timanttista siirappia

Kävin tänään suorittamassa autokoulua taas pätkän verran eteenpäin, nyt on sitten kirjalliset läpi. Henkilöauton osalta viimeiset ajotunnit + inssiajo on varattu juhannusta edeltävälle viikolle, siitä kun pääsis läpi niin ois sitten ajokortti jossain määrin hyvässä kasassa. Sen jälkeen toki täytyy vielä kuorma-auton osalta käydä kirjalliset ja ajo läpi, mutta se onkin taas sen ajan murheita. Meillähän on tarkoitus lähteä autolla sitten kiertämään mun kahden viikon kesälomalla kaikki meille merkittävät paikat ympäri suomea. Heti kun kortti on kasassa niin mua odottaa vanhempieni luona dieseliä nauttiva Mercedes-Benz 200 vuosimallia -87.

Ei siis siinä, toimiva auto ja parasta siinä kuitenkin se, että saa sen auton kun on kortti. Ajattelin tuoda sen sitten tohon ympäristöön majailemaan ja itse jään odottelemaan, että saisin duunista sitten jonotuksen jälkeen parkkilätkän jolla pysäköidä sitä myöskin siellä päässä.

Mut todellisuudessa kuten jokainen nuori mies joka omaa ajokortin tai ainakin suorittaa autokoulua taitaa kokea samanlaisen autofanittamisen kuin mäkin. En erityisemmin oo koskaan ollu minkää rassailun tai tunaamisen perään, mut siinä vaiheessa kun oma kiesi on tulossa alle niin kummasti sekin nostaa päätään ylös jossain pääkopan perällä. Oon siis nyt jo alkanut kelailemaan et mikä tulee olemaan se ensimmäinen oma auto joka sitten tulee ostettua, vaihtoehdot on kuitenkin et ostan käytettynä jotta säästän sen muutamankin tonnin ohimennen siinä. Hyviä vaihtoehtoja on tähän asti ollut tälläset:

Erityisesti tummennetuilla ikkunoilla ja valkoisena toi näyttää jossain määrin tunatultakin. Toisena kilpailevana tällä ei järjestyksessä olevalla listalla on kehittynyt:

Värilläkään ei niin väliä, paitsi et british green on oikeesti törkeen ruma. Minissä on vain sitä jotain, kaupunkiauton taikaa. Vikana listalle tuli oikeestaan Diamonds & Pearls -blogin (tsiktsek that) mainosspotin myötä tää:

Aivan loistava mainos ja kieltämättä houkuttelevan siisti autokin! Aargh, mulla tulee tekemään TODELLA tiukkaa kun tulee oston aika, koeajoa alle vaan niin eiköhän se sitten siitä lähde.

Vuoden levy on mun mielestä kasassa. Sanokaa mitä sanotte, mutta tää pesee puhtaasti jokaisen nykypäivän poppiräppihiphopparin.

Eminem - Relapse.

Istun tällä hetkellä itsekseni kämpässä ja mun ympäriltä löytyy vajaa parikytä pahvilaatikkoa sekä satunnaisia jätesäkkejä täynnä vaatteita. Kamaa on kuitenkin vielä pöydän pinnalla ja matot lattialla niin äänet ei (onneksi) kaiu niin, että täälä olis outo olla. Luvassa huomenna on vielä lisää pakkausta, pakkausta ja pakkausta. Tein pakuvuokran pari vklp sitten torstaille kello 11-19, mutta tän viikon maanantaina kävi sitten ilmi ettei tuleva vuokranantajani pääse muuttamaan asunnostaan ennen iltaa johtuen taas omasta vuokranantajastaan, joten meillä on vappuna siis luvassa iloista muuttamista illasta yöhön - mikä ei ole kovinkaan hurrauksen arvoinen juttu. Saatiin kuitenkin paku+kuski hoidettua siihen jamaan, ettei tarvitse sentään ajallisesti juosta pakun vuokra-ajan tai muunkaan senkaltaisen asian kanssa. Emmi lähti pari tuntia sitten Skattalle porukoidensa luokse, sielä kun on tässä nyt viimeinen 9 kuukautta odoteltu kuinka “äitipuolen” vatsa kasvaa ja kehittyy - joten nyt, tänään oli se päivä kun vauva päätti syntyä. Peukut pystyssä odottaen naperoa meidän kaikkien elämiin.

Kesä on tehnyt säiden puolesta kovinkin tuloaan ja se saa itelle aina hyvän haippipään aikaiseksi, tekee mieli kuunnella hyvää sekä sopivaa musiikkia joka kulmassa ja hetkessä. Sen vuoksi mä hommasin duunista itelleni matkakaiuttimet iPodille ja aion sen myötä mahdollistaa kesän fiilistelyt musan kera. Toinen kova juttu tälle kesälle tulee olemaan Rick Ross uuden Deeper Than Rap -levyn myötä. Hype is on Officer Ricky - and please, believe the hype.

Sekä mun kesälomatoiveet osu ja uppos, luvassa kaikki antoista kaks viikkoa, mutta ei siinä - alunperin asennoiduin yhteen niin kyllä tää kolisee hyvin, ei sitä nuori mies enempää kaipaakkaan.

Tänään oli virallinen poismuuttotarkistus, hommahan kuitenkin meni niin että jo kiitettävässä iässä oleva vuokraemäntäni ihasteli vain ruttuturpaista koiraa jonka vuoksi niinkään ei keskitytty lomakkeen täydelliseen täyttöön, toisin kuin olisi ollut jos Ludde ei olisi ollut mukana. Hirveissä paiseissa kuitenkin otin eilen uunin sekä keittolevyjen pesun ja tänään imurointi, roskat pois ja roskiskaapit puhtaaksi. Tulipahan siivottua. Ensi viikon ohjelmassa luvassa:

- Pakkausta
- Sängyn purkaminen paloihin
- Sähkösopimuksen solmiminen
- Avainten luovutuksia Hesus Hesus -heikille
- Muuttamista
- Ehkä vähän stressiäkin?

Käsittääkseni muuton stressitason nosto on verrattavissa samaan kuin läheisen poismeno. Itsessään tämän viikon kiteytys voidaan käsitellä mallilla, perjantaina tatuoitiin jalka loppuun. Olo hieman jopa haikea kun ei tarvitse enää Punavuoressa x-aikavälein juosta sen takia. Olisin muuten samantien laittanut jatkoaikaa varaukseen ellen tietäisi, että nyt säästetään muihin juttuihin ja keskitytään asennoitumaan siviilipalvelukseen joka mitä suuremmalla todennäköisyydellä on alkamassa sitten tulevassa vuodenvaihteessa. Lupasin kuitenkin pojille siellä, että parin syksyn päästä oon jo ennakoivasti jonossa hakemassa omaa aikaani! (Laitan jonkinlaista kuvaa tosta jalasta kunhan toi verenpunaisuus katoo häiritsemästä itse lopputulosta).

Lupaan myöskin, että tämän kevään/kesän kovin hittibiisi tulee olemaan tämä:

Okei. Tunnustan syyllisyyteni, edellisestä kirjoituksesta vierähti huomaamatta ja ohimennen vain puolisentoista kuukautta. Syy siihen lähinnä täydellinen motivaationpuute, edellinen ulkoasu alkoi ahdistamaan ja fiilis oli lähinnä sellainen et minkä takia sitä jaksaa edes omia ajatuksiaan purkaa. Itsesääli ja kirjoituskrapula vaivasi kovinkin. Lähdettiin onneksi lomailemaan ja sai fiiliksiä keräiltyä, tehtyä duunia ja masennella aivan muita asioita niin sain nyt aikaiseksi laittaa ulkoasun uusiksi ja jopa kirjoittaakin jotain - ilman paineita tottakai.

Lomareportaasia tulee tai ei.

Nyt keissi on kuitenkin se että allekirjottanut viettää ensimmäistä vapaapäiväänsä ja oon menossa takasin duuniin vasta maanantaina joten mulla on hyvinkin syytä olla tyytyväinen tän päivän aikaansaannoksiin. Mentiin aamulla Ludden kanssa eläinlääkärille ja tänään oli siis nuoren miehen nipsnaps-pallilekuri jossa siitä tehtiin nyt munaton mies. Täytyy sanoo, että sääliks käy kun kaveri joutuu ufolautasen kanssa vielä riehumaan tässä yksiössä. Toivotaan ny et huomenna se rupee jo elämään normaalia elämäänsä.

Muutama hetki sitten tuli myös yhden isosti fanilistalle merkatun artistin tuorein levy: The-Dream - Love vs Money, joka kieltämättä tuotti pienen pettymyksen verrattuna ensimmäiseen plättyyn mutta kun kuitenkin kierrättää väkiseltäänkin levyä viikon aikana vähintään vajaan kymmenen kertaa niin äkkiäkös alkaakin uppoomaan. Yammayamma siis:

Emmi on nyt mutsillansa Hämeenlinnassa suorittamassa koulun puolesta työharjottelua joten me ollaan Ludden kanssa nyt kaksin pitämässä koti pystyssä. Innostuin tossa hieman päivittämään omaa konerepertuaaria, tho en tiedä kyllä et millä masseilla mutta näin se nyt vaan meni. Luon (toivottavasti) tämän koneen oheen itselleni home theatre pc:n (HTPC) joka sitten loppujenlopuksi tulee olemaan talon ainut Windows-kone jolla pystyy sitten tsiigaamaan telkkarista leffat ja myöskin telkkarin kautta tehdä kaiken vaadittavan. Koska en oo kertaakaan vielä kasaillu koneita niin tuun todennäköisesti tekemään siitä vielä jonkinmoisen artikkelin et mitä ongelmakohtia hommassa tulee eteen ja mitä kaikkea se loppujenlopuksi sitten vaatikaan. Läppäri mulla lähtee jokatapauksessa myyntiin kunhan vaan saan kuitin kaivettua esiin, että saan tarkan ovh-summan.

Musarintamalla on nyt viimeiset pari viikkoa pörrännyt kovinkin usealla toistosoitolla kaveri nimeltä Ryan Leslie. Kaverilta ilmestyi meinaan nimikkoalbumi “Ryan Leslie” josta löytyy jokaiselle R&B -parralle uskottavaa musiikkia, tässä on omanlaisia aspekteja R. Kelly suuntaan sillä mies osaa tehdä musiikkia hyvin ja taidokkaasti. Suosittelen perehtymään, joten laitettakoon tähän levyn toisiks kovin kappale:

Eilen oli siis vapaapäivä duunista ja aika varattuna leimalle jonne nokka sitten suuntasikin heti puoli kahdentoista pintaan. Tikattiin taas ja täytyy sanoa että tähän astisista kerroista pirusti kipein, ehkä johtu snadisti siitäkin että mulla oli viime viikolta vielä haavaa tossa jalan etuosassa johon/jonka ympärille sitten tietty tatskattiin, toiste en erehdy menemään tatuoitavaks jos on haava alueella, ainakaan ilman paikallispuudutusta. Mutta saatiin kuitenkin homma nyt siihen malliin että vielä kutsuu vika kerta jonka jälkeen jalan pitäis olla valmis, laitan kuvaa jossakin vaiheessa kunhan nyt vähä turvotus ja punotus laskee sekä musta väri alkaa tasaantumaan.

Lähdin sieltä sitten kuuden pintaan ja oltiin sovittu Emmin kanssa että mennään katsomaan SolarFilmsin uusinta tuotosta Rööperiä. Olin aluks äärettömän skeptinen jo tietäen Pahat Pojat ja yleisen Markus Helin / Aleksi Mäkelä -kombinaation joka tuottaa laadukkaita elokuvia mutta kuitenkin niin tyhjänpäiväisiä ettei niistä jää mitään käteen lopputeksteissä. Mutta nyt, 150 000 suomalaista käynyt katsomassa 20 päivän sisään ja tässä oli jotain potinräjäyttämisen makua.

Niin surullisesta kuin se usein tuntuukin, on aina Samuli Edelmannia, Kari Hietalahtea, Peter Franzénia, Juha Veijosta ja lukemattomat samat pärstät toistuu suomielokuvissa niin nyt kuitenkin oltiin kasattu yhteislinja ja kaikki kaverit veti oman roolinsa ammattimaisesti purkkiin. Täytyy nyt myös mainostaa, että Franzenia kun todellakin on tuntunut näkyvän jok-ikisessä suomielokuvassa niin tämän leffan suorituksen jälkeen JOS joku sanoo että kaveri ei osaa näytellä niin hypätköön junasta, kaveri onnistui tässä niin mielettömän hyvin omassa osassaan että voin rehellisesti myöntää Peterin ansainneen paikkansa siinä missä nyt on. Lisään itseni fanilistalle.

Yleisesti elokuva tasapainotteli onnen ja surun välillä ja vielä hyvin. Myöskään Solarfilmsille tyypillisiä one-linereita joilla saada yleisö hymähtelemään (vrt Vares / Vares 2 - Jäätynyt Enkeli) ei onneksi ollut viljelty liikaa vain ne muutamat tarvittavat. Pystyn sanomaan, että ellet ole vielä elokuvaa nähnyt niin käy katsomassa - kyllä se suomielokuvan parhaimmistoon hyppää yhdellä kertaa.

Ja hyvää viikon alkua taas. Oltiin lauantaina sitten Valtterilla myymässä ja nyt kattelin et lopputulos kassaan oli 215e pöytävuokran jälkeen, mulla lähenteli jotakin yhdeksääkymppiä lopputulemassa joka on ihan mukava lisä lompakkoon. Torstaina meinaan palaa ainakin se kolmesataa eugenia kun jatketaan jalan tatuointia Blue Dragon Tattoo:ssa. Lähdettiin Valtterilta kuitenkin jatkamaan sitten samalla vauhdilla kohti Siuntiota mun porukoiden luokse, oli meinaan nyt viimeinen vapaa hetki käydä siellä ennen Helmikuun Espanjan matkaa, ja napattiin sieltä nyt sit jo matkalaukku matkaan että pääsee valikoimaan mitä mukaan ja mitä ei.

Meidän kämppäasiat on ihan seis-ständissä nyt kun aikaisemmin mainittu Etu-Töölön kämppä kusi allensa, välittäjänä ollut akka päätti sitten ottaa jonkun joka pääsi 14 päivää ennemmin, thank you very much… Yks näyttö ollaan sen jälkeen käyty katsomassa mutta kyseinen mesta Meilahdessa muistutti lähinnä tunkiota joten käännyttiin melkeinpä samoilla jaloilla poispäin kun astuttiin sisään, koko kämppä oli tyyliin remontoimatonta alkuperäisjälkeä 1950-luvulta, kuinka kivaa? Vessa oli ainut jossa oli pinnat laitettu uusiksi ja yhtiö muutenkin oli mielenkiintoinen kun kyseisessä talossa sijaitsi ilmeisesti 200-300 asuntoa ja muistutti pääasiallisesti vanhan ajan sairaalaa. Vuokrapyyntökin oli onneks halvat 750e / kk, 38m2 kaksio keittiöllä, buahaha!

Joutuu harmittelemaan. Onneksi musiikki on edelleen hyvää, kunhan sen vain valikoi oikein, jonka vuoksi voidaankin laittaa Eminemin comeback-biisi, mukana Dr. Dre sekä 50 Cent. Suhteellisen hittikamaa mutta kyllä tää biisi hyvin toimii myös:

Siinä kun ihmiset ovat tehneet elämänremonttia vähän joka suunnalla tartuin itekin samaan ryhtiliikkeeseen ja menin läheiselle kuntosalille aivan totaaliummikkona. Oon ollu koko elämäni ihan käsittämättömän huono liikkumaan ja yleisesti jotkut ylä-asteen punttisalitunnit on ollu sellasta tappoa mun nörttirungolle ettei mitään järkeä. Nyt päätin kuitenkin että käyn, vaikka väkisin, tekemässä jotain että tästä touhusta voi jotain tullakin, ostin “halvalla” 74 eurolla 10x kortin tohon alle kilsan päässä sijaitsevalla kuntosalille ja nyt toista kertaa tänään käynti alla. Oon vähä hapoilla, en päättömästi mut vähän kuitenkin.

Hehkutin edellisessä postissa Young Jeezyn - My President biisiä, kyseinen kipale sai hieman remix-jatkoa kun haippipäissään olevien tonttujen (minäkin!) odottama Blueprint 3:n tekijä Jay-Z loikkasi vetämään aloitusversen remixiin. Kylmät väreet juoksien:

Ja tässä vielä kunnon laadulla

Huomenna, 20. tammikuuta klo 11:55
Bush’s Last Day In Office

Sanoo mun Facebookin tapahtumakalenteri. Erehdyksissä vielä laitoin kyllän, mutta huomennahan on se päivä kun Amerikan presidentin ihonväri vaihtuu ensimmäistä kertaa joksikin muuksi kuin punaniskaksi. Se on merkittävää jo sen suhteen miten kansainvälinen vaikutus tuolla “pikkumaalla” meihin kaikkiin onkaan, joten sitä suuremmallakin syyllä sopii toivoa että tuleva Barack Obama hoitaa homman kotiin ainakin jossain määrin kunniallisesti. Ja toivoa sopii myöskin että homma jatkuu myös onnistuneesti yhden kauden jälkeen, eikä niinpäin kuten New York Timesin journalisti uhkaili Obaman olevan yhden kauden mies. Se kuitenkin minkälaisen hype-määrän kyseinen, ensiksi presidenttiehdokas ja jälkeenpäin tuleva presidentti (sekä vielä nykyinenkin kohta) on saanut on milteinpä käsittämätöntä, kuinka moni tummaihoinen räppäri jätti mainoskappalettaan tekemättä, ainakin mixtapelle jossei muualle. Mutta itse odotan mielenkiinnolla mitä tulee tapahtumaan saaka “Obby” aikaiseksi jotain todellista muutosta.