Jokapäiväistä tajunnanvirtaa kiteytettynä teksteihin. Kaikkea musiikkivideoista, musahypeen, huudatusta, tarinointia, arkielämää - sen elämistä, mielialaheittelyitä ja kaikkea sitä mitä yhden helsinkiläisen nuoren miehen elämään kuuluukaan.
Hahaa! Meitsi istuu sohvalla ja kirjottaa tätä postia tällä hetkellä langattomalla netillä (+ näppiksellä) niin, että ruutuna toimii telkkari. Pitkään sai säätääkin, että sai tilanteen näin hyvään kuosiin, mutta vihdoin on kaikki suht niinku pitääkin. Vielä on laittamista ja pakertamista kämpän suhteen, kuten nyt esimerkiksi:
plus lukemattomia muita hommia. Mulla on kuvamateriaalia kamerassa edelisen kämpän muuttolaatikoista ja tästä uudesta jossain määrin, täytyy laittaa kunhan pääsen kuvat purkamaan koneelle vain. Yleisesti aika kovassa laitto+duuni+laittosäätö -meiningissä ollu viimesen pari viikkoa. Viikonloppuna olis mulla ja Luddella tarkotus sitten lähteä nollaamaan mun porukoille Siuntioon, hakemaan vähä happea ja irtiottoa tästä sotkusta joka järkkääntyy kyllä kovinkin positiiviseen suuntaan koko ajan.
Vappu oli ja meni, täytyy kyllä rehellisesti sanoa että oli ehkä raskain mutta siinä ohessa antoisin juhla. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin niin rakkaasta tyttöystävästäni tuli viime viikolla onnellisen pienen pojan isosisko. Joten päästiin näkemään keskiviikkona, että miten pieni vastasyntynyt lapsi voikaan olla. Meillä oli kuitenkin pakkaamista vielä illalla joten ei voitu jäädä sen pidemmälti, eikä äitikään päässyt kotiin kuin vasta seuraavana päivänä. Meidän muuttopäivä alkoi kymmenen aikoihin josta sitten lähdin itse kömpimään Citymarkettia kohti, hakemaan välipaloja sekä iltaa varten hieman voimajuomaa muuttoavullemme. Päästiin itse asiaan sitten puoli kolmen pintaan kun lähdimme viemään vanhaa työpöytää frendille ja siinä ohessa hakemaan sohvaa Helsingin itäpuolelta. Siellä luvassa oli onneksi vain sohvan kanto kahdessa osassa kuusi kerrosta alaspäin, no big deal… Tämän jälkeen pöytä ja siitä sitten Ikeaan kuluttamaan aikaa, odottaessa siis uuden asunnon avaimia. Oltiin Ikeassa parisen tuntia ja mukaan tarttui uusi työtuoli, työpöytä sekä Pariisi -taulu.
Tän ostosreissun jälkeen siirryttiinkin sitten takaisin vanhalle kämpälle jossa luvassa olikin sitten myymäni Ikean Hopen kaapinkantoa ensiks seitsemät rappuset alas ja sitten kohti Fredaa, jossa pitikin sikailla kaappi ensiksi portin lävitse (2cm raolla) ja sen jälkeen vielä ekaan kerrokseen itse sisälle asti. En mee sanomaan, että kaapin kokonaisena kanto oli mitenkään paras ratkaisu, mutta loppujenlopuksi se on aina ongelma jos Ikean jo kasattua tuotetta lähtee purkamaan. Itseasiassa viereisestä rapusta käveli unkarilainen kaveri joka ei puhua pukahtanu sanaakaan suomea taikka englantia ja se hoiti homman kotiin siihen malliin pikkurillillä, että itse joutu kyllä nostamaan hattua sille suoritukselle. Tästä sitten takasin vanhalle kämpälle kasaamaan autoa valmiiks ja sen jälkeen kohti Vallilaa ja uutta kämppää. Avaimet kädessä kahdeksan aikoihin ja luvassa oli autonpurkua, lastaamista ja purkua. Loppujenlopuksi sänkyyn painuessa kello olikin sitten miellyttävät 2:30 yöllä, kiitos vappubileistä siis!
Lähdettiin seuraavana päivänä ihastelemaan lihaskipuisena Skattalle uutta perheenjäsentä, joka ihan rehellisesti on ehkä sympaattisin ja hellyttävin olento jota on sitten Ludden pentuaikojen tullut nähtyä. Lapsissa on jotain taikaa. Meillä toi onneks syö hyvinkin kaikkea vauvakuumetta ja vastaavia kun pääsee näkemään vierestä mitäs se touhu nyt onkaan kun eletään pienen lapsen kanssa.
Pidin kuitenkin vappuna sen viisi vapaata johon kerkes mahtumaan kaikenlaista miellyttävää, ettei oikeen päästy maistelemaan uutta asuinaluetta ja kotia, mutta nyt kun on pari-kolme arkipäivää eletty uutta ympäristöelämää niin täytyy kyl sanoa, että tää vaikuttaa oikein lupaavalta. Nyt vaan on karmeesti kamojen laittamista sekä lauantaina luvassa kaapeleiden vetämistä toiseen huoneeseen, vaatekaapin kasausta ja parit lamput kattoon. Touhua on, mutta onneks aina voi ottaa lungistikkin.
Tänään oli virallinen poismuuttotarkistus, hommahan kuitenkin meni niin että jo kiitettävässä iässä oleva vuokraemäntäni ihasteli vain ruttuturpaista koiraa jonka vuoksi niinkään ei keskitytty lomakkeen täydelliseen täyttöön, toisin kuin olisi ollut jos Ludde ei olisi ollut mukana. Hirveissä paiseissa kuitenkin otin eilen uunin sekä keittolevyjen pesun ja tänään imurointi, roskat pois ja roskiskaapit puhtaaksi. Tulipahan siivottua. Ensi viikon ohjelmassa luvassa:
Käsittääkseni muuton stressitason nosto on verrattavissa samaan kuin läheisen poismeno. Itsessään tämän viikon kiteytys voidaan käsitellä mallilla, perjantaina tatuoitiin jalka loppuun. Olo hieman jopa haikea kun ei tarvitse enää Punavuoressa x-aikavälein juosta sen takia. Olisin muuten samantien laittanut jatkoaikaa varaukseen ellen tietäisi, että nyt säästetään muihin juttuihin ja keskitytään asennoitumaan siviilipalvelukseen joka mitä suuremmalla todennäköisyydellä on alkamassa sitten tulevassa vuodenvaihteessa. Lupasin kuitenkin pojille siellä, että parin syksyn päästä oon jo ennakoivasti jonossa hakemassa omaa aikaani! (Laitan jonkinlaista kuvaa tosta jalasta kunhan toi verenpunaisuus katoo häiritsemästä itse lopputulosta).
Lupaan myöskin, että tämän kevään/kesän kovin hittibiisi tulee olemaan tämä:
Ulkona tuulta vasten pyristelee pieni bulldoggi. Ylpeyttä itsestään, ylpeällä ilmeellään juoksee kohti uusia haasteita. Kaulassa vain painaa jotakin hihnankaltaista ja sen toisessa päässä jotain vielä painavampaa, se vielä kehtaa nykiä hihnaa takaisinpäin vaikka bulldoggi on nyt maastossaan. Sillä eläin on luonnossa vapaa, mieleltään ja keholtaan - siellä ei haittaa jos anturat kastuu tai vatsanalus on kuivaneen mudan vallassa. Koira käy taistoon nurmikentällä ja havaitsee puunkäppyrän, ne onkin niitä suurimpia vihollisia sillä ne hajoaa mukavasti hampaiden välissä ja kaupanpäälle bulldoggi selviytyy niistä voittajana kantaen ylpeänä omaa saalistaan. Matkankulku lähentyy toista kilometriä ja pieni uljas koira raahaa edelleen samaa puunkäppyrää onnesta soikeana, suuntavaisto kertoo nenän osoittavan jo kohti kotia joten rekan ohiajaessa, vieden koiran ajatukset mukana hän unohtaa keppinsä tien varteen. Nyt jo kotiovella kurkkien ja miettien kotona odottavaa nappulapalkintoa, sitä kuinka hienoa on olla koira. Etenkin keväisin.
Pääsiäisen aika on yllättävän raskasta, jo vain tieto vapaista syö energiatasoa kumman alas. Itse kuitenkin tietoisesti vaihdoin torstain vuoron aamuun ja tämän päivän aamuvuoron illaksi, jotta saadaan irroitettua 8h lisää pääsiäisaikaa, tämäkin aamu tosin piti nauttia sängyn pohjalla, mutta meni valvomiseksi. Lähdettiin torstaina pääsiäisenviettoon siirtymällä ostoksille Citymarkettiin, sitä kaikkea tarpeellista että viiden ihmisen lauma selviää pyhien ylitse - kaikkea “tarpeellista” 250 eurolla eli kärryllinen täynnä elintarvikkeita. Perjantaina oltiin Emmin kanssa oltu ovelia ja varattiin Valtterin kirpputorille pöytä, jotta päästään eroon ylimääräisistä ennen muuttoa, mutta mitenkäs kävikään? En ole koskaan nähnyt kyseistä hallia niin tyhjänä kun se perjantaina oli, ja jos ihmisiä käytävillä käveli niin keski-ikä lähenteli kuudenkymmenen +- puolia. 15 euron pöytävuokra puoliin ja eipä taidettu vuokran kulujakaan kattaa tuolla käynnillä. Harvinaisen ikävää.
Lauantaina juhlistettiin rakkaan tyttöystäväni, tai avopuolisonkin (kai jo?) syntymäpäiviä. Itse otettiin Ludden kanssa aikaisin aamulla erittäin hyvästä säästä nauttien koirapuistoreissu Katajanokalla ja sieltä sitten Emmin perheen kanssa herättelemään päivänsankaritarta. Myöhemmin päivällä lähdettiin käymään pehmiksellä Eiranrannassa ja ihmettelemässä kuinka merisumu nousee puolessa tunnissa ympäröiväksi kaavuksi, kummallinen luonnonilmiö. Lauantai kuitenkin päivänä oli erittäin kaunis ja yllättävän lämmin, mutta meren läheisyys kylmensi keliä huomattavan paljon. Sunnuntaina oli sitten official pääsiäisjuhla jolloin em. tyttöystävän sukua tuli lisää käymään heidän luonaan nauttimassa ruokaa, ja juomaa - sitä itseään. Mukava ilta historiaan.
Maanantai oltiin pyhitetty Emmin kanssa reissulla Malminkartanon ranskiskävelylle, ja siellähän sitten käytiinkin. Suhteellisen kylmää kyytiä sään puolesta, mutta jokainen tuhiseva ranskanbulldoggi nostattaa mielialaa kyllä tarpeeksi korkealle ettei tarvitse surra keliä. Tänään joskin arkeen on eri mukava palata vesisateen saattelemana, luvassa työviikko jossa tällä hetkellä perjantai näyttää vapaata ja lauantai töitä, katsottakoon mihin se muuttuu siitä…
Kuten eilen mainitsin vietiin meidän Ludde -ranskanbulldoggi urokselta alapään pallot roikkumaan ihan toisille laitumille ja eiliset jälkifiilarit oli kyllä aika kuolettavat näin omistajan sitä seuratessa. Hommahan meni vielä niin että olin itse allekirjoittaneena syönyt hieman heikosti ja siinä ohessa jännittänyt paljon paljon enemmän kuin ilmeisesti olisi ollut tarve. Lähdettiin kuitenkin kävelemään Vallilassa lähimmälle sporapysäkille niin enkö ala pikkuhiljaa tekemään pyörtymistä pysäkillä kun jännitys alkoi laukeamaan ja verensokerit huomauttamaan olemassaolostaan. Tultiin sitten taksilla kotiin.
Meininki siis tätä:
Vertasin itse leikkausta kuitenkin miltei samankaltaiseen tilanteeseen kuin, että koira olisi loukkaantunut/loukannut itsensä tilanteeseen jossa siltä löytyisi avohaava paikasta x, ilman traumoja vain.
Kaikenlaista sitä tekeekin koiran hyvinvoinnin hyväksi :(.
Okei. Tunnustan syyllisyyteni, edellisestä kirjoituksesta vierähti huomaamatta ja ohimennen vain puolisentoista kuukautta. Syy siihen lähinnä täydellinen motivaationpuute, edellinen ulkoasu alkoi ahdistamaan ja fiilis oli lähinnä sellainen et minkä takia sitä jaksaa edes omia ajatuksiaan purkaa. Itsesääli ja kirjoituskrapula vaivasi kovinkin. Lähdettiin onneksi lomailemaan ja sai fiiliksiä keräiltyä, tehtyä duunia ja masennella aivan muita asioita niin sain nyt aikaiseksi laittaa ulkoasun uusiksi ja jopa kirjoittaakin jotain - ilman paineita tottakai.
Lomareportaasia tulee tai ei.
Nyt keissi on kuitenkin se että allekirjottanut viettää ensimmäistä vapaapäiväänsä ja oon menossa takasin duuniin vasta maanantaina joten mulla on hyvinkin syytä olla tyytyväinen tän päivän aikaansaannoksiin. Mentiin aamulla Ludden kanssa eläinlääkärille ja tänään oli siis nuoren miehen nipsnaps-pallilekuri jossa siitä tehtiin nyt munaton mies. Täytyy sanoo, että sääliks käy kun kaveri joutuu ufolautasen kanssa vielä riehumaan tässä yksiössä. Toivotaan ny et huomenna se rupee jo elämään normaalia elämäänsä.
Muutama hetki sitten tuli myös yhden isosti fanilistalle merkatun artistin tuorein levy: The-Dream - Love vs Money, joka kieltämättä tuotti pienen pettymyksen verrattuna ensimmäiseen plättyyn mutta kun kuitenkin kierrättää väkiseltäänkin levyä viikon aikana vähintään vajaan kymmenen kertaa niin äkkiäkös alkaakin uppoomaan. Yammayamma siis:
Joulu tuli, oli ja meni. Kaikki hyvin, vietettiin tosissaan rauhallista jouluaikaa Emmin ja mun porukoilla. Tunnelma oli just sellanen ku jouluna pitääkin olla ja hyvin taas syöty ens jouluun asti ittensä ylitse kinkuista, laatikoista ja muista jouluruoista, onneks se on vaan kerran vuodessa. Uusi vuosi vietettiin kahdestaan, mahdollisuuksia olis ollu tehdä vaikka mitä, pitää pippaloa ja pämppää pää täyteen mut otettiin iisisti himassa. Kasin pintaan hyvää safkaa, possun ulkofilettä, lohkoperunaa ja salaattia ála meikä, jaksoin kokata aikoihin sekä vähän myös viimesen duunipäivän kunniaks niin syötiin siis hyvin. Sen jälkeen lähdettiin sit ulos ampuu hieman rahaa taivaalle, piti allekirjottaneen sen verran kuitenkin hakea sitä lapsuuttaan takasinpäin - tälläsinä juhlapyhinä ku se on vielä mahdollista ja sitten juhlistettiin uus vuos sisällä avaten ehkä kuivin skumppa mitä oon ikinä eteeni saanu, ei me tiputettu ku puol lasillista per naama, oli sellasta sylki ja suolavettä että oksat pois. Kello 12 jälkeen ulos ampumaan loput raketit jonka jälkeen sit sisälle lämmitelemään ja yhen pintaan koisattiinkin jo unimailla.
Eilen siis oli allekirjoittaneen vika duunipäivä tossa mestassa jossa palvelin asiakkaita vuoden ja kolme kuukautta, mutta ny tuli se aika vaihtaa paikkaa. Jännittää toki hieman lähteä takaisin tuntityöläiseks ja uuteen mestaan (varsinkin näissä taloustilanteissa) muttei auta valittaa, tultiin vaan tilanteeseen jossa piti tehdä elämässä jotain ratkaisuja duunin suhteen ja tää oli paras vaihtoehto. Nyt pieni uudenvuoden loma kun uudet hommat alkaa 7.1 - eli meininki loistava. Huomenna kutsuu Hämeenlinna, mennään Ludden kanssa vähä perästä moikkailemaan Emmin äitiä ja katsomaan miltä Suomi näyttää vähän eri kohtaa kartasta taas.
Oon saattanu snadisti nukkua tän kaverin mutta törmäsin OnSmashissa Charles Hamilton nimiseen räppäriin. Piti ottaa alustavankaltaiset perehdytykset itelle tästä kaverista, The Pink Lavalamp -albumi on julkaistu ja tämä kurkkuäänellä räppäävä kaveri josta ei oikeen tiedä sanoa että onko se ässä vai lähinnä ärsyttävä. Sinkku Brooklyn Girls on kuitenkin sopivan letkeä siihen että postaan sen, miinuksia ropisee lähinnä kertosäkeen liikatäytöltä:
Itsenäisyyspäivä ei varmaankaan ois voinu osua huonommalle päivälle, miksei se voinut olla perjantai taikka maanantai - tottakai sen siis piti olla lauantai. Jokaisella meistä olisi varmasti ollut käyttöä vapaapäivälle ja monella varmasti myös lauantaina jotain oikeata tekemistä, osalla töissä ja osalla ostoksilla. Ei kuitenkaan mulla, alan olla rahallisesti sen verran puhki nyt että tässä on hyvä vetää henkeä ens kuu kokonaan ostamatta mitään, vaikka se rahahan sitä maailmaa pyörittääkin.
T-Pain julkaisi jokunen aika sitten uusimman Thr33 Ringz levynsä pihalle ja oon koittanut hakea siitä nyt oikeasti hyvälaatuista versiota internetin ihmemaailmasta, jota en jostakin syystä ole vieläkään löytänyt - mutta nytpä on levy kuitenkin suhteellisen puhkikulutettu ja täytyy tunnustaa että ihan mielenkiintoinen pläjäys. Painotetaan sanaa mielenkiintoinen, verrattuna edelliseen Epiphanyyn ei tässä oo rahkeita samanlaiseen. Levyltä löytyy muutamia mielettömän intensiivisen aggressiivia kappaleita, muutamia lällyherkkiä ja loput on tasapaksuja. Mun mielestä sinkkubiisi T-Pain - Cant Believe it (Feat. Lil Wayne) on niin tasapaksun tylsä kappale ettei mitään järkeä, eikä myöskään mielikuva 50 Cent autotunella tekemässä tästä remixiä edesauta kappaleen miellyttävyyttä. Levy on kuitenkin 23 kappaleen pituinen, sisältäen toki skitit ja kaikenmaailman välipalat. Parhaimmiksi kappaleiksi oon saanut muodostettua Karaoken josta löytyy kaikenlisäksi meidän kaikkien rakastama DJ Khaled vierailemassa, toisena listalla on Therapy (feat. Kanye West) ja vikana on jo levysoittimen raiskaama Freeze (feat. Chris Brown). Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan levyn, T-Pain on mun mielestä yks niistä ainoista joka saa autotunen toimimaan käytössään hyvin ja taidokkaasti. Tästä vielä Karaoke kappale videon kera:
Tänään lähtö Emmin kanssa Siuntioon juhlistamaan Suomea sekä nauttimaan porukoiden järkkäämistä parisuhde-vuosipäivä-juhlista. Kaiken tämän lisäksi luvassa luvatonta autoilua ja Ludden juoksuttamista.
Ayo. Se on keskiviikko ja mulla alko maanantaina taas normi duunit ton saikun jäljiltä. Eikä siinä, kyllähän tota painaa nyt vaan oon sitten saanu sivuoireeks tähän messiin lievää flunssaa, arpoo kovasti että hyökkääkö se päälle vai ei. Eilen totesin ettei riitä rahkeet mihinkään duunissa mut kuitenkaan olo oo niin tappokuolema koko ajan et tarvis olla himassa makaamassa. Tänään aamulla piti kattoo että miten menee, heräilin pirun väsyneenä seittemän pintaan ja totesin et ei mee hyvin, tulin kuitenkin lenkin jälkeen takasin nukkumaan ja tossa puol kymmenen maissa homma olikin ihan toista. Laitoin pyykkiä koneeseen ja kävin suihkussa niin elämä voittaa ainakin hetken matkaa. Tarkotus ois käydä ny postissa heittämässä kamaa ja hakemassa kamaa - samalla myös käydä DHL:n pickup-pisteestä hakemassa noi muutama posti taaksepäin tilatut vaatteet.
Rahaa on palanu kyllä tässä kuussa ihan mielettömiä summia, oon lahjonu itseäni vaatteilla, kaikella yleishyvällä ja tatskalla. Siihen päälle kun läimitään vielä suhteellisen iso kasa lahjoja (vielä kalliita) niin äkkiseltään huomaa että säästötilille tulee käyttöä. Ja sitten vielä lapsenomaisesti pitää joka viikko pelata Veikkauksen pelejä siinä toivossa että se karkkikauppa aukenis omalle kohdalle - onhan se mieletön ajatusmalli että Suomessa tehdään joka viikko jostakin ihmisestä miljonääri ja siihen kaupan päälle tulee vielä arpavoitoista se 50000-100000e “vähän pikkuhyvää“. Sitä vaan odotellessa.
Kävin perjantaina kuitenkin leimaamassa jalkapöydän, homma kuitenkin näyttää siltä että saadaan valmista tulosta tosta polvesta alaspäin HYVÄLLÄ TSÄGÄLLÄ vasta tyyliin ens kesänä. Mutta tää osa 1/4 (toivottavasti näin vähällä) oli mieletön kokemus, ne kaikki jotka pystyy tietämään sen miltä tatskaaminen tuntuu ja sitten kun kohteena on paksua nahkaa joka on suoraan yhteydessä lihaksiin ja luihin niin ai että tekee nannaa. Tässä nyt kuitenkin kuvamateriaalia, täytyy napsia parempaa nyt tässä lähiaikoina, näissä kuvissa kun jalka on heti runtelun jälkeen joten siellä näkyy sketsijäljet sun muut.
Blue Dragon Tattoo Studio / Mika
Kovinkin alkoi polte heti jatkoon mutta tuleva päivä on sovittu nyt vasta tammikuun loppupuolelle, että tässä ihan rauhallisesti odotellen. Kelasin myös napata Ludden tassusta tallenteen ja hakea sellaisen leiman tohon rintakehään lähelle sydäntä, mun mielestä mitä mainioin idea osoittaa rakkautta ja välitystä koiralle. Koirasta puheenollen näin eilen suurimman tempauksen aikoihin. U can be as gay as u want, but… Suomeenkin on nyt ilmeisesti rantautumassa kulttuuri chihuahuan kantamisesta käsissä, sylissä, laukussa, missä vain, mutta siinä vaiheessa kun alkaa näkemään miespuolisia henkilöitä tekemässä samaa niin aletaan mennä aika pitkälle. Ja ei, tämä kaveri ei ollut pitämässä koiraa väliaikaisesti sylissään tyttöystävältään. Ajatus meni siinä vaiheessa jotenkin niin että kyllä koiraa saa, ja pitääkin rakastaa mutta se että kannat koiraa mukana Paris Hilton -maisesti kaikkialle menee ylitse luonnollisen tarkoituksen.
Mutta nyt sarvista kiinni ja pikkuhiljaa kohti kaupunkia ja duuneja.
