Jokapäiväistä tajunnanvirtaa kiteytettynä teksteihin. Kaikkea musiikkivideoista, musahypeen, huudatusta, tarinointia, arkielämää - sen elämistä, mielialaheittelyitä ja kaikkea sitä mitä yhden helsinkiläisen nuoren miehen elämään kuuluukaan.
Istun tällä hetkellä itsekseni kämpässä ja mun ympäriltä löytyy vajaa parikytä pahvilaatikkoa sekä satunnaisia jätesäkkejä täynnä vaatteita. Kamaa on kuitenkin vielä pöydän pinnalla ja matot lattialla niin äänet ei (onneksi) kaiu niin, että täälä olis outo olla. Luvassa huomenna on vielä lisää pakkausta, pakkausta ja pakkausta. Tein pakuvuokran pari vklp sitten torstaille kello 11-19, mutta tän viikon maanantaina kävi sitten ilmi ettei tuleva vuokranantajani pääse muuttamaan asunnostaan ennen iltaa johtuen taas omasta vuokranantajastaan, joten meillä on vappuna siis luvassa iloista muuttamista illasta yöhön - mikä ei ole kovinkaan hurrauksen arvoinen juttu. Saatiin kuitenkin paku+kuski hoidettua siihen jamaan, ettei tarvitse sentään ajallisesti juosta pakun vuokra-ajan tai muunkaan senkaltaisen asian kanssa. Emmi lähti pari tuntia sitten Skattalle porukoidensa luokse, sielä kun on tässä nyt viimeinen 9 kuukautta odoteltu kuinka “äitipuolen” vatsa kasvaa ja kehittyy - joten nyt, tänään oli se päivä kun vauva päätti syntyä. Peukut pystyssä odottaen naperoa meidän kaikkien elämiin.
Kesä on tehnyt säiden puolesta kovinkin tuloaan ja se saa itelle aina hyvän haippipään aikaiseksi, tekee mieli kuunnella hyvää sekä sopivaa musiikkia joka kulmassa ja hetkessä. Sen vuoksi mä hommasin duunista itelleni matkakaiuttimet iPodille ja aion sen myötä mahdollistaa kesän fiilistelyt musan kera. Toinen kova juttu tälle kesälle tulee olemaan Rick Ross uuden Deeper Than Rap -levyn myötä. Hype is on Officer Ricky - and please, believe the hype.
Sekä mun kesälomatoiveet osu ja uppos, luvassa kaikki antoista kaks viikkoa, mutta ei siinä - alunperin asennoiduin yhteen niin kyllä tää kolisee hyvin, ei sitä nuori mies enempää kaipaakkaan.
Tänään oli virallinen poismuuttotarkistus, hommahan kuitenkin meni niin että jo kiitettävässä iässä oleva vuokraemäntäni ihasteli vain ruttuturpaista koiraa jonka vuoksi niinkään ei keskitytty lomakkeen täydelliseen täyttöön, toisin kuin olisi ollut jos Ludde ei olisi ollut mukana. Hirveissä paiseissa kuitenkin otin eilen uunin sekä keittolevyjen pesun ja tänään imurointi, roskat pois ja roskiskaapit puhtaaksi. Tulipahan siivottua. Ensi viikon ohjelmassa luvassa:
Käsittääkseni muuton stressitason nosto on verrattavissa samaan kuin läheisen poismeno. Itsessään tämän viikon kiteytys voidaan käsitellä mallilla, perjantaina tatuoitiin jalka loppuun. Olo hieman jopa haikea kun ei tarvitse enää Punavuoressa x-aikavälein juosta sen takia. Olisin muuten samantien laittanut jatkoaikaa varaukseen ellen tietäisi, että nyt säästetään muihin juttuihin ja keskitytään asennoitumaan siviilipalvelukseen joka mitä suuremmalla todennäköisyydellä on alkamassa sitten tulevassa vuodenvaihteessa. Lupasin kuitenkin pojille siellä, että parin syksyn päästä oon jo ennakoivasti jonossa hakemassa omaa aikaani! (Laitan jonkinlaista kuvaa tosta jalasta kunhan toi verenpunaisuus katoo häiritsemästä itse lopputulosta).
Lupaan myöskin, että tämän kevään/kesän kovin hittibiisi tulee olemaan tämä:
Eilinen meni nauttiessa vapaasta, arkivapaissa on jotain mielenkiintoista tunnelmaa - iltaisin vain useinmiten harmittaa, kun kyse on kuitenkin vain yhdestä vapaasta ja fiilis seuraavana aamuna tietäen, että jäljellä vielä 4 työntäyteistä päivää tälle viikolle. Mentiin eilen kuitenkin iltapäivän puolella Emmin ja sen porukoiden kanssa käymään Arabiakeskuksessa, katselemassa vähän Iittalaa, Finlaysonia ja Pentikkiä yms yms. Kieltämäti, mielenkiintonen paikka ja vaihtoehtoinen tapa viettää vapaapäiväänsä myöskin. Saatiin me sieltä muutama astiakin ostettua matkaan…
Tänään onkin aivan toisenlaisen näköistä kuin parina aikaisempana aamuna. Kevät tuntuu jo keväältä, vuoronperään hyvää ja huonoa siis. On ollu kellojensiirron myötä aivan pirun vaikea saada silmiä auki aamuisin, tekee tiukkaa kun pitää skarpata tunti vähemmän yöunta alla.
Facebook palveli siinä määrin, että Fintelligensin groupmessage löysi tiensä munkin inboxiin, josta löytyi sitten sivusto Fincapita ja siinä ohessa myös Miljoona biisin video.
Ihan mukavan kotikutoinen meininki videossa, yksinkertasesti toteutettu mutta tuottaa kuitenkin tarvittavat lisäfiilikset biisille. Biisihän itsessään toki kolisee lujaa.
Kuten eilen mainitsin vietiin meidän Ludde -ranskanbulldoggi urokselta alapään pallot roikkumaan ihan toisille laitumille ja eiliset jälkifiilarit oli kyllä aika kuolettavat näin omistajan sitä seuratessa. Hommahan meni vielä niin että olin itse allekirjoittaneena syönyt hieman heikosti ja siinä ohessa jännittänyt paljon paljon enemmän kuin ilmeisesti olisi ollut tarve. Lähdettiin kuitenkin kävelemään Vallilassa lähimmälle sporapysäkille niin enkö ala pikkuhiljaa tekemään pyörtymistä pysäkillä kun jännitys alkoi laukeamaan ja verensokerit huomauttamaan olemassaolostaan. Tultiin sitten taksilla kotiin.
Meininki siis tätä:
Vertasin itse leikkausta kuitenkin miltei samankaltaiseen tilanteeseen kuin, että koira olisi loukkaantunut/loukannut itsensä tilanteeseen jossa siltä löytyisi avohaava paikasta x, ilman traumoja vain.
Kaikenlaista sitä tekeekin koiran hyvinvoinnin hyväksi :(.
Okei. Tunnustan syyllisyyteni, edellisestä kirjoituksesta vierähti huomaamatta ja ohimennen vain puolisentoista kuukautta. Syy siihen lähinnä täydellinen motivaationpuute, edellinen ulkoasu alkoi ahdistamaan ja fiilis oli lähinnä sellainen et minkä takia sitä jaksaa edes omia ajatuksiaan purkaa. Itsesääli ja kirjoituskrapula vaivasi kovinkin. Lähdettiin onneksi lomailemaan ja sai fiiliksiä keräiltyä, tehtyä duunia ja masennella aivan muita asioita niin sain nyt aikaiseksi laittaa ulkoasun uusiksi ja jopa kirjoittaakin jotain - ilman paineita tottakai.
Lomareportaasia tulee tai ei.
Nyt keissi on kuitenkin se että allekirjottanut viettää ensimmäistä vapaapäiväänsä ja oon menossa takasin duuniin vasta maanantaina joten mulla on hyvinkin syytä olla tyytyväinen tän päivän aikaansaannoksiin. Mentiin aamulla Ludden kanssa eläinlääkärille ja tänään oli siis nuoren miehen nipsnaps-pallilekuri jossa siitä tehtiin nyt munaton mies. Täytyy sanoo, että sääliks käy kun kaveri joutuu ufolautasen kanssa vielä riehumaan tässä yksiössä. Toivotaan ny et huomenna se rupee jo elämään normaalia elämäänsä.
Muutama hetki sitten tuli myös yhden isosti fanilistalle merkatun artistin tuorein levy: The-Dream - Love vs Money, joka kieltämättä tuotti pienen pettymyksen verrattuna ensimmäiseen plättyyn mutta kun kuitenkin kierrättää väkiseltäänkin levyä viikon aikana vähintään vajaan kymmenen kertaa niin äkkiäkös alkaakin uppoomaan. Yammayamma siis:
Emmi on nyt mutsillansa Hämeenlinnassa suorittamassa koulun puolesta työharjottelua joten me ollaan Ludden kanssa nyt kaksin pitämässä koti pystyssä. Innostuin tossa hieman päivittämään omaa konerepertuaaria, tho en tiedä kyllä et millä masseilla mutta näin se nyt vaan meni. Luon (toivottavasti) tämän koneen oheen itselleni home theatre pc:n (HTPC) joka sitten loppujenlopuksi tulee olemaan talon ainut Windows-kone jolla pystyy sitten tsiigaamaan telkkarista leffat ja myöskin telkkarin kautta tehdä kaiken vaadittavan. Koska en oo kertaakaan vielä kasaillu koneita niin tuun todennäköisesti tekemään siitä vielä jonkinmoisen artikkelin et mitä ongelmakohtia hommassa tulee eteen ja mitä kaikkea se loppujenlopuksi sitten vaatikaan. Läppäri mulla lähtee jokatapauksessa myyntiin kunhan vaan saan kuitin kaivettua esiin, että saan tarkan ovh-summan.
Musarintamalla on nyt viimeiset pari viikkoa pörrännyt kovinkin usealla toistosoitolla kaveri nimeltä Ryan Leslie. Kaverilta ilmestyi meinaan nimikkoalbumi “Ryan Leslie” josta löytyy jokaiselle R&B -parralle uskottavaa musiikkia, tässä on omanlaisia aspekteja R. Kelly suuntaan sillä mies osaa tehdä musiikkia hyvin ja taidokkaasti. Suosittelen perehtymään, joten laitettakoon tähän levyn toisiks kovin kappale:
Eilen oli siis vapaapäivä duunista ja aika varattuna leimalle jonne nokka sitten suuntasikin heti puoli kahdentoista pintaan. Tikattiin taas ja täytyy sanoa että tähän astisista kerroista pirusti kipein, ehkä johtu snadisti siitäkin että mulla oli viime viikolta vielä haavaa tossa jalan etuosassa johon/jonka ympärille sitten tietty tatskattiin, toiste en erehdy menemään tatuoitavaks jos on haava alueella, ainakaan ilman paikallispuudutusta. Mutta saatiin kuitenkin homma nyt siihen malliin että vielä kutsuu vika kerta jonka jälkeen jalan pitäis olla valmis, laitan kuvaa jossakin vaiheessa kunhan nyt vähä turvotus ja punotus laskee sekä musta väri alkaa tasaantumaan.
Lähdin sieltä sitten kuuden pintaan ja oltiin sovittu Emmin kanssa että mennään katsomaan SolarFilmsin uusinta tuotosta Rööperiä. Olin aluks äärettömän skeptinen jo tietäen Pahat Pojat ja yleisen Markus Helin / Aleksi Mäkelä -kombinaation joka tuottaa laadukkaita elokuvia mutta kuitenkin niin tyhjänpäiväisiä ettei niistä jää mitään käteen lopputeksteissä. Mutta nyt, 150 000 suomalaista käynyt katsomassa 20 päivän sisään ja tässä oli jotain potinräjäyttämisen makua.
Niin surullisesta kuin se usein tuntuukin, on aina Samuli Edelmannia, Kari Hietalahtea, Peter Franzénia, Juha Veijosta ja lukemattomat samat pärstät toistuu suomielokuvissa niin nyt kuitenkin oltiin kasattu yhteislinja ja kaikki kaverit veti oman roolinsa ammattimaisesti purkkiin. Täytyy nyt myös mainostaa, että Franzenia kun todellakin on tuntunut näkyvän jok-ikisessä suomielokuvassa niin tämän leffan suorituksen jälkeen JOS joku sanoo että kaveri ei osaa näytellä niin hypätköön junasta, kaveri onnistui tässä niin mielettömän hyvin omassa osassaan että voin rehellisesti myöntää Peterin ansainneen paikkansa siinä missä nyt on. Lisään itseni fanilistalle.
Yleisesti elokuva tasapainotteli onnen ja surun välillä ja vielä hyvin. Myöskään Solarfilmsille tyypillisiä one-linereita joilla saada yleisö hymähtelemään (vrt Vares / Vares 2 - Jäätynyt Enkeli) ei onneksi ollut viljelty liikaa vain ne muutamat tarvittavat. Pystyn sanomaan, että ellet ole vielä elokuvaa nähnyt niin käy katsomassa - kyllä se suomielokuvan parhaimmistoon hyppää yhdellä kertaa.
Siinä kun ihmiset ovat tehneet elämänremonttia vähän joka suunnalla tartuin itekin samaan ryhtiliikkeeseen ja menin läheiselle kuntosalille aivan totaaliummikkona. Oon ollu koko elämäni ihan käsittämättömän huono liikkumaan ja yleisesti jotkut ylä-asteen punttisalitunnit on ollu sellasta tappoa mun nörttirungolle ettei mitään järkeä. Nyt päätin kuitenkin että käyn, vaikka väkisin, tekemässä jotain että tästä touhusta voi jotain tullakin, ostin “halvalla” 74 eurolla 10x kortin tohon alle kilsan päässä sijaitsevalla kuntosalille ja nyt toista kertaa tänään käynti alla. Oon vähä hapoilla, en päättömästi mut vähän kuitenkin.
Hehkutin edellisessä postissa Young Jeezyn - My President biisiä, kyseinen kipale sai hieman remix-jatkoa kun haippipäissään olevien tonttujen (minäkin!) odottama Blueprint 3:n tekijä Jay-Z loikkasi vetämään aloitusversen remixiin. Kylmät väreet juoksien:
Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.
