Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Pitkän aikaa (anteeksi) taas ollut hiljaista. Ehkä pitkälti johtunut siitä että olen kokenut lieviä paniikinomaisia ajatuksia blogin paljastumisesta lähipiirille, erityisesti tyttöystävälle - mutta veikkaanpa, ja tavallaan nykyisissä olotiloissa ehkä jopa toivoisin hänen löytävän tämän. Nykyään kun ei vaan yksinkertaisesti suju ollenkaan, heti kun muutin niin ongelmat vain alkoivat, pitkälti johtuen itseni omista olotiloista ja mielialoista. Jotka ovat jotakin tämänkaltaista “hei cmoon, tää on tätä - mä asun nyt Helsingissä, siellä mistä oon aina unelmoinut ja täälä kaikki on mahdollista“, painotan lainauksessa sanaa KAIKKI, eli myös ne muutkin. Se on johtanut siihen että arkiviikkoisin tulee riideltyä miltei joka päivä, ei toki aina johtuen minusta ja sen myötä viikonlopuista katoaa palan verran hehkua joka kerralla, sama yleisesti suhteestakin. Tämän päivän ongelma ja riidanaihe oli se että huomenna olin järjestänyt pienimuotoiset tupaantuliaiset lähipiirille - no, tänään sitten töistä lähtiessäni ilmeni että olenkin listoissa merkattu lauantai- ja sunnuntaipäiväksi töihin, etsin kuumeisesti muista työkavereista vapaaehtoista tekemään vuorot puolestani, no, eipä löytynyt joten ne vuorot täytyy käydä tekemässä. Olen ollut nyt viime viikonlopun ja edellisen viikonlopun sunnuntain tekemässä sen päivän vaatimat (6/7h) sisään ja tämän johdosta tyttöystäväni mielestä me emme näe koskaan ja hän on aina yksin täällä odottamassa minua, tiedän kyllä että tämän viikonlopun olisi pitänyt olla pyhitetty vapaalle ja erityisesti sille että voitaisiin pitää kivaa, mutta toisinpa kävi ja nyt syyhän tottakai on minussa, minä kun en ollut (kokenut tarvetta) lukenut työvuorolistaa seinältä. Sanoinkin tänään tyttöystävälle että “se on surullista miten nopeasti sut saa ajattelemaan negatiivisinta vaihtoehtoa, kolme viikkoa - tän ollessa väliaikasta - ja sä olet katoamassa kokonaan pois, vitun hienoo“. Ei vaan tiedä jaksaako enää, mietityttää erityisesti että onko tämä jo liian arpapeliä - sitten toiselta kantilta surettaa että kadottaako siinä sitten jotain liian tärkeätä ja rakasta jota ei vaan ymmärrä arvostaa. Ja mitenkäs joulu, missä mä sitten olisin…

Biisilista (vol. 93%):
Justin Timberlake - Summer Love-Set The Mood
Trey Songz - Can’t Help But Wait

- e

Olen asettunut kodiksi, oikein tehokkaasti ja hyvin. Nyt sitten alkaakin ensimmäiset arkiset asiat kuten budjetinlaskenta ja tosiasioiden ymmärtäminen siitä rahankäytöstä, ja siitä että miten helposti sitä rahaa saa katoamaan huomaamattakin.

Kävimme erään ystävän kanssa lauantaiaamuna hakemassa kirjahyllyn tänne, ja sunnuntai sitten olikin työpäivä jonka johdosta en päässyt viikonloppuna nauttimaan pitkään nukkumisesta, ja tyttöystävän seurasta mitenkään liialti. Lauantai kuitenkin kului loppupäivän osalta paljolti Ikeassa, nappasimme tämän niin ihanan ruotsalaissyntyisen Ingridin muutenkin mukavan paikan viettää aikaa ilmaiskuljetuksen Kiasmalta Vantaan Ikealle jossa kävimme kuluttamassa kuutisenkymmentä euroa perusasioihin, murokulhoihin, mattoon, suihkuverhoon, pariin lasiin ja vastaavaan pikkutilpehööriin. Lopputulos = tili nollille - mentiin lähi Valintatason kassalle ostamaan 8 eurolla perusruokatarvikkeita ja tottakai ojennan korttia täysin tiedostamatta faktaa, myyjä vastaa kortilleni “.. tää .. ei toimi“, täytyy sanoa että ymmärsin kyllä samantien mistä kyse oli ja purskahdin nauramaan, ei siihen vain voinut mitenkään muuten reagoida. Sikäli mielenkiintoinen tunne kun ensimmäisen kerran elämässäni tilini on käynyt 4,90 saldolla, joka on aika lähellä sitä nollaa. Päivä sikäli pelastui kun myin vaatekaapista turhan collegen josta sitten sainkin sen 50 euroa käteistä jotta pärjäsin sunnuntain ja tämän päivän. Tänään oli vapaapäivä joten aikaa oli runsaasti kasailla saapunutta futon-sänkyä, todennäköisyys romahtamiselle lähentelee kymmentä prosenttia - täytyy olla itseensä tyytyväinen!

Huomenna siis luvassa palkkapäivä ja totesin juuri tämän illan aikana että nyt alkaa skarppaus ulkona syömisen kanssa, vaikka ei toki 5 euron pizza ole paha menekki päivässä mutta kuitenkin, syön paremmin ja useinmiten pitempään jos kokkaan itse - ja loppupeleissä ruokakin on todella paljon parempaa. Siirtyy nyt siihen tilaan että 1-2x maksimissaan viikossa ulkona syömistä ja erityisesti siihen että se pitää. Tarkoitus olisi tämän viikon puolella lähteä vääntämään ainakin, pastaa + kinkkusuikaleita, spaghetti + jauheliha + tomaattikastike, tortilloja + kanasuikaleita, sekapaistos sisältäen naudanlihaa + maissihernepaprika + yms yms sekoitusta. Ostoslista on aika massiivinen.

Olen tässä tuskastellut kovasti rahan kanssa viime aikoina, tuntuu nyt joulun tullessa että 200 euron kasaaminen joululahjoihin on niin pakottavanomaisen stressaavaa että tekisi mieli vain irrottautua ja unohtaa kaikki lahjat - se kuitenkaan ei ole mahdollista, joulu kun tulee vietettyä tyttöystävän perheen luona kun omat vanhemmat valitsivat Dubain paremmaksi kohteeksi kuin Suomen talven, toki työstressistä irrottautumiseen vaaditaan matka kaukomaille. Myös kovasti vaatekaapin sisältö on aiheuttanut ärsytystä, ei vaan yksinkertaisesti enää tule pidettyä noista vanhoista vaatteista, tekisi mieli heittää kaikki myyntiin ja siitä tulevilla rahoilla ostaa nykyiseen makuun miellyttävää vaatetta. Epäkohta edellisessä on vain se että näin pikaisesti laskettuna rahallinen voitto olisi jotakin hieman vajaa 500 euroa, ja sillähän en tulisi kuitenkaan saamaan kuin pari hupparia ja parit farkut, toki onhan kaapissa jo vielä vaatteita tämänkin jälkeen mutta mutta…

Muotibongauksia:

Ohessa siis Reebokin jo aikaisemmin julkaisema Reverse Jam malli josta nyt tuli hieman kirkkaampia värejä kuten pinkki, keltainen, violetti ja vihreä. Täytyy sanoa että on yllättävän hyvännäköiset Reebokin kengiksi, itse kun olen ollut suhteellisen skeptinen kyseisen merkin tuotteista. Istuvuuden osalta en uskalla edes kuvitella, siitä kun ei ole ollut hyviä kokemuksia.

Sitten enemmänkin niihin inhokkisuosikkeihin, kyseinen termi tarkoittaa siis sitä kun ei yksinkertaisesti osaa sulattaa mielessään sitä että onko kyseinen tuote hieno vai ihan helvetillisen ruma, Supra Muska Skytop Floral:it ovat yksi kyseisistä kengistä jotka eivät vain avaudu mielipiteellisesti omaan päähäni:

Biisilista (vol. 61%):
Omarion - Ice Box
Rockin Da North - Karnevaali Etsii Klovnejaan
Busta Rhymes feat. Q-Tip & Chauncey Black - You Can’t Hold A Torch
Black Night - Toinen Kanava - Juuri noin
A04 - Oletuksia
Proof - Can’t Have A Moments Peace
Cassie feat. P.Diddy, Ryan Banks & Young Joc - Me & U (Remix)
Fat Joe - Beat Novacane
JR Writer - Squalie
Ne-Yo - Because Of You

- e

Noh, nyt sitten rehellisesti alkaa ymmärtämään ja tajuamaan elämäntilanteen faktoja, asun yksin vuokralla yksiössäni postinumeroalueena Helsinki Kymppi, olen aktiivisessa työsuhteessa ja omaan kaukosuhteen tyttöystäväni kanssa.

Tyttöystävä/parisuhde “-check”
Löysimme toisemme nyt jo yli vuosi sitten. Rehellisesti koitan vain koko ajan opetella edelleen arvostamaan sitä kaikkea mitä kyseinen ihminen tarjoaakaan, lämpöä, turvaa, rakkautta, uskollisuutta, luottamusta ja niin edelleen, se on loputon lista positiivisia asioita. En vain ole onnistunut kehittämään itselleni sitä ajatusta täydellisesti päähän että osaisi rajoittaa elämässään sen siten että olisi vain yksi ja ainoa niin ettei muut herättäisi edes ajatusta. Itse olen miettinyt asian ajatuksella siten että johtuen juuri kaukosuhteesta en vain ole oppinut tajuamaan aktiivista tärkeyttä toiselle ihmiselle, nyt kun hän ei kuitenkaan ole mukana jokapäivä muutakuin matkan päässä - toinen juttu olisi jos hän olisi vastassa kotona kun tulisin töistä ja olisi rakastamassa siellä. Toinen vaihtoehto toki olisi että se ei sitten toimisikaan niin hyvin, mutta uskon vakaasti siihen että jo kesälomalla yhdessä vietetyn ajan perusteella tiedän homman toimivan, ainakin uskon. Pitäisi vaan saada omaan päähän se ajatus siitä että JOS tekisin liikkeen poispäin suhteesta niin paluuta siihen ei enää olisi ja mitä kaikkea menettäisinkään silloin - todennäköisesti suhteesta irrottautuminen olisi hetken aikaa hauskaa kunnes kyllästyisin irtosuhteisiin ja jatkuvaan hakemiseen jolloin kaipaus sillä hetkellä jo edesmennyttä toimivaa suhdetta kohtaan olisi taas päällä, vain ilman mahdollisuutta onnistua. Sanon kuitenkin vakaasti ja täydellä sydämellä sen että rakastan tyttöystävääni ilman epäilyksen sanaa, rehellisesti olen valmis tekemään (ja olen ollut ja tehnyt) töitä sen eteen että kykenen, ja hän kykenee, olemaan onnellinen tässä suhteessa.

Työ “-check”
Kolmen päivän kuluttua tulee kaksi kuukautta täyteen, vähän aikaa mutta tiedän kuitenkin tämän työpaikan olevan erittäin hyvä ja merkittävä välietappi työkokemuksen kannalta ja verraten siihen että oma ikäluokkani tällä hetkellä käy vielä 2. asteen kouluja puolisentoista vuotta. Palkka on PAM:in mukainen hyllyttäjän palkka, eli nyt hakukoneselvennys “hyllyttäjän (varastotyöntekijä) peruspalkka PAM:illa on 9,48e / h, iltalisä on taas 3,15e / h”, oma palkkani on siis kohtuullinen, ei liian suuri muttei liian pienikään - toimeentulon mahdollistava. Työntekomotivaationi on rehellisesti todella korkealla johtuen juuri siitä etten koulun penkillä vain kyennyt istumaan ja opettelemaan kaupallista alaa - parempi näin.

Asunto “-check”
Asunto on miellyttävä 29m2 parvekkeellinen yksiö ja on juuri pintaremontoitu. Kämppä sijaitsee erittäin hyvässä taloyhtiössä, voitaisiin sijainnista johtuen todeta hieman ehkä snobahtavaksi ja paremman elämänlaadun asukeilla varustetuksi mutten toki kiellä ettenkö henkilökohtaisesti sopisi tähän kuvaukseen paremmin kuin esimerkiksi Kallion perustuoppikansaan. Sijainti on erittäin hyvällä paikalla lähellä Helsingin keskustaa joten itse nuorena miehenä en löydä sijainnin suhteen yhtään mitään valitettavaa, kaikki on lähellä ja mahdollisuudet helppoon liikkumiseen tarjolla. Kokonaisuudessaan aamuisin on hieno tunne herätä nähden vilkasta liikennettä ja öisin kaupungin valot.

Blogin lähtökohdasta on siis tapahtunut paljon muutosta, parempaan päin ja tästä eteenpäin edelleen. Olen onnellinen, vaikka tässä materiamaailmassa ihminen kaipaa yhä enemmän kun jotain saavuttaa.

www.pam.fi

Biisilista (vol. 34%):
Elastinen - Häivytään
Elastinen feat. Timo Pieni Huijaus - Väärin
Elastinen - Se Siitä
Elastinen feat. Tasis - Jarruta
Elastinen - Ovet Paukkuu
Elastinen feat. Illi - Tila Haltuun
Elastinen - Myöhästä
Elastinen - Kuume
Elastinen - Yks Ja Ainoo

-e

Kovasti hiljenin viime viikon myötä, vietin kyseisen ajan tyttöystäväni luona sekä aktiivisesti töissä inventaarion johdosta. Pahoittelut niille muutamille aktiivilukijoille jotka toivottavasti positiivisessa mielessä tätä seuraavat. Sain koneeni vihdoin takaisin huollosta, ja ennenkaikkea muutin. Istun nyt toimistotuolissani, kääntäessäni sivullepäin katseeni näen etu-töölöä ja Helsingin ennenkaikkea kaunista maisemaa, vaikkei se tästä toki niin hyvin näykkään kuin että siirtyisin ikkunan eteen. Olotilat ovat euforisesta kodin tunnelman hakemiseen, en epäile etteikö uni tulisi tai en nauttisi asumisesta täällä sillä jo asunnon sijainti ja tämänkin hetkinen sisustus on saanut allekirjoittaneen rakastumaan. Tällähän hetkellä toki asunnossa ei ole kuin tv, patja sekä tietokone - hieman onttoa vielä ja kaikupohjaa löytyy, tulevalla viikolla kuitenkin tulee valaisinasennusta, vaatekaapin kasausta ja itse henkilökohtaisesti suurilla toiveilla ja odotuksilla myös sänkyrungon saapumista odotetaan (futonrunko, vihdoin!). On niin vaikeata ymmärtää vielä että tässä on nyt se koti, juuri täällä ja tänne tulen joka ilta nukkumaan sekä täältä joka aamu herään - hämmentävää mutta silti niin hymyä huulille kihelmöittävää.

On tässä viime hetkinä käynyt ikäviäkin ajatuksia seurustelusuhteen osalta mielessä, en edes tiedä miksi sitä ajattelee vaikka kuitenkin tietää olevansa onnellinen itse suhteessa. Silti vain pelkään ja pienesti annan mieleni päästä harkitsemaan sitäkin mahdollisuutta että olisin vapaa mies, sitten taas tämänkin ajatuksen tähän kirjoittaessani alkaa kalvamaan kylmä sisältä ja todella negatiivinen ajatus siitä yksinäisyydestä ja ei-varmasta ihmisestä joka tukee juuri silloin kun sitä tarvitsee ja päinvastoin. Kaksipiippuinen juttu kun välillä tuntuu että tekisi mieli ajaa samantien pois helposti riidellessä pyytämään häntä poistumaan, kuten itse olen saanut kokea, ja sitten toisaalta tekisi mieli vetää hänet lähelle ja ravistella hereille kertomalla rakkauttaan ja niitä positiivisia ajatuksia. Viime riita tuli juuri muuttopäivänä, satuin muistamattani vahingossa pakkaamaan kaksi joskus ajattelematta ostamaani XXL -lehteä, hiphop-aiheisia siis, joskin sisältäen ainakin 20% pehmopornoa, näissä numeroissa (jostakin kumman erehdyksestä samat???) oli myös haastattelussa joitakin kohtuullisen edustavia naishenkilöitä. En olisi rehellinen jos sanoisin etten olisi lukenut lehtiä, mutta se vääntö joka tyttöystävältäni näistä tuli oli vallan mahdotonta, siitä johdateltiin tottakai viime kesän tapahtumiin, kuten normaalisti petettynä toki tuleekin jonka jälkeen hän alkoi valittamaan tietokoneen käytöstä. Olen kasvanut maalla, ja olen pitemmän päälle ajautunut tietokoneen kanssa niin läheiseksi johtuen siitä ettei sieltä ollut mahdollisuutta päästä mihinkään nuorten tavoin viettämään aikaa, tämä oli se keino jolla itse hoidin sosiaaliset suhteet, ja sen myötä jäin myös hoitamaan niitä näin - niin se on nykyäänkin pääasiallisesti. Kuitenkin itse riidassa käsiteltiin sitä kuinka paljon käytän aikaa tietokoneella ja hän ei halua sellaista ihmistä elämäänsä joka ei osaa tehdä muuta, koin itseni loukkaantuneeksi tästä kommentista sikäli että jo kaiken “yhteisen kokemuksen” tietokoneitten kanssa on tehnyt siitä itselleni tärkeän (joidenkin mielestä) surullisen mutta rakkaan harrastuksen ja ajanviettotavan, on niin väärin että ihminen jonka tulisi rakastaa minua sellaisena kuin olen tyrmää niin lujasti itselleni tärkeää asiaa. Tämäkin kuulemma johtuen siitä ettei hän tiedä mitä teen siellä, eli toisinsanoen ei voi valvoa, päästä ohi oman yksityisyyteni - saatanan tirkistelyt ja pihtiotteet niskassa. Välillä rehellisesti tuntuu että olen aivan liian paljon myötäilemässä sen mukaan mitä hän haluaa, sitten kuitenkin hänen mukaansa en anna yhtään siimaa hänelle vaikka siima on jo niin kireällä kuin voin omalletunnolleni antaa. Nyt ahdistaa.

Sitten taas toiselta puolelta odotan perjantaita ja tyttöystäväni kasvoja taas, sitä hymyä ja tunnetta kun saa pitää itselle tärkeää ja rakasta ihmistä niin lähellä kuin vain voi - voi olla täysin oma itsensä niine moineen ilman huolta toisen mahdollisista negatiivisista ajatteluista ja siitä että minkälaisen kuvan antaa, kun tietää että se kuva jonka antaa on hyvä ja tärkeä, vastapuolellekkin. Annan olla ja selvennän päätäni stressaamatta asiaa sen enempää, katson mitä tapahtuu vaikka kovasti välillä pelottaakin että tämän asuinpaikan myötä alkaa rakoilemaan. Kesäkuuhun kun on vielä pitkä aika.

Huomiseen…

Biisilista (vol. 18%):
Jay-Z - Say Hello
Jay-Z feat. Beanie Sigel - Ignorant Shit
Jay-Z - Party Life
Jay-Z - I Know
Jay-Z - Sweet
Jay-Z - Roc Boys (And The Winner Is)

- e

Olen nyt ylpeänä ensimmäisen vuokrasopimukseni allekirjoittanut, tai no - teknisesti isäni, mutta asunto kuitenkin allekirjoittaneelle määritetysti. Sisustusinnoitus vauhdissa joskin vielä hieman budjetin osalta auki - kuitenkin se lupaus itselle ainakin futonvuoteen rungosta täytyy pitää, se vain on niin mahtava. Pääasialliset sävyt kalusteissa tulevat olemaan puna-mustaa, johtuen sen omasta aasialaisesta värimaailmasta. Saa nähdä miten aneemiseksi sen sitten saakaan.

Yleisesti seurustelusuhteenihan on sujunut hyvin, olen oppinut ja panostanut suhteeseen paljon ja parantanut tapojani siitä entisestä. Kuitenkin vielä edelleen vivahteet siitä vanhasta on tallella, päivästä riippuen miten vahvasti ja vaikuttaako ne toimitapoihini. Huonona (joillekin se saattaisi olla hyväkin) homma menee silmäpeliä seuraavalla rajalla, tutustautuminen ei vielä ole tapahtunut mutten sano etteikö sekin saattaisi pahana päivänä käydäkin toteen, rajat kuitenkin selvillä siinä määrin ettei mitään fyysistä kontaktia. Riippuen toki paikoista, esimerkiksi työpaikalla eräskin naispuolinen työntekijä on siinä määrin miellyttävää katsottavaa sillä omalla luonnollisuudellaan että häntä huonona päivänä moikkailisi joka kerta nähdessään, tähän asti kuitenkin ainoat kontaktit olleet pelkästään moikkaamisen tasolla, ehkä jopa parempi näin. Metromatkat on mielenkiintoisimpia, sitä odottaa hieman innostuen kun astuu metroaseman portaisiin päästäkseen laiturille näkemään onko siellä yhtään potentiaalisesti kaunista yksilöä jonka kimppuun silmillään voisi tarrata. Tänään töistä tullessani valitsin rehellisesti vaunun ikkunasta nähtyäni vaaleahiuksisen naisyksilön omaten ihan miellyttävän asuvalinnan, joskin suhteellisen helpon. Mustavalkoinen kuviohame, legginsit ja musta nahkatakki todellakin täysin vaaleahiuksisen tytön päällä herättää allekirjoittaneen huomion helposti. Tyttöä vastapäätä oleva penkki oli vapaa joten tietenkin aktiivisena miehenalkuna istuin siihen, hän oli siinä määrin mielenkiintoinen luonne että tarkasteli minua silmistä varpaisiin avoimesti neutraalilla ilmeellä jonka jälkeen katseli “ohimennen” kiertäen minua - aina kuitenkin itseni vaihtaessa katsekontaktin poispäin hänen suunnastaan pystyin näkemään sivukulmasta miten hän tarkasteli kenkiäni ja vaatteita. Ensimmäisten sekuntien silmäkontaktista ei tietoakaan, mutta silti tilanteesta jäi hyvä mieli.

Moni varmasti miettii, erityisesti feminiinisempi sukupuoli, että toimin väärin ja epärehdisti - tunnustan sen itsekin. Jotenkin tälläinen toimintapa on iskostunut mieleen ja sitä on vaikea kitkeä pois, tuskinpa se ikinä edes tuleekaan sieltä katoamaan. Ainoa asia joka tämänkin todellisesti aiheuttaa ja tekee kaikesta houkuttelevampaa, vaikkei se sitä olekaan, on se että tyttöystäväni on nytkin yli 150 kilometrin päässä - sellaisella alueella, sillä rajalla ettei jokapäiväinen näkeminen ole mahdollista. Jos hän asuisi kanssani ja olisi joka ilta kanssani nukkumaanmennessä ja kotiintullessani ei todellakaan olisi epäilystä ettenkö osaisi käyttäytyä. Edellämainitussa kuitenkin on aina haittapuolensa, tai pelkonsa, se että se kaikki onkin pelkästään sitoutumista, tottumista siihen että toinen on siinä ja sitten virheellisesti sitä luuleekin rakkaudeksi vaikka todellisuudessa on vain välittämistä ja toisen läheisyyteen tottumista. Se onkin se asia johon kaikki vastaa ettei koskaan tahdo sitä, mutta entä jos se kaikki onkin rakkautta - mikä määrittelee rakkauden, onko sellaista edes olemassa. Se lähtökohtaisesti mielestäni määräytyy jokaisen omalla tavalla, se elää sen mukaan minkälainen ihminen itse on. Hankalaa mutta tiedän kyllä etten ole omasta parisuhteestani vielä hetkeen (toivottavasti en aikoihin) karkaamassa vaikka välillä mieli sitä harkitseekin.

Biisilista (vol. ??):
Elastinen feat. Sami Saari - Yks Plus Yks
Elastinen - Peli Seis
Elastinen - Yks Ja Ainoo
Elastinen - Myöhästä
Elastinen feat. Illi - Tila Haltuun

-e