Kiireellä työelämään - yksityisyyden ohella

Kovasti hiljenin viime viikon myötä, vietin kyseisen ajan tyttöystäväni luona sekä aktiivisesti töissä inventaarion johdosta. Pahoittelut niille muutamille aktiivilukijoille jotka toivottavasti positiivisessa mielessä tätä seuraavat. Sain koneeni vihdoin takaisin huollosta, ja ennenkaikkea muutin. Istun nyt toimistotuolissani, kääntäessäni sivullepäin katseeni näen etu-töölöä ja Helsingin ennenkaikkea kaunista maisemaa, vaikkei se tästä toki niin hyvin näykkään kuin että siirtyisin ikkunan eteen. Olotilat ovat euforisesta kodin tunnelman hakemiseen, en epäile etteikö uni tulisi tai en nauttisi asumisesta täällä sillä jo asunnon sijainti ja tämänkin hetkinen sisustus on saanut allekirjoittaneen rakastumaan. Tällähän hetkellä toki asunnossa ei ole kuin tv, patja sekä tietokone - hieman onttoa vielä ja kaikupohjaa löytyy, tulevalla viikolla kuitenkin tulee valaisinasennusta, vaatekaapin kasausta ja itse henkilökohtaisesti suurilla toiveilla ja odotuksilla myös sänkyrungon saapumista odotetaan (futonrunko, vihdoin!). On niin vaikeata ymmärtää vielä että tässä on nyt se koti, juuri täällä ja tänne tulen joka ilta nukkumaan sekä täältä joka aamu herään - hämmentävää mutta silti niin hymyä huulille kihelmöittävää.

On tässä viime hetkinä käynyt ikäviäkin ajatuksia seurustelusuhteen osalta mielessä, en edes tiedä miksi sitä ajattelee vaikka kuitenkin tietää olevansa onnellinen itse suhteessa. Silti vain pelkään ja pienesti annan mieleni päästä harkitsemaan sitäkin mahdollisuutta että olisin vapaa mies, sitten taas tämänkin ajatuksen tähän kirjoittaessani alkaa kalvamaan kylmä sisältä ja todella negatiivinen ajatus siitä yksinäisyydestä ja ei-varmasta ihmisestä joka tukee juuri silloin kun sitä tarvitsee ja päinvastoin. Kaksipiippuinen juttu kun välillä tuntuu että tekisi mieli ajaa samantien pois helposti riidellessä pyytämään häntä poistumaan, kuten itse olen saanut kokea, ja sitten toisaalta tekisi mieli vetää hänet lähelle ja ravistella hereille kertomalla rakkauttaan ja niitä positiivisia ajatuksia. Viime riita tuli juuri muuttopäivänä, satuin muistamattani vahingossa pakkaamaan kaksi joskus ajattelematta ostamaani XXL -lehteä, hiphop-aiheisia siis, joskin sisältäen ainakin 20% pehmopornoa, näissä numeroissa (jostakin kumman erehdyksestä samat???) oli myös haastattelussa joitakin kohtuullisen edustavia naishenkilöitä. En olisi rehellinen jos sanoisin etten olisi lukenut lehtiä, mutta se vääntö joka tyttöystävältäni näistä tuli oli vallan mahdotonta, siitä johdateltiin tottakai viime kesän tapahtumiin, kuten normaalisti petettynä toki tuleekin jonka jälkeen hän alkoi valittamaan tietokoneen käytöstä. Olen kasvanut maalla, ja olen pitemmän päälle ajautunut tietokoneen kanssa niin läheiseksi johtuen siitä ettei sieltä ollut mahdollisuutta päästä mihinkään nuorten tavoin viettämään aikaa, tämä oli se keino jolla itse hoidin sosiaaliset suhteet, ja sen myötä jäin myös hoitamaan niitä näin - niin se on nykyäänkin pääasiallisesti. Kuitenkin itse riidassa käsiteltiin sitä kuinka paljon käytän aikaa tietokoneella ja hän ei halua sellaista ihmistä elämäänsä joka ei osaa tehdä muuta, koin itseni loukkaantuneeksi tästä kommentista sikäli että jo kaiken “yhteisen kokemuksen” tietokoneitten kanssa on tehnyt siitä itselleni tärkeän (joidenkin mielestä) surullisen mutta rakkaan harrastuksen ja ajanviettotavan, on niin väärin että ihminen jonka tulisi rakastaa minua sellaisena kuin olen tyrmää niin lujasti itselleni tärkeää asiaa. Tämäkin kuulemma johtuen siitä ettei hän tiedä mitä teen siellä, eli toisinsanoen ei voi valvoa, päästä ohi oman yksityisyyteni - saatanan tirkistelyt ja pihtiotteet niskassa. Välillä rehellisesti tuntuu että olen aivan liian paljon myötäilemässä sen mukaan mitä hän haluaa, sitten kuitenkin hänen mukaansa en anna yhtään siimaa hänelle vaikka siima on jo niin kireällä kuin voin omalletunnolleni antaa. Nyt ahdistaa.

Sitten taas toiselta puolelta odotan perjantaita ja tyttöystäväni kasvoja taas, sitä hymyä ja tunnetta kun saa pitää itselle tärkeää ja rakasta ihmistä niin lähellä kuin vain voi - voi olla täysin oma itsensä niine moineen ilman huolta toisen mahdollisista negatiivisista ajatteluista ja siitä että minkälaisen kuvan antaa, kun tietää että se kuva jonka antaa on hyvä ja tärkeä, vastapuolellekkin. Annan olla ja selvennän päätäni stressaamatta asiaa sen enempää, katson mitä tapahtuu vaikka kovasti välillä pelottaakin että tämän asuinpaikan myötä alkaa rakoilemaan. Kesäkuuhun kun on vielä pitkä aika.

Huomiseen…

Biisilista (vol. 18%):
Jay-Z - Say Hello
Jay-Z feat. Beanie Sigel - Ignorant Shit
Jay-Z - Party Life
Jay-Z - I Know
Jay-Z - Sweet
Jay-Z - Roc Boys (And The Winner Is)

- e

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 12. marraskuuta 2007 kello 4.19 ja sen aiheena on sisustus, eläminen, seurustelu, asunto, asuminen. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi. Vaihtoehtona on myös palata takaisin etusivulle painamalla tästä.