Jokapäiväistä tajunnanvirtaa kiteytettynä teksteihin. Kaikkea musiikkivideoista, musahypeen, huudatusta, tarinointia, arkielämää - sen elämistä, mielialaheittelyitä ja kaikkea sitä mitä yhden helsinkiläisen nuoren miehen elämään kuuluukaan.
Vappu oli ja meni, täytyy kyllä rehellisesti sanoa että oli ehkä raskain mutta siinä ohessa antoisin juhla. Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin niin rakkaasta tyttöystävästäni tuli viime viikolla onnellisen pienen pojan isosisko. Joten päästiin näkemään keskiviikkona, että miten pieni vastasyntynyt lapsi voikaan olla. Meillä oli kuitenkin pakkaamista vielä illalla joten ei voitu jäädä sen pidemmälti, eikä äitikään päässyt kotiin kuin vasta seuraavana päivänä. Meidän muuttopäivä alkoi kymmenen aikoihin josta sitten lähdin itse kömpimään Citymarkettia kohti, hakemaan välipaloja sekä iltaa varten hieman voimajuomaa muuttoavullemme. Päästiin itse asiaan sitten puoli kolmen pintaan kun lähdimme viemään vanhaa työpöytää frendille ja siinä ohessa hakemaan sohvaa Helsingin itäpuolelta. Siellä luvassa oli onneksi vain sohvan kanto kahdessa osassa kuusi kerrosta alaspäin, no big deal… Tämän jälkeen pöytä ja siitä sitten Ikeaan kuluttamaan aikaa, odottaessa siis uuden asunnon avaimia. Oltiin Ikeassa parisen tuntia ja mukaan tarttui uusi työtuoli, työpöytä sekä Pariisi -taulu.
Tän ostosreissun jälkeen siirryttiinkin sitten takaisin vanhalle kämpälle jossa luvassa olikin sitten myymäni Ikean Hopen kaapinkantoa ensiks seitsemät rappuset alas ja sitten kohti Fredaa, jossa pitikin sikailla kaappi ensiksi portin lävitse (2cm raolla) ja sen jälkeen vielä ekaan kerrokseen itse sisälle asti. En mee sanomaan, että kaapin kokonaisena kanto oli mitenkään paras ratkaisu, mutta loppujenlopuksi se on aina ongelma jos Ikean jo kasattua tuotetta lähtee purkamaan. Itseasiassa viereisestä rapusta käveli unkarilainen kaveri joka ei puhua pukahtanu sanaakaan suomea taikka englantia ja se hoiti homman kotiin siihen malliin pikkurillillä, että itse joutu kyllä nostamaan hattua sille suoritukselle. Tästä sitten takasin vanhalle kämpälle kasaamaan autoa valmiiks ja sen jälkeen kohti Vallilaa ja uutta kämppää. Avaimet kädessä kahdeksan aikoihin ja luvassa oli autonpurkua, lastaamista ja purkua. Loppujenlopuksi sänkyyn painuessa kello olikin sitten miellyttävät 2:30 yöllä, kiitos vappubileistä siis!
Lähdettiin seuraavana päivänä ihastelemaan lihaskipuisena Skattalle uutta perheenjäsentä, joka ihan rehellisesti on ehkä sympaattisin ja hellyttävin olento jota on sitten Ludden pentuaikojen tullut nähtyä. Lapsissa on jotain taikaa. Meillä toi onneks syö hyvinkin kaikkea vauvakuumetta ja vastaavia kun pääsee näkemään vierestä mitäs se touhu nyt onkaan kun eletään pienen lapsen kanssa.
Pidin kuitenkin vappuna sen viisi vapaata johon kerkes mahtumaan kaikenlaista miellyttävää, ettei oikeen päästy maistelemaan uutta asuinaluetta ja kotia, mutta nyt kun on pari-kolme arkipäivää eletty uutta ympäristöelämää niin täytyy kyl sanoa, että tää vaikuttaa oikein lupaavalta. Nyt vaan on karmeesti kamojen laittamista sekä lauantaina luvassa kaapeleiden vetämistä toiseen huoneeseen, vaatekaapin kasausta ja parit lamput kattoon. Touhua on, mutta onneks aina voi ottaa lungistikkin.
Istun tällä hetkellä itsekseni kämpässä ja mun ympäriltä löytyy vajaa parikytä pahvilaatikkoa sekä satunnaisia jätesäkkejä täynnä vaatteita. Kamaa on kuitenkin vielä pöydän pinnalla ja matot lattialla niin äänet ei (onneksi) kaiu niin, että täälä olis outo olla. Luvassa huomenna on vielä lisää pakkausta, pakkausta ja pakkausta. Tein pakuvuokran pari vklp sitten torstaille kello 11-19, mutta tän viikon maanantaina kävi sitten ilmi ettei tuleva vuokranantajani pääse muuttamaan asunnostaan ennen iltaa johtuen taas omasta vuokranantajastaan, joten meillä on vappuna siis luvassa iloista muuttamista illasta yöhön - mikä ei ole kovinkaan hurrauksen arvoinen juttu. Saatiin kuitenkin paku+kuski hoidettua siihen jamaan, ettei tarvitse sentään ajallisesti juosta pakun vuokra-ajan tai muunkaan senkaltaisen asian kanssa. Emmi lähti pari tuntia sitten Skattalle porukoidensa luokse, sielä kun on tässä nyt viimeinen 9 kuukautta odoteltu kuinka “äitipuolen” vatsa kasvaa ja kehittyy - joten nyt, tänään oli se päivä kun vauva päätti syntyä. Peukut pystyssä odottaen naperoa meidän kaikkien elämiin.
Kesä on tehnyt säiden puolesta kovinkin tuloaan ja se saa itelle aina hyvän haippipään aikaiseksi, tekee mieli kuunnella hyvää sekä sopivaa musiikkia joka kulmassa ja hetkessä. Sen vuoksi mä hommasin duunista itelleni matkakaiuttimet iPodille ja aion sen myötä mahdollistaa kesän fiilistelyt musan kera. Toinen kova juttu tälle kesälle tulee olemaan Rick Ross uuden Deeper Than Rap -levyn myötä. Hype is on Officer Ricky - and please, believe the hype.
Sekä mun kesälomatoiveet osu ja uppos, luvassa kaikki antoista kaks viikkoa, mutta ei siinä - alunperin asennoiduin yhteen niin kyllä tää kolisee hyvin, ei sitä nuori mies enempää kaipaakkaan.
Tänään oli virallinen poismuuttotarkistus, hommahan kuitenkin meni niin että jo kiitettävässä iässä oleva vuokraemäntäni ihasteli vain ruttuturpaista koiraa jonka vuoksi niinkään ei keskitytty lomakkeen täydelliseen täyttöön, toisin kuin olisi ollut jos Ludde ei olisi ollut mukana. Hirveissä paiseissa kuitenkin otin eilen uunin sekä keittolevyjen pesun ja tänään imurointi, roskat pois ja roskiskaapit puhtaaksi. Tulipahan siivottua. Ensi viikon ohjelmassa luvassa:
Käsittääkseni muuton stressitason nosto on verrattavissa samaan kuin läheisen poismeno. Itsessään tämän viikon kiteytys voidaan käsitellä mallilla, perjantaina tatuoitiin jalka loppuun. Olo hieman jopa haikea kun ei tarvitse enää Punavuoressa x-aikavälein juosta sen takia. Olisin muuten samantien laittanut jatkoaikaa varaukseen ellen tietäisi, että nyt säästetään muihin juttuihin ja keskitytään asennoitumaan siviilipalvelukseen joka mitä suuremmalla todennäköisyydellä on alkamassa sitten tulevassa vuodenvaihteessa. Lupasin kuitenkin pojille siellä, että parin syksyn päästä oon jo ennakoivasti jonossa hakemassa omaa aikaani! (Laitan jonkinlaista kuvaa tosta jalasta kunhan toi verenpunaisuus katoo häiritsemästä itse lopputulosta).
Lupaan myöskin, että tämän kevään/kesän kovin hittibiisi tulee olemaan tämä:
Nyt pikkuhiljaa countdown laskee lähemmäs nollaa. Tarkkaanottaen viikon päästä huomenna kello 11 alkaa rundi siihen kuinka vihdoinkin muutetaan, luvassa 8 kerrosta rappusia sohvan kanssa, itseasiassa kahdessa osassa, samaten myös neljäkerrosta ylös-alas pakettiautoa tyhjäksi. Luvassa siis pesukoneen, hyllyn, kaapin ja pöytien kantoa. Siihen lisäksi toki mukaan tulee ~20 pahvilaatikkoa täynnä tavaraa, ajatusmalli joka laittaa melkein hymyilemään jännityksestä. Ja kaikenlisäksi muuttopäivähän on vappuaatto, eli kaikki menee mallilleen. Noh, kamojen jälkeen saattaa olla että elämästä voisi lähteä nauttimaankin jos kelit vaan sattuvat kohdalleen. Kaikki mitä tähän asti on kävellyt eteen povailee hyvää säätä vapuksi, mutta Suomen säät ovat sitä mitä ovat. Otin kyllä muuton takia töistä vapaaksi viisi päivää, joten aikaa pitäisi riittää sen suhteen.
Oon myös vihdoinkin saanut aikaseks saada autokoulun siihen malliin, että odotellaan Poliisin hyväksyntää papereille. Enhän mä onneksi aloittanut koko koulua kuin viime syyskuun alusta. Jos nyt toukokuun loppuun mennessä olis kortti ja pääsis heinäkuun lomilla sitten nauttimaan ajamisesta ja Suomen maisemista. Ehkä - jos inssi vaan menee läpi.
Meidän kämpässä alkaa pikkuhiljaa muurit murtumaan ja seinät kaatumaan päälle kun ollaan menty viimeinen kaksikuukautinen niin hälläväliä-asenteella, tavaraa on tullut odottamaan vain pääsyä uuteen asuntoon ja muutenkin mielenkiinto tän nykyisen kämpän hoivaamiseen on laskenu aivan nolliin. Mutten voi kieltää etteikö varmasti mun ja Emmin päässä pyöri pelkästään poispääsy tästä ja muutto uuteen, uudet sisustukset, enemmän tilaa ja muutenkin aivan eri ympäristö. Lähinnä voi vain sanoa, että on oikeutettuakin antaa nykyisen asunnon arvon laskea (silmissä ainoastaan) sillä poishan tästä kuitenkin ollaan lähdössä.
Nyt kuitenkin tietoisena muutosta meillä on useampikin ongelma kotona tällä hetkellä. Yksi suurimmista on todennäköisesti tietokonepöytä joka on täysin ylimitoitettu jo nykyiseenkin kämppään ja pysyy hyvinkin paljon liian suurena tulevassakin. (Eli nyt jos joku kaipaa puunväristä l160xs80cm pöytää niin täältä lähtee pilkkahintaan!). Kuitenkin ratkaisuja kalusteidenkin suhteen on tehtävä, kuten aikaisemmin postasin niin sohva meillä on jo kuosissa, mutta muita elintärkeitä huonekaluja kuten tv-taso ei vielä ole, oikein loistavana Huuto.net -vahtina toiminut Emmi on nyt jo löytänyt montakin potentiaalista, se vaan että mihin päädytään (ja mihin hintaan) on toinen juttu. Kuitenkin tuoltakin tasolta täytyy edellyttää sinne mahtuvan tuon uuden h(ome)t(heatre)pc-koneen mahtumista, televisio kuitenkin sijoitetaan seinälle. Ja se telkkari vois näyttää vaikka tältä:
40 tuuman Valkoinen Samsung
Täytynee kuitenkin vielä tutkailla tuon hifistelyn suhteen, että mikä on lopullinen ratkaisu. Valkoinen kun ei välttämättä ole kuitenkaan se paras…
Hauskaa pääsiäistä niille jotka sen hauskasti aikovat viettää!
