Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Kapsahdin tilanteeseen jossa taas sain huomata sen miten ihmeellisen nopeasti ihmisen mieli arpoo mielialansa. Juteltiin tyttöystävän kanssa puhelimessa ja sanotaanko puhelua nyt arkisen tavalliseksi, ei herättänyt erityisemmin tunteita eikä mitään, oli neutraalia, kunnes hän mainitsi että oli tänään kehitellyt idean minun hiusmalliksi - herätti tällä heitolla mielenkiinnon, sisältä kuplivan ilon ja sen rakkauden tunteen kun kuulee toisen oikeasti ajatelleen ja miettineen. Siitä tunti-pari eteenpäin kun olin ruoan laittanut laitoin pyörimään Sopranosin toisiksi viimeisen jakson joka kehitti adrenaliinit polttelemaan niin kovaa että huomasin oman henkisen ja fyysisenkin puolen olleen aktiivisena odottamassa jatkoa, niinpä katsoin sitten sen viimeisenkin. Tiedän olevani eskapisti ja sanotaan näin että kyseinen tapa toimia tulee syvältä sisältäni, nautin suuresti katsoa sarjoja, erityisesti niitä hyviä joiden maailmaan pääsen pakoon sitä kaikkea todellista joka ei lämmitä lähellekkään niin paljoa aina kuin sen tulisi. Olen tahtomattakin opetellut tavan että kun haluan rentoutua niin alan katsomaan sarjaa, leffaa tai tekemään jotakin mikä ajaa itseäni hetkeksi hieman kauemmas siitä missä todella olen ja istun. Sopranos sarjana kesti 6 tuotantokautta, sain kyseisen kokonaisuuden katsottua nyt vasta, ja aloitin kuitenkin puolisentoista vuotta sitten - kuitenkin kehitin kyseiseen sarjaan tietynlaisen siteen joka nyt, miten sen sanoisi, katkesi ja tunnepuolella hieman haikeat olotilat. Reaalielämä nyt kuitenkin takaisin päähän ja arkisimpiin asioihin.

Sain eilen joululahjaksi vanhemmiltani sopivan summan siihen että voisin ostaa jotakin joululahjaa itselleni, päätin ostaa kengät - nyt tullaankin ongelmaan että mitkä ja mistä. Niken Air Maxit ne tulevat olemaan, mietinnässä vain että mitä mallistoa, AM90:ssä kuuleman mukaan kaikissa kanta tuppaa “hajoamaan” (= soleboxiin tulee “repeämä“), joten todennäköisesti AM LTD tai AM1 ehkäpä Light:kin käy. Täytyy nyt katsoa, pakko ne on kuitenkin jotkut materiaonnellisuutta tuovat kulutusesineet jalkaansa saada.

Tyttöystävä on perjantai- ja lauantai-illat töissä joten huomenna kerkee ottaa muutaman tunnin omaa aikaa vielä ennenkuin lähtee häntä sitten vastaan. Itsehän tulee myös oltua lauantaipäivä töissä joten sanotaanko näin että ajat menee hyvinkin hyvin ristiin, illalla onkin sitten tyttöystävän pikkusisko(puolen) “hoitamista” - toki kymmenvuotiaassa ei nyt liiemmin hoitoa tarvita, enemmänkin hieman valvovaa silmää. Nyt kuitenkin hakemaan lohtua tyynystä, täytyy hemmetti vie vielä pyykätäkkin ennen kahtatoista.

Katson kelloa ja totean sen taas kummallisesti venähtäneen yhteen yöllä, aamulla kännykän herätys pärähtää Kanye Westin - Good Morning biisillä tasan kello kahdeksan ja siitä suihkuun. Vittu. Tänään töiden jälkeen keskustaan ja siitä Hotelli Vaakunan aulaan istuskelemaan isäni kanssa siksi aikaa että toinenkin osapuoli vanhemmistani saapui työkeikalta paikalle. Käytiin syömässä hyvässä espanjalaisessa ruokaravintolassa joka sijaitsee Eerikinkadulla, sieltä sitten Elielin kautta porukat heittivät sitten autolla itse kotiin ja huh, siinä vaiheessa kun moikkailtiin tyyliin “nähdään taas, näkemisiin“, niin täytyy sanoa että tulvi hetkeksi kaikki se “vanha” mieleen, se kun vielä asui vanhempien luona. Selän kääntämisen jälkeen katselin poispäin ja mieli erittäin haikeana siitä ettei kotona ole ketään odottamassa, ei edes sitä pientä karvaista kaveria jonka hinkuaminen on kohonnut taas aivan tajuttomiin sfääreihin. Ja eikö hetken kuluttua sitten taas saatu tyttöystävän kanssa mojova riita aikaiseksi sivuten taas löyhästi tätä kesäistä tapahtumaa, tai (hänelle) sitä “aiempaa-minää” - ottaapa taas aivoon kun toinen ei vaan luota, liekkö edes yrittänee.

Viikonloppu lähestyy ja viikko on taas kulunut pirun nopeasti. Melankolinen fiilis, kyllä tää tästä.

No, nyt on ns. lomanpoikanen ohi ja huomenna paluu sikäli arkeen, työt kutsuu taas. Selkä nikoittelee ujona vieläkin mutta eiköhän se siitä verry siten että ex-rampa kykenee työskentelemäänkin jo. Sanotaan rehellisesti että tästä vajaan viikon mittaisesta “vapaudesta” (normaalia toimintaahan selkä ei pahemmin rajoittanut) jäi hieman suuhun kalvamaan maku siitä että lisää vielä toisenkin viikon verran, mutta ei siinä - hyvä vaan kun on perusaskareita joita pitää noudattaa. En muista maininneeni (lahopää jos olen maininnut) saaneeni tämän kuun työpäiviä korotettua parilla tunnilla, joka sikäli yleisen käsitykseni mukaan on kyseisellä työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa useinmiten se isoin ongelma. Toki, se onkin vain tämän kuun, keskusteluhan kun meni jotenkin näin “mitä mieltä herra johtaja olisi siitä jos mä haluaisin tehdä kahdeksan tunnin päivää?“, ensimmäinen suora vastaus, kysymys tähän oli “miten pitkään, tämän kuun vai…?” - rehtinä ja tiedostavana nuorena miehenä jouduin tyytymään vastaukseen “no… tätä tulevaa kuuta olin itse miettinyt.” - toisaalta nihkeetä mutta toisaalta voi kai olla ihan tyytyväinen jo tähänkin. Tarjottiinhan allekirjoittaneelle etenemismahdollisuuksia työurallaan - sisäiseen hakuun laitettiin tulouttajan/inventoijan tehtävä ja olin joko ensimmäinen tai ensimmäinen joka hyväksyi tarjouksen kun sitä tarjottiin epäsuoralla työtarjouksella. Kyseinen työtehtävä veisi pois itse fyysisestä työstä ja toisi sen toimiston puolelle, pysyvän 8 tunnin päivän, isomman palkan ja työsopimukseen merkinnän “vakituinen” - miinuspuolena pysyvä työaikojen pysyvä ilta-aika, joka on paperilla todennäköisesti 14-22, riippuen kuitenkin pääosin omasta työtahdista. Sanoin alustavan hyväksymiseni, tai, lopullisenkin - nyt viimeisen tilannekäsitykseni mukaan paperit tästä paikasta, ja minusta on lähtenyt ylemmille portaille josta sitten tulee jossakin vaiheessa vastausta. Sitä ja tarkempia faktoja odottaessa.

Huomasin tässä että päivämäärä on 10.12. Tästä kymmenen päivää eteenpäin niin olen taas marraskuun palkkaa rikkaampi, ja täytyy sanoa että sikäli kaikkine pelkoineni olen tämän kuun puhtoisesti selvinnyt ilman ongelmia rahallisesti - sanotaan näin että tällä tahdilla jätin jotain tilin pohjallekin. Ja se joulu, hemmetti vie että sitä on tullut odotettua ja nyt kun vihdoin ymmärtää sen olevan alle kahden viikon päässä niin odotus vaan kasvaa. Ei siis materian osalta, tämä on sitä puhdasta tunnejuttua joka oikeastaan nyt vasta ajankohtaiseksi tullessaan on kasvanut päässä niihin mittoihin että ymmärtää arvostaakin sitä. Ja joo, kieltämättä tyttöystävän lahjakello (damn, pitihän se käydä testaamassa ja nyt sitten tietääkin mitä saa lahjaksi) houkuttelee myös, Axcent Frank mustana - mm, sanotaanko materiaorgasmin olevan lähellä. Mutta pääasiallisesti se joulu, tyttöystävä, hyvät ruoat, tyttöystävän perhe ja se kaikki lämpö - oli keli ulkona mikä tahansa. Itse kun muutamat edeltävät joulut on tullut vietettyä Espanja-Singapore-Kuuba -akselilla niin kaipaa rehellisesti sitä suomalaista ja oman kulttuurinsa joulunviettoa. Vanhemmathan jatkavat lisäämällä listaansa tänä jouluna Arabiemiirikunnat, Dubain sekä jonkun niin vaikeasti nimetyn paikan jonka nimeä ei voi muistaa. Jokainen tavallaan. 24.12 odotuksessa.

Sellaiset pikkujoulut sitten - sanotaanko näin että näin ensineitsyyden menettäneenä kyseisissä juhlissa ei ne yleiset toteamukset siitä kokonaiskuvasta pahemmin vaihdellut. Oltiin ensiksi parin työkaverin kanssa istumassa Kampissa sijaitsevassa sporttibaarissa josta sitten lähdettiin pikkuhiljaa hiipimään juhlapaikalle, saavuttiin sitten noin “akateeminen tunti” myöhässä paikan päälle ja siinä vaiheessa pääsin ensimmäisenä ovesta toteamaan kuinka koko oman työpaikan hiljaisin mies on tajuttomassa kännissä hampaat vilkkuen huutamassa ja meuskaamassa kaikella omalla maskuliinisuudellaan. Viitaten hieman myöhempään hetkeen, hän jakoi kanssamme kuinka oli aloitellut 60 -prosenttisella Strohilla, sikäli mielenkiintoista seuraten vieressä olevan työkaverin ilmettä hänen ajatellessaan ilmiselvästi omia kokemuksiaan kyseisestä rommijuomasta. Toinen vaihe saapumisen jälkeen oli buffet-pöydän kimppuun käyminen, siellä pääsimme sitten erään toisen hieman vanhemman työtoverin kanssa keskustelemaan myös tästä aloittelemisesta, vain varttipullo kossua ja seitsemän lonkeroa - piti miettiä että olivat tainneet pojat opetella jo muutaman vuoden, tai vuosikymmenen, maistelemaan näitä myrkkyjä… Siinä sitten muut nappasivat alkoholipöytään kiinni kun itse totesin paremmaksi vaihtoehdoksi pitää hieman selvempää linjaa jottei tarvitse käydä yhtään ylimääräistä taistelua tyttöystävän kanssa sinä iltana. Yritys oli varannut illan ohjelmaksi Krissen joka veti, sanotaanko peruskuivat jo aiemmin telkkarista nähdyt vitsit ja jotakin päiväkirjaleikkejä - joka nyt toki puri sitten siihen keski-ikäiseen alkoholilla aivot jo hapattaneeseen uurtajaan. Tämän jälkeen aloitti tuntematon kuuluisuus, joku paikallinen parikymppisten poikien house-band joka vetelikin sitten rohkeasti aloittaen ensiksi jonkin suomi-hitin kategoriaan Kolmas-nainen-Eppu-Normaali ja heti tätä seuraavana Pelle Miljoonan - Tahdon Rakastella Sinua, ehkäpä viidentenä tuli Juanesin hittirenkutus ja aloinkin olla siinä pisteessä että nämä bileet olivatkin omalta osaltani sitten tässä. Harmittavaa toki ettei edes yhtään keski-ikäisen, alkoholin myötä itsensä todella kauniiksi tuntevan naisen takamuksen puristelua tai silmänvinkkausta tullut - toki en alennu itsetuntoni myöten aivan näin alas mutta olisi ollut hyvä tietää ja ottaa hieman ylempää asemaa luonnollisella hämmentymisellä tästä. Ja tästä edellämainitusta vaaleaväriköstä, yllättäen toki hänellä oli tarpeeksi seuraa ja itse allekirjoittanut ei jaksanut lähteä enää house-bandin rymistellessä korvan vieressä yrittämäänkään vääntää enää mitään juttua. Toki juhliin olisi kuulunut “nauttia” niistä loppuun asti, itse kuitenkin luovutin siirtymällä tyttöystävän hellään huomaan siinä kymmenen aikoihin, bileet itsessään jatkuivat puolen yön jälkeen. Juuri näitä juhlia jotka on hyvä olla kerran vuodessa, jo senkin vuoksi että joku edes pääsee nolaamaan itsensä.

Sain kyllä itse herätettyä mielenkiinnon catering-tehtäviin, sanoisinko että mielenkiinnolla lähtisi kyllä katsahtamaan minkälaista olisi olla töissä esim. tarjoilupuolella ja yleisesti “juhlimassa” - täytyy laittaa korvan taakse kun tuo maaginen ikä tulee täyteen.

Musiikkibongaus: The-Dream
Terius Youngdell Nash, syntynyt 1982, on siis lauluntekijä / r&b-laulaja. Todennäköisesti soittaa kelloja heti kun mainitaan kappaleet Rihannan - Umbrella taikka J.Holidayn - Bed. Materiaalia näiden lisäksi kyseinen mies on tehnyt: Usherille, Mary J. Bligelle, Stingille, Keyshia Colelle, Britneylle ja monille muille rapakon takana oleville artisteille. The-Dreamin levyn Love Hate ilmestymispäivä on 11. tätä kuuta. Suosittelen merkkaamaan miehen korvan taakse sillä kyseisen tekijä on allekirjoittaneen mielestä yksi potentiaalisimmista ja taitavimmista R&B:n tekijöistä tällä hetkellä ja todennäköisesti myös tulevaisuudessa.

The-Dream - I Luv Your Girl

Biisilista (vol. 72%):
The-Dream - I Luv Your Girl
The-Dream - She Needs My Love
The-Dream - Nikki
The-Dream - Fast Car
The-Dream - I Luv Your Girl
The-Dream - Shawty Is Da Sh*! (feat. Fabolous)

- e

Selkävammaannuin jostakin syystä maanantai-iltana, normaalisti töistä lähtiessäni kävin hetken seisoskelemassa ennen lähtöäni ja kun sitten alotin matkaamiseni kolmella askeleella koin ehkä elämäni pahimman sisäisen “jumittavan” kivun - niin kovan että en ole koskaan kokenut yhtä pahaa tunnetta joka vihlaisee niin kovasti että allekirjoittaneelta meinasi lähteä jalat alta. Hetken aikaa lepoa leipäkoreja vasten ja sitten vaikeasti, niin vaikeasti kohti raitiovaunupysäkkiä josta sitten kotiin, koomisinta tässä kaikessa oli se että ratikassa aivan naamani eteen tuppaa ala-asteen kotitaloudenopettaja - jostain kumman syystä en vain ollut erityisemmin juttelutuulella. Isoimmaksi ongelmaksi heti tämän piinaavan kivun ohessa koitui se ettei pizzaa saa kotiinkuljetettuna niin että maksutavaksi kävisi Visa Electron, toki varmentamisen pitäisikin olla sitten internet-yhteys… Tänään puolet helpompi, vapaapäivä kuitenkin meni pitkälti ensiksi sängyn pohjalla jonka jälkeen sitten noutaessa yhdet housut, kokatessa ja katsoessa Sopranosia. Ihan miellyttävää, rauhallista oleskelua.

Huomenna sitten onkin aivan toista, a) ensiksi pitäisi päästä ylös sängystä ja töihin, toivoen kovasti että selkä antaa sen verran myöten että sitä pystyy nostella laatikoita ylös hyllyillekin. En kuitenkaan lähde leikkimään selän kanssa, jos hommat ei ole kondiksessa niin sitten vaikka väkisin lisää lepoa, kyseinen alue kipualueena on sellainen juttu että sitä ei turhaan halua lähteä rikkomaan tyhmyydellään, mieluumin kaikki kondikseen ensiksi ja sitten takaisin kuin että liian aikaisin ja olla selkävaivainen loppuelämänsä. b) luvassa on työpaikan pikkujoulut alle puolen korttelin sisään omasta kämpästä, tarkoituksena ottaa alle pieni sievä muutamalla icelandialla jonka myötä sitten supliikkina lähteä katsomaan meininki kyseisissä juhlissa - hieman ehkä mielessä silmäpeli työpaikalta löytyvän blondin kanssa.

Tänään tuli suihkussa mietittyä että miksi sitä oma tyttöystävä onkaan tumma (ja tulinen) kun kuitenkin tuntuu katse karkaavan huomattavan paljon helpommin vaaleahiuksisiin neitoihin, ja itseasiassa kun kesän episodia miettii niin yllättäen hiusten väri oli tätä edellämainittua. Tämä työpaikan blondi kuitenkin on ollut muuten aika vaisuhko, ollaan moikkailtu ohimennen ilman kummempaa, kuitenkin aina hetkellisesti omasta mielestäni erityisellä katsekontaktilla katseltu toisiamme - epäilen vahvasti että kilpailevat maskuliinisemmän sukupuolen edustajat kyseisessä työyhteisössä saisi samanlaisia silmäkontakteja aikaiseksi. Tässä juuri maanantaina kun käväsin pikaisesti puhumassa esimiehelleni toimiston puolella jossa juuri tämä blondi oli hän heitteli jotain vitsiä (puhui ensimmäisen kerran suoraan minulle) juuri vapaapäiväpyynnöstäni kyseisen firman palveluksessa, tyyliin “ei täällä mitään vapaapäiviä saada” yms yms, ei sikäli mitään laatuhuumoria mutta kuitenkin sai huomioni jota hän todennäköisesti kyseisellä tempauksella hakikin. Siksi siis huomenna mielenkiinnolla odottaen pääseekö sitä “laittamaan siemenen itämään”, toki ilman mitään velvollisuutta jatkaa asiaa sen pidemmälle - mahdollisesti jättää sen kytemään ja kun joskus voi antaa ilmaa niin saada se palamaan. Todennäköisesti sitten jos (kun) joskus tulen jäämään yksin - aina hyvä olla yksi tai kaksikin naiskauneuden edustajaa “lohduttamassa”.

Biisilista (vol. 12%):
R.Kelly - Peace
Emily King feat. Lupe Fiasco - Walk In My Shoes
Wyclef Jean feat. Akon & Lil Wayne & Niia - Sweetest Girl
Kanye West feat. GLC - Heavy Hitters
Lil’ Mo - Broken Heart
Skandaali - Rakas Markiisi

- e