Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Tässä sitä taas ollaan, noin 349 euroa köyhempänä, sekin lainattua rahaa. Ja tämäkin summa tulee nyt kasvamaan todennäköisesti paljoltikin sillä ensimmäiset Amerikan vaatetilaukseni lähtivät litomaan muutaman tunnin sisään. Toisinsanoen, kiitos erään kaverini korttilainasta sain tuhlattua rahani jotka laitatin hänen tilillensä, miten nopeasti ja helposti se käykään, muutamilla hiiren napin painalluksilla sain tuhlattua yli puolentoista viikon ansioni. Mutta siis takaisin summan kasvuun, kiitos Suomen tulli - maksan mitä suuremmalla todennäköisyydellä näistä 350 eurosta ensiksi sen 12,2% vaatetulleja jonka päälle vielä kasautuvasta loppusummasta arvonlisäveroja 22%, hauskaa, eh? Kai se on valtionkin jollain hankittava elantonsa, hyvinvointiyhteiskunta kun ei toimi ilman oleellisesti toimivia normeja, välillä vain tulee mietittyä kaikkea tämänkin toimivuutta.

Muistelen kovasti kaivaten niitä aikoja ala-asteelta kun aamun asuvalinnat menivät jotakuinkin niin, että isäni tuli herättämään jonka ohella hän valitsi sen päivän vaatteet kouluun, jotka allekirjoittanut kiltisti puki päällensä sen päivän ajaksi, suhteellisen iloisena siitä että elämä on helppoa, vaikkei sitä silloin pienempänä poika tajunnutkaan. Muistelen myös tämän ohella sitä päivää kun totesin itsenäistyneeni ja koin omalle arvolle tarpeelliseksi että saan itse valita omat vaatteeni, jotka kuitenkin oli tästä vielä muutaman vuoden ajan vanhempien täysin valitsemia ja ostamia. Kuitenkin näiden vuosien kuluessa tapahtui sitä luonnollista murrosikäisen tarvetta alkaa vaikuttamaan ja näyttämään itsestään ulkoasullisilla tavoilla olevansa “jotakin”, kiitos vastakkaisen sukupuolen joka aina saa tämän toisen käyttäytymään mitä hölmöimmillä tavoilla, ainakin näin objektiivisesti katsottuna. Tästähän se ei kuin vaan pahentunut vuosien saatossa, nykyään toki seurustellessa mutta kuitenkin aivan liian turhan tärkeänä osana omaa elämää, miettiä sitten sitä että mitä laittaa tänään, tai vaikkapa huomenna päällensä.

Jossakin viidennen luokan tienoilla ensimmäisen kerran tuli päästettyä vanhempien korville lausahdus mahdollisesti lievästä vaateostosreissusta Helsinkiin, muistan edelleen sen kuinka hymyssä suin sain lievää kettuilua osakseni tästä pinnallisuuden tunnustamisesta heille. Eihän siinä toki, sinne mentiin ja sieltä todennäköisesti jotain lopputulosta saatiinkiin, hieman ehkä kuitenkin rakkaan äitini avustuksella. Sopii surra näiden aikojen jo menneen, ylä-asteelta lähtien oma “maku” tuli muodin myötä kalliimmaksi ja sitten alettiinkin pikkuhiljaa olemaan siinä että farkuista pulitettiin satasta helposti noin vähittäismyynnin kaupoissa. Ehkäpä se viimeinen vuosi tähän hetkeen on ajanut tilannetta siihen että on oppinut saidaksi mutta silti saa tuhlattua rahaa lopputuloksellisesti aivan yhtä paljon kuin vanhempien kanssa vaatekaupassa. Toisaalta kiittää täytyy siitä ettei nämä em. kalliit vaatteet tulleet itsestään ja pyydettäessä vaan niitä todellakin sai kinua jonkin aikaa kättä vääntäen, sai jos sai - useinmiten ei.

Nyt kuitenkin pitkälti olen hoitanut vaateostokseni täysin omin nokkineni, myymällä, tekemällä töitä ja muutenkin vain haalimalla vanhemmilta saaduista pienistä “ruokarahoista” kasaan summia joilla saa ostettua käytettyjä vaatteita tietyiltä mediaforumeilta joilla myydään urbaaneja vaatteita. Nyt kuitenkin palkkatulollisena, työsopimus merkattu “toistaiseksi” (lue pysyväaikaiseksi) on mahdollisuus alkaa harkitsemaan jo niiden uusien vaatteidenkin ostoa ja hankintaa. Toinen asia vain on se että miten kauan maku pysyykään tässä missä se on ollut parin kolmen vuoden ajan, kun tuntuu että koot ajautuvat pikkuhiljaa pienempään ja hinnat kalliimpaan. Ei voi kuin ihmetellä tätä pinnallisuuden maailmaa johon milteinpä liian moni meistä kaikista ajautuu. Katsoo sitten vaikka oman isän vaatekaappia pukujen osalta, eipähän tarvitse kauaa miettiä että onko tämä periytyvää vai nykymaailman synti joka likaa ihmisten mieliä sen myötä mitä tulee rahaa pankkitilille.

Kiitos ylemmälle vaatteista ja rahasta. Hah.

Biisilista (vol. ??%):
181.fm - The Beat (Hiphop & R&B)

- e

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 15. lokakuuta 2007 kello 3.34 ja sen aiheena on raha, eläminen, muoti. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi. Vaihtoehtona on myös palata takaisin etusivulle painamalla tästä.