Uraputki pilkottaa jo…
No, nyt on ns. lomanpoikanen ohi ja huomenna paluu sikäli arkeen, työt kutsuu taas. Selkä nikoittelee ujona vieläkin mutta eiköhän se siitä verry siten että ex-rampa kykenee työskentelemäänkin jo. Sanotaan rehellisesti että tästä vajaan viikon mittaisesta “vapaudesta” (normaalia toimintaahan selkä ei pahemmin rajoittanut) jäi hieman suuhun kalvamaan maku siitä että lisää vielä toisenkin viikon verran, mutta ei siinä - hyvä vaan kun on perusaskareita joita pitää noudattaa. En muista maininneeni (lahopää jos olen maininnut) saaneeni tämän kuun työpäiviä korotettua parilla tunnilla, joka sikäli yleisen käsitykseni mukaan on kyseisellä työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa useinmiten se isoin ongelma. Toki, se onkin vain tämän kuun, keskusteluhan kun meni jotenkin näin “mitä mieltä herra johtaja olisi siitä jos mä haluaisin tehdä kahdeksan tunnin päivää?“, ensimmäinen suora vastaus, kysymys tähän oli “miten pitkään, tämän kuun vai…?” - rehtinä ja tiedostavana nuorena miehenä jouduin tyytymään vastaukseen “no… tätä tulevaa kuuta olin itse miettinyt.” - toisaalta nihkeetä mutta toisaalta voi kai olla ihan tyytyväinen jo tähänkin. Tarjottiinhan allekirjoittaneelle etenemismahdollisuuksia työurallaan - sisäiseen hakuun laitettiin tulouttajan/inventoijan tehtävä ja olin joko ensimmäinen tai ensimmäinen joka hyväksyi tarjouksen kun sitä tarjottiin epäsuoralla työtarjouksella. Kyseinen työtehtävä veisi pois itse fyysisestä työstä ja toisi sen toimiston puolelle, pysyvän 8 tunnin päivän, isomman palkan ja työsopimukseen merkinnän “vakituinen” - miinuspuolena pysyvä työaikojen pysyvä ilta-aika, joka on paperilla todennäköisesti 14-22, riippuen kuitenkin pääosin omasta työtahdista. Sanoin alustavan hyväksymiseni, tai, lopullisenkin - nyt viimeisen tilannekäsitykseni mukaan paperit tästä paikasta, ja minusta on lähtenyt ylemmille portaille josta sitten tulee jossakin vaiheessa vastausta. Sitä ja tarkempia faktoja odottaessa.
Huomasin tässä että päivämäärä on 10.12. Tästä kymmenen päivää eteenpäin niin olen taas marraskuun palkkaa rikkaampi, ja täytyy sanoa että sikäli kaikkine pelkoineni olen tämän kuun puhtoisesti selvinnyt ilman ongelmia rahallisesti - sanotaan näin että tällä tahdilla jätin jotain tilin pohjallekin. Ja se joulu, hemmetti vie että sitä on tullut odotettua ja nyt kun vihdoin ymmärtää sen olevan alle kahden viikon päässä niin odotus vaan kasvaa. Ei siis materian osalta, tämä on sitä puhdasta tunnejuttua joka oikeastaan nyt vasta ajankohtaiseksi tullessaan on kasvanut päässä niihin mittoihin että ymmärtää arvostaakin sitä. Ja joo, kieltämättä tyttöystävän lahjakello (damn, pitihän se käydä testaamassa ja nyt sitten tietääkin mitä saa lahjaksi) houkuttelee myös, Axcent Frank mustana - mm, sanotaanko materiaorgasmin olevan lähellä. Mutta pääasiallisesti se joulu, tyttöystävä, hyvät ruoat, tyttöystävän perhe ja se kaikki lämpö - oli keli ulkona mikä tahansa. Itse kun muutamat edeltävät joulut on tullut vietettyä Espanja-Singapore-Kuuba -akselilla niin kaipaa rehellisesti sitä suomalaista ja oman kulttuurinsa joulunviettoa. Vanhemmathan jatkavat lisäämällä listaansa tänä jouluna Arabiemiirikunnat, Dubain sekä jonkun niin vaikeasti nimetyn paikan jonka nimeä ei voi muistaa. Jokainen tavallaan. 24.12 odotuksessa.