“Mä oon eskapisti”
Kapsahdin tilanteeseen jossa taas sain huomata sen miten ihmeellisen nopeasti ihmisen mieli arpoo mielialansa. Juteltiin tyttöystävän kanssa puhelimessa ja sanotaanko puhelua nyt arkisen tavalliseksi, ei herättänyt erityisemmin tunteita eikä mitään, oli neutraalia, kunnes hän mainitsi että oli tänään kehitellyt idean minun hiusmalliksi - herätti tällä heitolla mielenkiinnon, sisältä kuplivan ilon ja sen rakkauden tunteen kun kuulee toisen oikeasti ajatelleen ja miettineen. Siitä tunti-pari eteenpäin kun olin ruoan laittanut laitoin pyörimään Sopranosin toisiksi viimeisen jakson joka kehitti adrenaliinit polttelemaan niin kovaa että huomasin oman henkisen ja fyysisenkin puolen olleen aktiivisena odottamassa jatkoa, niinpä katsoin sitten sen viimeisenkin. Tiedän olevani eskapisti ja sanotaan näin että kyseinen tapa toimia tulee syvältä sisältäni, nautin suuresti katsoa sarjoja, erityisesti niitä hyviä joiden maailmaan pääsen pakoon sitä kaikkea todellista joka ei lämmitä lähellekkään niin paljoa aina kuin sen tulisi. Olen tahtomattakin opetellut tavan että kun haluan rentoutua niin alan katsomaan sarjaa, leffaa tai tekemään jotakin mikä ajaa itseäni hetkeksi hieman kauemmas siitä missä todella olen ja istun. Sopranos sarjana kesti 6 tuotantokautta, sain kyseisen kokonaisuuden katsottua nyt vasta, ja aloitin kuitenkin puolisentoista vuotta sitten - kuitenkin kehitin kyseiseen sarjaan tietynlaisen siteen joka nyt, miten sen sanoisi, katkesi ja tunnepuolella hieman haikeat olotilat. Reaalielämä nyt kuitenkin takaisin päähän ja arkisimpiin asioihin.
Sain eilen joululahjaksi vanhemmiltani sopivan summan siihen että voisin ostaa jotakin joululahjaa itselleni, päätin ostaa kengät - nyt tullaankin ongelmaan että mitkä ja mistä. Niken Air Maxit ne tulevat olemaan, mietinnässä vain että mitä mallistoa, AM90:ssä kuuleman mukaan kaikissa kanta tuppaa “hajoamaan” (= soleboxiin tulee “repeämä“), joten todennäköisesti AM LTD tai AM1 ehkäpä Light:kin käy. Täytyy nyt katsoa, pakko ne on kuitenkin jotkut materiaonnellisuutta tuovat kulutusesineet jalkaansa saada.
Tyttöystävä on perjantai- ja lauantai-illat töissä joten huomenna kerkee ottaa muutaman tunnin omaa aikaa vielä ennenkuin lähtee häntä sitten vastaan. Itsehän tulee myös oltua lauantaipäivä töissä joten sanotaanko näin että ajat menee hyvinkin hyvin ristiin, illalla onkin sitten tyttöystävän pikkusisko(puolen) “hoitamista” - toki kymmenvuotiaassa ei nyt liiemmin hoitoa tarvita, enemmänkin hieman valvovaa silmää. Nyt kuitenkin hakemaan lohtua tyynystä, täytyy hemmetti vie vielä pyykätäkkin ennen kahtatoista.