Jokapäiväistä tajunnanvirtaa kiteytettynä teksteihin. Kaikkea musiikkivideoista, musahypeen, huudatusta, tarinointia, arkielämää - sen elämistä, mielialaheittelyitä ja kaikkea sitä mitä yhden helsinkiläisen nuoren miehen elämään kuuluukaan.
Lähdin viikonlopuksi karkuun Helsingin melua ja melskettä. Suuntana siis Siuntio ja mun porukoiden luona, ihan rehellisesti maalle siis. Yksi niistä paikoista jotka oikeesti aina saa mielenrauhan luotua ja stressitasoa laskettua, pääsee saunomaan, ottaa iisisti ja nauttimaan luonnosta. Muutama vuosi taaksepäin kun täällä vielä asu niin sitä ei vaan osannut nauttia näistä asioista yhtä paljon kuin nyt hieman kasvaneena. Toinen maximaalisen nautinnon tuottaja on se, että Ludde pääsee nauttimaan tästä myöskin, on mahtavaa nähdä koira onnellisena juoksemassa vapaana kun kaupungissa se on ihan liian paljon kiinni hihnassa - ei se koirapuistokeissi oo sama asia kuitenkaan koskaan kuin vapaana luonnossa.
Koko viime viikko meni aika tiukalla tahdilla taas, ei rehellisesti edes oikeen huomannut kuinka viikko vierähti. Käytiin maanantaina ostamassa LG:n mikro, maksettiin 10 euroa joka oli käypä hinta siitä - hyvä mieli aina tän tyyppisestä säästöstä. Keskiviikkona kaveri tuli hakemaan mut duunista ja käytiin hakemassa meille uusi tv-taso, Ikean Tobo (ala 80e - kiitos Huuto.net).
Sen jälkeen luvassa oli hieman sähkötöitä kun vedettiin yks lisäpistorasia meidän keittiö/olohuoneeseen jossa tietenkin loogisesti oli vedetty vain yksi ainokainen lattiarasia, toisessa huoneessa niitä kun sitten on sopivat kolme kappaletta yhdelle seinälle. Sitten mikrolle johdonreikää kaappiin ja laitettiin vaatekaappiin vihdoin ovet. Loppujenlopuksi nyt alkaa keittiö/olkkari olemaan mallillaan, toisessa huoneessa vallitsee luova kaaos kun ruokapöytä on keskellä lattiaa ja loput vaatesäkit odottaa pääsyään kaappiin. Jos ensi viikon tavoitteeksi ottaisi sen, että sielläkin mahtuisi kävelemään jo avoimesti. Motivaatiot on rehellisesti hieman laskenut tuosta laitosta, alkaa enemmänkin väsyttämään ajatus, mutta pikkuhiljaahan se siitä muotoutuu, kämppä todennäköisesti on “lopullisesti” valmis asuttavaksi tulevan kuukauden sisään. Mulla on nyt harmi vaan ne kaaoskuvat vanhasta kämpästä muuttopäivältä kotikoneella, joten en voi niitä tähänkään postaukseen läiskästä mukaan.
Nyt lauantain viettoon ulkoilmaan! Pitäkää hauskaa.
Hahaa! Meitsi istuu sohvalla ja kirjottaa tätä postia tällä hetkellä langattomalla netillä (+ näppiksellä) niin, että ruutuna toimii telkkari. Pitkään sai säätääkin, että sai tilanteen näin hyvään kuosiin, mutta vihdoin on kaikki suht niinku pitääkin. Vielä on laittamista ja pakertamista kämpän suhteen, kuten nyt esimerkiksi:
plus lukemattomia muita hommia. Mulla on kuvamateriaalia kamerassa edelisen kämpän muuttolaatikoista ja tästä uudesta jossain määrin, täytyy laittaa kunhan pääsen kuvat purkamaan koneelle vain. Yleisesti aika kovassa laitto+duuni+laittosäätö -meiningissä ollu viimesen pari viikkoa. Viikonloppuna olis mulla ja Luddella tarkotus sitten lähteä nollaamaan mun porukoille Siuntioon, hakemaan vähä happea ja irtiottoa tästä sotkusta joka järkkääntyy kyllä kovinkin positiiviseen suuntaan koko ajan.
Nyt pikkuhiljaa countdown laskee lähemmäs nollaa. Tarkkaanottaen viikon päästä huomenna kello 11 alkaa rundi siihen kuinka vihdoinkin muutetaan, luvassa 8 kerrosta rappusia sohvan kanssa, itseasiassa kahdessa osassa, samaten myös neljäkerrosta ylös-alas pakettiautoa tyhjäksi. Luvassa siis pesukoneen, hyllyn, kaapin ja pöytien kantoa. Siihen lisäksi toki mukaan tulee ~20 pahvilaatikkoa täynnä tavaraa, ajatusmalli joka laittaa melkein hymyilemään jännityksestä. Ja kaikenlisäksi muuttopäivähän on vappuaatto, eli kaikki menee mallilleen. Noh, kamojen jälkeen saattaa olla että elämästä voisi lähteä nauttimaankin jos kelit vaan sattuvat kohdalleen. Kaikki mitä tähän asti on kävellyt eteen povailee hyvää säätä vapuksi, mutta Suomen säät ovat sitä mitä ovat. Otin kyllä muuton takia töistä vapaaksi viisi päivää, joten aikaa pitäisi riittää sen suhteen.
Oon myös vihdoinkin saanut aikaseks saada autokoulun siihen malliin, että odotellaan Poliisin hyväksyntää papereille. Enhän mä onneksi aloittanut koko koulua kuin viime syyskuun alusta. Jos nyt toukokuun loppuun mennessä olis kortti ja pääsis heinäkuun lomilla sitten nauttimaan ajamisesta ja Suomen maisemista. Ehkä - jos inssi vaan menee läpi.
Taas kovalla duuniputkella ollut tukka tiukasti takana ja grindissa, että saa jotain massia käteenkin taas palkkapäivänä. Vaihdoin sitten viikolla myöskin oman käyttöjärjestelmän Windows XP:stä Ubuntu 8.10:neen ja nyt hakee muotoaan koko käyttöliittymä, kaikki tarpeellinen pitäis olla jo kohdallaan mutta ei tää rehellisesti vielä oikein jaksa tuntua siltä tutulta ja omalta tietokoneelta mihin on mukava tulla aina käymään. Enemmänkin meininki on vähän ku toisen miehen housuja koittaisi. Ongelmia ei sikäli erityisemmin ollut, mitä nyt äänikortti lopetti eilen toimintansa johtuen rajoittuneista ajureista jne. Nyt kuitenkin homma toimii perustavanlaatuisesti. Toinen mikä ei jaksa taipua suoraksi mutkalta on puhelimeni Nokia E71, joku softa ilmeisesti ajaa koko kännykän aivan totaalijumiin ja nyt kun on Ubuntu koneella niin koko kännyn ohjelmistoversion päivittäminen ei tapahdukaan heittämällä. Vähän päänhajoamisia luvassa mitä suuremmalla todennäköisyydellä. Täytyy nyt kokeilla Nokian omalla Ovi.com -palvelulla, että saako tästä tolkkua.
Sitten yks asia josta huomaa olevansa tarpeeksi väsynyt on se, että löytää itsensä katsomasta Japanilaista Youtube-channelia jossa on kuvattu minsan ympärillä pyöriviä pikkuklippejä ranskanbulldogista, what the fuck?
Mä olen tässä nyt viime aikoina taistellut tiukkaa kuuria vastaan. En rehellisesti tiedä mihin rahat katoo itestään, tai no tiedän - mutta itselle on aina niin vaikee tunnustaa. Menin ostamaan sitten intuitiolla 75 euron kaiutinsetin tietokoneelle, ihan vaan entisen tilalle kun “se tuntu tarpeelliselta“. No, kajarit on ja soi hyvin mut massille olis tarvista. Liksa tulee kyllä, mutta sieltä puuttuu viikon palkka kun käytiin lomailemassa, vähän ahdistaa. Oon tässä kans manaillu sitä kun ei oo tullu uusia vaatteita kunnolla ostettua sitten marraskuun, haluais muutamat farkut ja hupparit nyt tähän kevätkeleihin, mutta taitaa massit kadota täysin sisustamiseen.
Ollaan joo muuttamassa Vallilaan 1.5, vielä sopivasti vappuna. Vähän jännittää toisaalta, Etu-Töölössä oli sellasta stadi-tunnelmaa mitä oli hyvä fiilistellä ja nyt pitäis sit lähteä Kallion taakse katsomaan maisemia, mutta mikäs siinä. Nyt vihdoin saadaan Emmin kanssa yhteinen kämppä ja päästään muodostaan siitä sit sellanen mikä on molemmille hyvä, asetelmalla minä -90 luvun poikamiesboksi vastaan Emmi moderni ja älykäs parisuhdesisustus. Käytiin lauantaina katsomassa tulevaa sohvaa joka ostettiin Huuto.net:in kautta 200 eurolla (ovh 425e). Saatiin myöskin diilattua, että noudetaan sohva vasta kun muutetaan kun tähän nykyiseen kopperoon ei yhtä sohvaa saa mahdutettua mitenkään.
Onneks Töölöön pääsee muuttamaan aina takaisin. Nykyinen suunnitelma on jotakuinkin sellainen, että teen tämän vuoden loppuun nykyisessä duunimestassa jonka jälkeen sitten mitä suurimmalla todennäköisyydellä alkaa vuoden siviilipalveluspesti, toivottavasti vielä jossain mukavassa mestassa. Vähän kuumottaa koko idea, but what’s ya gonna do, vuosi se vaan on.
Ollaan menossa pääsiäisenä (10.4) Valtterille myymään, taas kerran - siellä jos pääsis nyt eroon kaikista lopuista tavaroista, kirpparitavaraa kun tuppaa kertymään yllättävän paljon yllättävän useasti. Koitan tässä yleisestikin hustlailla mun vaatteita poispäin kaapista kun ei tule käytettyä ja rahasta ei olis haittaa. Mutta kyllä sitä kaappiinkin on tullut keräiltyä jotain aina välillä, Emmi teki löydön mulle tossa ja löysi Tiger Of Swedenin neuleen kympillä viime lauantaina, joka passasi minulle vallan hyvin - maltoin jopa pihiyksissäni ostaa sen.
Okei. Tunnustan syyllisyyteni, edellisestä kirjoituksesta vierähti huomaamatta ja ohimennen vain puolisentoista kuukautta. Syy siihen lähinnä täydellinen motivaationpuute, edellinen ulkoasu alkoi ahdistamaan ja fiilis oli lähinnä sellainen et minkä takia sitä jaksaa edes omia ajatuksiaan purkaa. Itsesääli ja kirjoituskrapula vaivasi kovinkin. Lähdettiin onneksi lomailemaan ja sai fiiliksiä keräiltyä, tehtyä duunia ja masennella aivan muita asioita niin sain nyt aikaiseksi laittaa ulkoasun uusiksi ja jopa kirjoittaakin jotain - ilman paineita tottakai.
Lomareportaasia tulee tai ei.
Nyt keissi on kuitenkin se että allekirjottanut viettää ensimmäistä vapaapäiväänsä ja oon menossa takasin duuniin vasta maanantaina joten mulla on hyvinkin syytä olla tyytyväinen tän päivän aikaansaannoksiin. Mentiin aamulla Ludden kanssa eläinlääkärille ja tänään oli siis nuoren miehen nipsnaps-pallilekuri jossa siitä tehtiin nyt munaton mies. Täytyy sanoo, että sääliks käy kun kaveri joutuu ufolautasen kanssa vielä riehumaan tässä yksiössä. Toivotaan ny et huomenna se rupee jo elämään normaalia elämäänsä.
Muutama hetki sitten tuli myös yhden isosti fanilistalle merkatun artistin tuorein levy: The-Dream - Love vs Money, joka kieltämättä tuotti pienen pettymyksen verrattuna ensimmäiseen plättyyn mutta kun kuitenkin kierrättää väkiseltäänkin levyä viikon aikana vähintään vajaan kymmenen kertaa niin äkkiäkös alkaakin uppoomaan. Yammayamma siis:
Tässä nyt kun on taloustilannetta seurannut jo tämän julkisen mediatoitotuksen ajan ja siinä ohessa itse lähtenyt vakituisesta työpaikasta jossa ei varmasti ollut epäilystäkään etteikö paikka olisi pitänyt taantuma/lama-kautta. Vaihdoin työhön jossa palasin täysin tuntityöläiseksi, yritys joka palkkasi minut teettää kaksi määräaikaista sopparia ennenkuin muodostaa vakituisen, nykyisessä mestassa toki kokopäiväistä hommaa ihan hyvällä meiningillä. Rahallisesti ratkaisu kuitenkin söi tilipussista varmuuden siitä tietystä summasta tilille joka palkkapäivä, nyt se riippuu siitä että miten paljon lyö tunteja kelloon ja minkälaisia tunteja, muutama satanen netollisesti katosi siinä. Mutta kun mietitään henkistä hyvinvointia niin se onkin aivan eri käsitteissä, se tässä oli juuri idea - että itse voi hyvin ja siirtyy uusiin tuuliin. Oli kummallinen tunne kun pääsi aamuviikkona jo viiden jälkeen kotiin, aikaisemmin kun tottui siihen että joka ilta kotona patsasteli vasta yhdeksän pintaan.
Mun nykyinen soppari loppuu 1.4 joten luvassa on todennäköisesti tulevan kuun aikana CV:n puhtaaksikirjoittamista ja uusimista. Kuitenkin loppujenlopuksi tulen varmasti huomaamaan että eletään jo maaliskuuta eikä jatko ole varma - laittaa miettimään mutta oon kyllä huomannut yhden elämänohjeen, että useinmiten kaikki järjestyy jotenkinpäin. On vaan mielenkiintoista seurata sitä kuinka uutismediat lyö lietsoen tulta lomautuksille ja yt-neuvotteluille, sitten ne lafkat jotka palkkaa koko ajan jää niin pienelle huomiolle tai huomiotta, että ihmekkään kun ollaan maailman negatiivisinta kansaa.
Onneks ens kuussa kuitenkin on viikon vapaa tästä kaikesta arkisesta. Loppujenlopuksi lennot Alicanteen ja majoitus lähimaastossa perhetuttavan mökillä kustansi 850e meno-paluilla sekä viikon majoituksella asunnossa. Päästiin halvalla. Nyt vaan täytyy toivoa että säät suosii, meinaan viime aikaiset myrskyt ei ole sitä mitä välttämättä lomallaan haluais “nauttia“, mutta eiköhän pääasiallinen tarkoitus - päästä eroon arjesta - tule kuitenkin täytettyä.
Jeps, eka duunipäivä takana ja täytyy sanoo että tietämättä mitä odottaa niin joutuu suhtautumaan positiivisesti. Mut ei siitä sen enempää. Oli outoa päästä viideltä jo duunista ja huomata että illassahan on vielä aikaa tehdä kaikenlaista eikä tarvii mennä paris tunnissa koisimaan. Käytiin Emmin kanssa myös eilen VVO:n asuntonäytössä jossa oli 47m2 1h+k alkovilla. Asunto oli siistikuntoinen, lattia- ja seinäpinnat erittäin siistit sekä muutenkin tilankäytöllisesti neliöt oli ihan oikein isketty aikoinaan, mutta se ei kuitenkaan ollut meidän pala kakkua, joku siinä vaan oli se juttu joka tökki. En sit tiedä et keittiön komeromaisuus ja omansalainen mitättömyys koko kämpässä sai ehkä aikaan sen ettei jaksettu syttyä niin paljon että oltaisiin valmiita maksamaan muutamaa sataa enemmän kuin nykyisestä. Haku jatkuu, sovin eilen lauantaiksi yhden näytön tästä Etu-Töölöstä.
Bongailin T-Painin uusimmalta levyltä olleen Freezen videon jossa mukana “tykittää” Chris Brown. Täytyy sanoa että onpa vedetty pitkän linjan grafiikkasäätöjä messiin, vois sanoa että jopa liiaksi asti - noi tanssiaskeleet on siisti juttu ja yleisesti meininki on ihan onnistunu mutta mulle tulee devianART:in ylitsevuotavat taiteilijaluonteet mieleen:
Kiitos lyttynaamainen koirakaverini. Eilen illalla joululoman viimeinen päivä (kun en vanhassa duunissa enää tammikuun tunteja tehnyt) ja nukkumaan kahdentoista pintaan. Ainut ongelma unensaannissa vain oli se, että meidän rakas koiramme harrastaa kuorsaamista ja ihan rehellisesti se kuorsaaminen ei ole mitenkään miellyttävää tuhinaa vaan lähinnä keski-ikäisen kaljuuntuvan alkoholisoituneen miehen kuorsausta. Sanotaan nyt näin, että tänä aamuna kello 6:45 allekirjoittanutta myös väsytti. Tänään tho ensimmäinen duunipäivä uudessa mestassa tänään, ysiltä torppana paikan päällä ja valmiina kuin lukkari sotaan, snadisti kutkuttaa vatsanpohjassa mutta lähinnä sen takia ettei tiedä yhtään mennä sanomaan et mitä toi duuni sit loppujenlopuksi on. Kummaa on myös päästä duunista kello 17 kun kuitenkin viimeisen päälle vuoden ajan oon ollu 98% iltavuorossa niin että pääsen kahdeksalta pois duunista, nyt kerkee tehdäkin iltasin jotain. On myös diilattu asuntonäyttö tälle päivälle, 47m2 1h+k VVO:lta, ihan mielenkiinnon vuoksi lähdetään tsekkaamaan vaikka yksi huone ei ole juuri se meidän ajatus tulevasta kämpästä. Positiviista tässä mestassa ois myös sijainti kun on puoli korttelia tästä nykyisestä. Nyt kuitenkin jännittäjä alkaa starttailee itseään ja lähtee tsekkaa et mitä on luvassa. Hauskaa arkea!
Joulu tuli, oli ja meni. Kaikki hyvin, vietettiin tosissaan rauhallista jouluaikaa Emmin ja mun porukoilla. Tunnelma oli just sellanen ku jouluna pitääkin olla ja hyvin taas syöty ens jouluun asti ittensä ylitse kinkuista, laatikoista ja muista jouluruoista, onneks se on vaan kerran vuodessa. Uusi vuosi vietettiin kahdestaan, mahdollisuuksia olis ollu tehdä vaikka mitä, pitää pippaloa ja pämppää pää täyteen mut otettiin iisisti himassa. Kasin pintaan hyvää safkaa, possun ulkofilettä, lohkoperunaa ja salaattia ála meikä, jaksoin kokata aikoihin sekä vähän myös viimesen duunipäivän kunniaks niin syötiin siis hyvin. Sen jälkeen lähdettiin sit ulos ampuu hieman rahaa taivaalle, piti allekirjottaneen sen verran kuitenkin hakea sitä lapsuuttaan takasinpäin - tälläsinä juhlapyhinä ku se on vielä mahdollista ja sitten juhlistettiin uus vuos sisällä avaten ehkä kuivin skumppa mitä oon ikinä eteeni saanu, ei me tiputettu ku puol lasillista per naama, oli sellasta sylki ja suolavettä että oksat pois. Kello 12 jälkeen ulos ampumaan loput raketit jonka jälkeen sit sisälle lämmitelemään ja yhen pintaan koisattiinkin jo unimailla.
Eilen siis oli allekirjoittaneen vika duunipäivä tossa mestassa jossa palvelin asiakkaita vuoden ja kolme kuukautta, mutta ny tuli se aika vaihtaa paikkaa. Jännittää toki hieman lähteä takaisin tuntityöläiseks ja uuteen mestaan (varsinkin näissä taloustilanteissa) muttei auta valittaa, tultiin vaan tilanteeseen jossa piti tehdä elämässä jotain ratkaisuja duunin suhteen ja tää oli paras vaihtoehto. Nyt pieni uudenvuoden loma kun uudet hommat alkaa 7.1 - eli meininki loistava. Huomenna kutsuu Hämeenlinna, mennään Ludden kanssa vähä perästä moikkailemaan Emmin äitiä ja katsomaan miltä Suomi näyttää vähän eri kohtaa kartasta taas.
Oon saattanu snadisti nukkua tän kaverin mutta törmäsin OnSmashissa Charles Hamilton nimiseen räppäriin. Piti ottaa alustavankaltaiset perehdytykset itelle tästä kaverista, The Pink Lavalamp -albumi on julkaistu ja tämä kurkkuäänellä räppäävä kaveri josta ei oikeen tiedä sanoa että onko se ässä vai lähinnä ärsyttävä. Sinkku Brooklyn Girls on kuitenkin sopivan letkeä siihen että postaan sen, miinuksia ropisee lähinnä kertosäkeen liikatäytöltä:
