helvetin kalliita 09 -alueella yleisesti, Helsingissä tottakai erityisen. Eiköhän sieltä Länsi-puolelta kuitenkin joku erittäin potentiaalinen asuntokohde löydy, jos ei Munkkiniemestä tai -Vuoresta niin Leppävaarasta tai Mäkylästä sitten.

Huomenna kutsuukin sitten ensimmäinen työpäivä, täytyy vähän unirytmien kanssa skarpata: kahdelta viimeistään nukkumaan joka yö, nyt kun on puolisentoista viikkoa mennyt joka yö nukkumaan neljän jälkeen - ei tee liiallisen hyvää unirytmillekkään. Eiköhän se tästä lähde. Tämä kokislasi jonka jälkeen nukkumaan. Kirjoittelen alkuviikosta ensimakuja työstä ja työpaikasta.

Biisilista (vol. 27%):
The Game - Outro (Red Bandana)
Juvenile feat. Beanie Sigel - Killin’ That
Leijonamieli & Putkimiehet - Laulu sadepäivän varalle

- e

Katselenpa taas hetkeen painamatta ollutta “Kirjoita artikkeli” -linkkiä, ehkä ensimmäistä kertaa tuntui siltä että haluaako sitä todella painaa juuri nyt, halusin kuitenkin - tiedän sen tuovan pään helpotusta ainakin lievissä annoksissa.

Asunto vielä hakusessa, muutamia potentiaalisia kohteita ollut - täytyy katsella soitteleeko yksityisille huomenna ja kyselee mahdollista näyttöä heti kun mahdollista. Maanantaina sitten kutsuukin työpaikka, nyt tajuan huomata että ensimmäinen perhonen lentää vatsassa - sukua odottaessa. Rehellisesti faija sai tässä parin päivän sisään myös ylipuhuttua etten muuta ollenkaan, edes hetkellisesti kaverin kämppään asumaan - toki onhan se nyt hyvinkin paljon järkevämpää, en menetä 250 euroa + ruokaan meneviä rahoja muutaman viikon takia vaan todennäköisesti kaikki mitä seuraavasta palkasta saan tulee jäämään käteeni. Huono puoli tässä on s että matkojen pituus tulee kasvamaan paljon suuremmaksi, eli nyt tämän johdosta lähden liikkumaan noin kaksi tuntia ennen työaikaa, takaisintulon kanssa onneksi vain puolitoista tuntia, aikaa sekin mutta eiköhän kotona valmis ateria ja ilmainen majoitus kuitenkin lohduta hetkellisesti sen verran. Toinen vinkki seniori-minältä tuli palkankorotuksen pyytämisestä, vähän ujostuttaa ajatus mutta tajusin myös samalla että TES:sin määrittämä palkka on ALIN palkka jonka työnantaja maksaa, joten miksei siis olisi sallittua ainakin kysellä vähän suurempaa palkkaa - työsopimusta kun ei ole vielä kirjallisesti kirjattu edes.

Tyttöystävä lähti sukuloimaan ja rehellistä mustasukkaisuutta, ikävää ja ärtymystä havaittavissa omassa käytöksessä. Vaikka luotankin niin en silti ole mielissäni alkoholin vaikutuksen alaisina soitettuja puheluita, erityisesti kun taustalta pystyy kuulemaan miesääniä enemmän kuin yhden, haluaisihan sitä luottaa että ei ole hätää, ja tavallaan uskonkin mutta helpompi että ignoraa tilanteen ja sanoo ettei halua puhua - ehkä ei myöskään tietää vaikka kovasti vakuutteluja on tullut asiasta ennakkoon ja itse tilanteessakin. Pelottaa silti. Tyttöystävän poissaolo kuitenkin sai aikaan sen että olen ensimmäistä kertaa 3 kuukauteen kotona viikonlopun, hämmentävää kieltämättä - aina sitä ajattelee tässä tilanteessa että ottaa kaiken irti ja se johtaa siihen ettei kuitenkaan loppupeleissä kerkeä tekemään yhtään mitään vaikka tekisikin asioita tai sitten tekeminen loppuu kesken ja alkaa kaipaamaan erityisen paljon tyttöystävä seuraa. Vielä kuitenkin puolta vajaa 7 päivää näkemiseen…

Tällä viikolla postasin aikaisemmin parista tv-sarjasta jotka tulivat Neloselta. Näistä ensimmäisenä oli Dexter, damn - ensimmäisen tuotantokauden 12. (viimeinen) jakso tuli katsottua tunti sitten, tahti oli kova - sarja oli hyvä ja muodostutti lievän addiktion. Ensimmäinen eikä toinen jakso koukuttanut kunnolla, mutta kun asettui vain katsomaan niin huomaamatta odotti seuraavan katsomista, jatkumoa juonelle - joka muuten oli todella onnistunut ja mielenkiintoinen - tarina pidettiin hyvin kasassa, ja sen ympärille oltiin saatu muodostettua erikoisia tapahtumia, faktoja, tutkintakeinoja, onnistumisia ja pettymyksiä. Täytyy suositella seuraamaan, itse ajattelin kuitenkin odotella toisen tuotantokauden pyörivän ensiksi valmiiksi ja katsella vasta sitte vauhdilla.

Musiikillisella osa-alueella ilmestyi (lue verbi vuotamiseksi) kaksi levyä eilen, Twistan uusin Adrenaline Rush 2007 sekä Rick Rossin Rise To Power. Ensimmäistä mainituista kerkesin tänään imuroidessani (lattiaa) kuunnella ja täytyy kyllä sanoa levyn maistuneen erityisen pahalle, mitäänsanomattomalta vaikutti - kuuntelen pari kertaa vielä jonka jälkeen todennäköisesti joudun toteamaan ettei tarvitse kuunnella uudestaan. Yksi helmi kyseiseltä albumilta kuitenkin löytyy, kaikkien huulilla jo kesän ajan ollut T-Pain feattaamassa kappaleessa Creep Fast, ja itse täytyy tunnustaa että ei ole epäilystä etteikö kappale tulisi olemaan itselle 2007 loppuvuoden PARAS kappale. Kokonaisuus toimii hullun hyvin, Twistan flow on todella hämmentävän mukavaa kuunneltavaa (jota se jostain syystä ei levyllä muuten ole), tausta on Cypress Hill -mainen, voisi sanoa “letkeäksi” ja T-Pain onnistuu kertsifeatissaan älyt-tömän hyvin! Todella hyväkuuloinen kappale jonka vuoksi laitankin sen tarjolle teille (PROMOTIONAL USE ONLY):

Biisilista (vol. 55%):
HRR - Miks Dokataan - Hyrri Dokaa
HRR - Miks Dokataan - Hyrri Dokaa
Twista feat. T-Pain - Creep Fast
Pyhimys - Talvipuutarha
HRR - Easy living
HRR - Sun isääs
HRR - Miks Dokataan - Hyrri Dokaa
HRR - Miks Dokataan - Hyrri Dokaa

- e

Pahus, tulikin erehdyttyä selailemaan Onsmashin videovalikoimaa josta silmille pomppasi Akon - Sorry, Blame It On Me -video. Kesällä kun erehdyin pettämään tyttöystävääni, ja sen jälkeen kun asia tuli hänen tietoonsa - hänen lähtiessään, seuraavien 2 viikon ajan kyseinen kappale soi aivan älyttömän paljon. Vaikkei kappaleessa olekaan kuin ensimmäisessä säkeistössä sitä mihin samaistua, on kuitenkin. Muistuu aivan liian hyvin niitä fiiliksiä ja tunnelmia kuinka halusi pahoitella kaikkea tapahtunutta, ja varsinkin sen jälkeen kun ymmärsi miten väärin oli tehnyt, ja ymmärsi että osasi myös katua tekojaan. Otan suoran lainauksen kyseisestä säkeistöstä:

“As life goes on I’m starting to learn more and more about responsibility
And I realize that everything I do is affecting the people around me
So I want to take this time out to apologize for things that
I’ve done things that haven’t occurred yet
and things that they don’t want to take responsibility for

I’m sorry for the times that I left you home
I was on the road and you were alone
I’m sorry for the times that I had to go
I’m sorry for the fact that I did not know

That you were sitting home just wishing we
Could go back to when it was just you and me
I’m sorry for the times I would neglect
I’m sorry for the times I disrespect

I’m sorry for the wrong things that I’ve done
I’m sorry I’m not always there for my sons
I’m sorry for the fact that I’m not aware
That you can’t sleep at night when I am not there

Because I’m in the streets like everyday
I’m sorry for the things that I did not say
Like how you are the best thing in my world
And how I’m so proud to call you my girl

I understand that there’s some problems
And I’m not too blind to know
All the pain you kept inside you
Even though you might not show”

If I can’t apologize for being wrong
Then it’s just a shame on me
I’ll be the reason for your pain
And you can put the blame on me“

Rehellisesti tunnustettava että nyt tämä nuori mies valutti kyyneleitä. Tunteet tuli pintaan äärettömällä painolla ja katumus iski niskaan todella pahasti. Piti kaivaa kovalevyn syövereistä kirje jonka kirjoitin sen kahden viikon aikana:

“Mä vaan rehellisesti toivon, että sä olisit onnellinen ja sulla olis hyvä olla. Toivon et mun kanssa, enkä haluais sanoo sulle, että ota mut takaisin, mut jos mitenkään koskaan pystyt edes sietämään mua niin ota mut takaisin. Rakastan sua enemmän kuin ihmistä pitäis kyetä edes rakastamaan, mun tunteet teki ison virheen kun järki edes antoi sen tulla mun mieleen, mut nyt mä tiedän miten hirveää on elämä ilman sua ja mä en halua sitä. En halua et mun elämäni koskaan ainut tärkeä ja rakastamani ihminen katoo mun elämästä. Toivon vaan, että “älä koskaan päästä irti” pitäis niin paikkansa sun kanssa, tuu takaisin. Rakastan sua, eniten.

kaipauksella,
- e“

Huh, uni saattaisi olla tässä tilanteessa hyvä vaihtoehto. Tässä kuitenkin vielä itse kappale kuunneltavaksi:

Akon
Akon - Sorry, Blame It On Me (Video @ Onsmash)

Biisilista (vol. 83%):
Akon - Sorry, Blame It On Me (Akon’s Public Apology)
Akon - Sorry, Blame It On Me (Akon’s Public Apology)
Akon - Sorry, Blame It On Me (Akon’s Public Apology)
Akon - Sorry, Blame It On Me (Akon’s Public Apology)
Akon - Sorry, Blame It On Me (Akon’s Public Apology)

- e

Tänään tuli käytyä mielenkiintoinen keskustelu faijan kanssa. Kirjoitin aikasemmassa postauksessani tarjouksesta muuttaa porukoiden nimissä olevaan vuokrakämppään tähän muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Osasin arvostaa tarjousta kyllä kovasti, mutta itse sijainti on vain ongelma, ei riitä halua, intressejä eikä motivaatiota lähteä matkaamaan päivittäin yli tunnin matkaa päivän aikana kahdesti - eikä se tietenkään ole Helsinki. Nyt kuitenkin tarjouksen alue siirtyi koskemaan Länsi-Helsinkiä (Meilahti, Ruskeasuo, Laakso, Haaga, Pasila, Töölö, Taka-Töölö, Munkkiniemi, Konala, Kaarela, Pitäjänmäki) koskevaksi, johon tietenkin tartuin, helvetti - mahdollisuus päästä samantien omaan kämppään ilman huolia vuokravakuuksista, kotivakuutuksista ja sanottaisiinko toimeentulosta on todella hieno ja avokätinen tarjous porukoilta. Ehkä tässä hieman haiskahtaa myös perheen hyvätuloisuus ja kyseisten asioiden mahdolliseksi tekeminen, vaikkei asiat kuitenkaan tule menemään niin että sieltä tulisi todellisia avustuksia elämisen suhteen, kyllä sitä itse saa edelleen rahansa käydä tienaamassa, onneksi. Kohosi kyllä arvostus silmissä tämän myötä. Edelleen tarkoituksena asua kaverin kämpällä siihen asti kunnes sopiva vuokra-asunto löytyy. (30-45 neliöistä yksiötä ~400-600e vuokralla em. asuinalueilta, huikatkaa jos tiedätte!)

Parisuhteessa riitaa, kuten normaalisti. Viikonloppuna ei nähdä kun tyttöystävä lähtee käymään sukuloimassa oman perheensä kanssa, itselläni tiedossa muutto ja asettuminen - herättää vastapuolessa epäluottamusta ja kränää. Huoh. Itseppä toki olen mokani mokannut, no can do.

Päivän bongaus:

Franco Shaden Fall -07 mallisto julkaistiin tänään ja täytyy sanoa että ihan mielenkiintoisia printtejä t-paidoissa, paksummat paidat ja takit sitten jäikin vähä löyhäksi tarjonnan puolestaan. Alemman paidan kuviointi on melkeinpä Buranalievitystä tarvitseva, ehkäpä se tekeekin siitä niin pirun siistin! Vaatteet iskeytyvät jälleenmyyjille lähimpien 10 päivän sisään.

Franco Shade

Biisilista (vol. 24%):
Alicia Keys - Karma
Bobby Valentino - Checkin’ Me
The Roots feat. Dice Raw & Malik B. - Here I Come
Chamillionaire - The Ultimate Victory
Shaggy - I Like to Move It Move
Trilogia - Vihdoin
T-Pain feat. Akon - Ur Not The Same

- e

Katselin tässä ajankulukseni Nelosella äskettäin alkaneen Dexterin ensimmäisen jakson. Sanottaisiinko yhdellä adjektiivilla sarjaa kummalliseksi. Mielenkiintoinen juoni, kieltämättä, siinä vaiheessa kun poliisin veritutkija on yhtäaikaisesti sarjamurhaajia tappava sarjamurhaaja mennään kiertoutuneeksi. Pääosan esittäjä Michael C. Hall (aikaisemmin näytellyt sarjassa Mullan Alla) esittää hyvin tunteetonta, mustalla huumorilla varustettua viisasta tappajaa, joka tietää miten peittää jälkensä. Ensimmäinen jakso kesti 52 minuuttia ja kyseisessä ajassa kerkesin kokea, hämmentyneisyyden, mustan huumorin aiheuttamat hymähdykset sekä tylsistymisen. Vaikutti sikäli positiiviselta sarjalta vaikka välisä kuitenkin löytyi omia ansojaan jotka saivat aikaan sen että tylsistyin. Jatkan kyllä sarjan katsomista, ei epäilystä mutta sanottakoon suoraan, parempiakin on tullut nähtyä. Huomasin myös että Dexterin tunnevammaisuuden puolesta löytyi yhteneväisiä tekijöitä joihin pystyn itse samaistumaan (toki ei tappamisen puolelta). Dexter Nelosella torstaisin klo 22.00.

“Blood. Sometimes it sets my teeth on edge, other times it helps me control the chaos.”
- Dexter Morgan

Toinen uusista seurattavaksi asettuneista on Runeberginkatu, joka on siis suomalaiseen improvisaatiokomediaan perustuva sarja. Sikäli olen käynyt erinäisillä tahoilla keskusteluita suomalaisen komedian kuolleen kokonaan Kummeleiden -90-luvun tuotosten myötä, tahdon kuitenkin olla eri mieltä. Itselleni Kummelit ovat olleet aina ajattomia naurattajia, toki ei ole tullut läpikäytyäkään kuin jälkikäteen noita edellämainittujen ajankohdan jaksoja. Näiden lisäksi paljon laatua itselleni on tuonut Studio Julmahuvi, Ketonen & Myllyrinne ja Komiikkatehdas. Katsojasta toki niin paljolti kiinni mikä naurattaa taikka saa hymähtelemään, nykyään kun nauru tuntuu olevan vähenevä luonnonvara tietotekniikan mukana tuoman huonon huumorin myötä.

Ensimmäinen jakso vakuutti itseäni kuitenkin siinä määrin vaikken mitään kieriskelynauruja siitä saanutkaan että aion katsella kyllä ensimmäisen tuotantokauden kokonaan, vaikka sitten vain ajankuluksi. Runeberginkadussa näyttelee siis suomalaisesta näyttelijäkaartista: Elina Knihtilä, Jukka Rasila, Juha Varis ja tottakai itseäni aina taidoillaan vakuuttava Minttu Mustakallio. Näyttelijävalinnat ovat osuneet kohdalleen, koin jotenkin sen tunnelman mikä heidän yhteistyössään näkyy - taito näytellä ja improvisoida ja erityisesti hyvällä meiningillä. Sarjassa Jumalan äänenä, eli noudatettavien ohjeiden antajana toimii Aleksi Salmenperä. Runeberginkatu Nelosella maanantaisin klo 22.00.

Biisilista (vol. 45%):
Julma-Henri & Syrjäytyneet feat. RehDogg & Laineen Kasperi - 020107
N.E.R.D. feat. Malice - Am I High
Mya feat. Lil’ Wayne - Lock U Down
C-Bo & Ap.9 - Loadin’ Up
Birdman & Lil’ Wayne - Respect (Skit)
Birdman & Lil’ Wayne feat. Fat Joe - About All That
Birdman & Lil’ Wayne feat. Daz & Kurupt - Cali Dro

- e