Olotilat huipuissaan!
Tänään tuli koettua aivan mahtava olotila, se onnellisuus joka iski päälle erään puhelinsoiton saatuani. Puhelu meni jotenkin loppua kohti näin, että kiitollisuus ja onnellisuus alkoi iskemään pikkuhiljaa ääneeni ja todennäköisesti viimeinen kiitokseni puhelun aikana oli suhteellisen korkealta äänialalta lausuttu. Sen jälkeen rehellisesti huusin (ja epämiehisesti jopa kiljuin) sekä nauroin kovaan ääneen juoksien ympäri taloa. Se työ josta oli tullut unelmoitua tarttui sitten koukkuun heti ensimmäisellä kerralla, ei voi kuin olla onnellinen. Tottakai, eihän työnkuva ole sellainen että sitä vääntäisi mielellään 20 vuotta, mutta tässä nyt on 2v aikaa kuroa työkokemuksella sitä mitä muut opiskelee tällä hetkellä - ja siitä sitten muutaman vuoden jälkeen toivottavasti nousujohteisesti uraa kasaamaan, työtittelillä ja palkalla.
Tämän tiedon johdosta tuli aika nostaa kissa pöydälle vanhempien kanssa. Sikäli tukala tilanne iskeä yhtäkkiä pöytään tieto viikon päässä odottavasta muutosta ja koulun lopettamisesta. Keskustelu vei yhteensä 1½-2h ja sanotaanko rehellisesti että sen aikana käsiteltiin paljon syvällistä ihmissuhdeasiaa sekä “tyhmien” ratkaisujen tekemistä. Ymmärrän vastapuolen kannan, että he olettavat päätöksen motiivien tapahtuneen enemmänkin halusta päästä pois kuin halusta päästä työelämään, mutta totuushan nyt kuitenkin on se ettei koulun kanssa ole tullut yhtään mitään sitten kahdeksannen luokan. Keskustelu syventy jossain vaiheessa siihen että vanhempien puolelta rupesi tulemaan enemmänkin itkua kuin puhetta tai kritisointia, oletan hieman että siellä tapahtu pään sisällä ajatuksia epäonnistumisesta kasvatuksessa. Herätti sääliä, joskin ei lähellekkään niin paljon että alkaisin mitään päätöksiä tai suunnitelmia perumaan - maailma kutsuu.
Nytpä sitten pikkuhiljaa muuttolaatikot tulille ja tavaraa pakkaukseen, fiilis on sanoinkuvaamattoman hyvä, vihdoinkin itsenäisyys!
Biisilista (vol. 10%):
DJ Otto Stadista - Anna Palaa
DJ Otto Stadista - Tapan Sut (Välisoitto)
DJ Otto Stadista - Sipataan Kvillaa 2007
DJ Otto Stadista feat. Tunk Yayo - Ei Pysty
DJ Otto Stadista - De De Deejii
DJ Otto Stadista - Intro
Näkökulma - El Kuolema
Spesialisti - Kukko Tunkiolla
- e
4. syyskuuta 2007 kello 2.12
Damn son! Onnittelut vielä kerran. Täytyy kyllä myöntää, että toi sun muutto oli jopa itelle aika kova pamaus. Se on nyt sitten menoa. Prinssistä tulee kuningas?
Voin kuvitella keskustelutilanteen ja muistellessani omia samanlaisia tapauksia, veikkaan jäbän olevan toisaalta helpottunut ja toisaalta ihan ihan ihan vähäsen ns. surullinen vanhempien puolesta. Se on nyt kuitenkin ohi ja sait asian kerrottua, hyvä.
Toivotan kaikkea hyvää työhön ja asumiseen. Btw, tosta sun biisilistasta käy aika hyvin ilmi fiilarit. Kukko tunkiolla ja Anna palaa kun on sellasia kylmät väreet nostattavia hyvänolon biisejä
4. syyskuuta 2007 kello 2.13
Täs kommenttikentäs on jopa hymiöt? Siistiä!
4. syyskuuta 2007 kello 2.18
Kiitokset! Ajatuksena itse keskustelutilanne oli hieman erilainen mielessäni, joskin jos realisistisesti olisi tilanteen miettinyt niin eihän siitä olisikaan mitään muuta voinut seurata kuin tälläisiä reaktioita. Tälläistä tää on, mut nyt on asia sydämeltä ja seuraava viikko on myötäelämistä ja tarkkailua siinä ohella pakkaillen.
Biisilista meni intuition mukaan sen tarkemmin miettimättä, on ehkä fiiliksiä huomattavissa!
PS. Hymiöt on
- e
4. syyskuuta 2007 kello 16.08
onnea. omiin pieniin aivoihini ei kyllä mahdu miksi joku opintojen sijaan haluaisi kiireesti töihin. itse kun keksisisn mielelläni keinon jolla opintoja voisi pitkittää loputtomiin. mutta kun kerta kävi niin kuin halusit niin hienoa. silloin on syytäkin kiljua ja hyppiä.
4. syyskuuta 2007 kello 16.13
Toistolla tehoa kiittämistä. Se on ihmisten välisiä eroja pitkälti, itsellä vaan koulun penkin kulutus ja teoreettinen opiskelu ei ole se vaihtoehto jolla haluaisi opetella työelämään. Uskon siihen että ihmisellä on mahdollisuudet pärjätä ilman koulutusta, jos omaa hyvät hermot, hyvän intuition, vahvan työmoraalin ja osaa käyttää järkeään :).
- e
4. syyskuuta 2007 kello 20.26
Onnittelut! Hieno homma, että sait töitä. Kirjoitat tosi mielenkiintoisista aiheista.
4. syyskuuta 2007 kello 20.38
Kiitoksia :). Mukava että sisältöanti miellyttää, kun aiheet kuitenkin tulee ihan henkilökohtaisista kokemuksista ja tapahtumista - joten jollakin kieroutuneella tavalla sen voi kai ymmärtää niin että henkilökohtainen elämäni on kiinnostavaa?
- e
5. syyskuuta 2007 kello 2.33
Ootko ikinä miettiny, että oppisopimus saattas olla sun juttus? Pääsee tekemään töitä ja palkkaakin maksetaan (ei tosin kovin kummoista), mutta saa samalla jotkut paperit käteen.
Teoreettinen opiskelu (tapauksessasi varmaan lukio) saattaa ahdistaa ja lukiokoulutus on kuitenkin suunniteltu siten, että se valmentaisi yliopisto- tai amk-opintoihin. Varsinkaan yliopistoissa ei lukeminen ja teoria ihan kesken lopu. Jopa soveltavammissa korkeakouluissa (kauppakorkeakoulu, teknillinen korkeakoulu, taideteollinen kk) saa lukea aika paljon kaiken laista. Ei korkeakouluissa mitään käytännössä opi tekemään - se opitaan tekemällä. Koulutus on ehkä vain yksi tie vähän analyyttisemman ajattelun oppimiseen.
En tiedä mitä työkokemusta sinulla on mutta voisin koittaa vähän kertoa omista ja kaverien kokemuksista ja sanoa pari varoituksen sanaa työnvälitysfirmoista. Tein joskus yhden kesän duunia Aputeamin listoilla. Duuni löytyi nopeasti, mutta siinä olikin sitten sen lafkan ainut hyvä puoli. Homma oli todellista pätkätyötä: pahimmillaan soitettiin samana päivänä, että oilsi yöllä purkukeikkaa. Duunissa ei sinänsä mitään vikaa ollut. Purkaminen on nyt vain helvetin rankkaa ja betonipölyä on joka paikassa. Eräs hyvä ystävä taas on tehnyt paljon ravintola-alan hommia vuokrafirmojen kautta. Vähän sama meininki kuulemma usein silläkin alalla eli epävarmuus on melkoista. Toki se on osa työelämän murrosta, mutta pidemmän päälle ei ole kovin kivaa jännittää, saako vuokran, laskut ja safkat maksettua. Eli yritä hakea vaikka määräaikainen paikka jostain muualta kuin vuokrafirman kautta. Toki vuokrafirmoistakin varmaan ihan ok hommiin pääsee, mutta kokemuksen ja havaintojen perusteella palkka on muita samaa työtä tekeviä huonompi ja työntekijöiden kohtelu välillä vittumaista. Parempi silti kuin työttömyys.
5. syyskuuta 2007 kello 2.43
Olen harkinnut oppisopimuskoulutusta kyllä. Ainut ongelma sen suhteen on juuri kyseinen palkansaanti, se on liian vähäinen toimeentuloon itsenäisesti ja taas toinen vaihtoehto (asua kotona) ei etäisyyksien takia ole melkeinpä mahdollista, tai on - mutta vaikean kautta.
Itse asiassa teoriapuolta olen läpikäynyt 2. asteen kaupallisessa, merkonomiopintoja. Jo tämän puolen teoriaopinnot iski motivaatiovajeen niin suureksi ettei koulun penkillä istuminen vain ollut se vaihtoehto itselle. Voi olla, että nyt tulee tehtyä tulevaisuuden kannalta tyhmin ja suurin moka - mutta ei sille mahda mitään että on niin tanopää ja haluaa kokea sen kaiken kantapään kautta.
Itseltäni löytyy etä- ja iltatyönä suoritettua työkokemusta 8kk verran, sekä siinä ohella perheyrityksen sivustaseurantaa monen vuoden ajalta. Olin muutamassa työnvälitysfirmassa, mutta tämä kyseinen työpaikka tuli kuitenkin Työministeriön sivujen kautta itse lähettämälläni vapaalla hakemuksella.
Kiitoksia kommentista kuitenkin, arvostan suuresti.
- e
5. syyskuuta 2007 kello 18.14
niinhän se on, ihmisten välisiä eroja. ja sitäpähän varten on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, joista tiettyjä kyllä tuputetaan liikaa “oikeina”.
Kysyit mitä opiskelen, yhteiskuntatieteitä yliopistossa. tarkemmin en viitsi sanoa. yritän pitää edes itselleni yllä jonkinlaista kuvaa anonymiteetistä. edes jonkintasoisesta.
5. syyskuuta 2007 kello 21.44
Heh! En lähe puntaroimaan sun elämää, mut vastaan diplomaattisesti, että kirjoitat elämästäsi mielenkiintoisesti ja tyylillä.